Blogin kolmas vuosi on sujunut toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Aina ei ole motivaatio oikein riittänyt, mutta olen pyrkinyt pitämään postaustahdin vähintään yhdessä kerrassa viikossa. Joka viikko en ole onnistunut, mutta lähellä on ollut ja voin kai olla siitä aika ylpeä.
Kaikesta huolimatta blogin kirjoittaminen on minulle edelleen rakas harrastus ja suurimman osan ajasta myös nautin siitä, kun saan kirjoittaa ylös ajatuksia katsomistani elokuvista ja lukemistani kirjoista. Sehän se aikoinaan antoi kipinän blogin perustamiselle, että suurimman osan ajastani vietän lähinnä yksin (tai lapseni kanssa), enkä juuri sen vuoksi pääse puhumaan näistä asioista toisten ihmisten kanssa. Kirjoittaminen auttaa minua sekä siinä että ajatusteni jäsentelemisessä. Toisinaan se on myös aika terapeuttista.
Tässä kohtaa on aika hieman katsoa menneeseen vuoteen ja mitä siellä on tapahtunut kirjojen ja elokuvien saralla. Tai lähinnä sillä saralla, mitä itse olen lukenut ja katsonut.
Edellisvuosien vuosikatsaukset:
Kirjat
Tänä vuonna luin vain neljätoista kirjaa. Olen toki tyytyväinen jo siihenkin suoritukseen, vaikka enempäänkin olisi kyllä helposti ollut mahdollisuuksia.
Vielä tähänkään päivään mennessä en ole oppinut kuuntelemaan äänikirjoja ja tuskin koskaan opinkaan, joten minun kohdallani lukeminen kirjaimellisesti on lukemista, ei kuuntelemista. Se tietysti tuo omat lisähaasteensa, sillä en voi "lukea" kirjoja vaikka kävellessäni jonnekin, siivotessani tai ajaessani autoa.
Tänä vuonna lukemani kirjat ovat koostuneet enemmän ja vähemmän trillereistä. Olen iloinen, että pari vuotta sitten löysin niiden maailman, mutta toisinaan voisi ihan oikeasti harkita lukevansa jotain muutakin. Jotain syvällisempää. Aloin toki lukea erästä maailmankirjallisuuden klassikkoa, mutta se on vielä kesken.
Itselleni vuoden odotetuin kirja oli Robert Galbraithin Kuolema kintereillä (2023). Tuo lähes tuhatsivuinen tiiliskivi tuli luettua neljässä päivässä, sillä en vain kyennyt lopettamaan lukemista. Onneksi juuri silloin oli syysloma niin ei ollut kiire minnekään.
Otin myös nyt toista kertaa osaa Helmet-lukuhaasteeseen, jonka listalle onnistuin saamaan kaikki lukemani kirjat. Eli toisin sanoen haasteen lopputulemaksi tuli 14/50.
Blogin vuoden 2023 kaksi luetuinta kirja-aiheista postausta ovat Kuolema kintereillä (2023) ja Kevinin kuolema (2020).
Elokuvat
Katsoin edellisvuonna tasan kaksisataa elokuvaa, joista 61 oli minulle täysin uusia tuttavuuksia. Neljä elokuvaa katsoin kolmesti ja toiset neljä kahdesti. Kaikista elokuvista 74 katsoin joko televisiosta tai dvd:ltä, seitsemän elokuvateatterissa ja loput erinäisistä suoratoistopalveluista, joita minulla on käytössä ihan liikaa, enkä osaa luopua niistä mistään.
Todella hyviä elokuvia olen katsonut suuren määrän, joten parasta tai omaa suosikkia on todella vaikea valita. Omalla listallani viisi tähteä ovat saaneet muun muassa sellaiset elokuvat kuin Isä (2020) ja Talo jalavan varjossa (1992).
Todennäköisesti kaikkein odotetuin elokuvauutuus oli itselleni Saw X (2023). Olen katsonut Saw -elokuvia neljäntoista vuoden ikäisestä asti ja kyseessä on yksi suosikkikauhuelokuvasarjoistani, joten tietysti uusin elokuva täytyi päästä teatteriin saakka katsomaan. Kyseessä oli itselleni ensimmäinen Saw -elokuva ja toinen kauhuelokuva ikinä, jonka näin elokuvateatterissa. Toinen kovasti odottamani uutuus oli Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä (2023), mutta sitä en ole vieläkään päässyt katsomaan. Paikallisessa elokuvateatterissa se meni vain yhden viikonlopun, eikä ole ollut näin loppuvuodesta mahdollisuutta päästä illalla naapurikaupunkiin.
Otin myös osaa Helmet 2023 -elokuvahaasteeseen, jonka suoritin onnistuneesti loppuun joulukuun viimeisinä päivinä. Omaa haasteen suorittamistani hankaloittaa aina se, että tahdon kirjoittaa blogipostauksen jokaisesta elokuvasta, joten niiden täytyy olla sellaisia, joista en ole vielä blogissa kirjoittanut. Muita suorittamiani elokuvahaasteita edellisvuonna ovat olleet Halloween Countdown 2023 ja Jouluelokuva x 12.
Blogin vuoden 2023 neljä luetuinta elokuva-aiheista postausta ovat Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus (2022), Talo jalavan varjossa (1992), Pahanhautoja (2022) ja Saw X (2023).
Sarjat
Edellisvuoden aikana katsoin runsaasti erilaisia sarjoja, joista suurinta osaa en ole päässyt (vielä) loppuun asti. Suurimmasta osasta en myöskään ole blogin puolella kirjoittanut.
Jo vuoden 2022 suosikkini Broadchurch (2013-2015) tuli katsottua jopa kahteen otteeseen, keväällä ja syksyllä. Myös Cormoran Strike -kirjoihin perustuvan C. B. Striken (2017-) kaikki jaksot tuli katsottua kevättalvella ilmestyneen uuden kauden myötä. Marraskuussa ilmestyi Edgar Allan Poen teoksiin perustuva Usherin talon tuho, josta pidin kovasti - sekä tarinallisesti että etenkin visuaalisesti.
Kaksi muuta tänä vuonna ilmestynyttä sarjaa, joista pidin kovasti, olivat Ylen näyttämä Nolly sekä Amazon Primen tuottama Naomi Aldermanin romaaniin Voima (2016) perustuva The Power, jolle toivon ja odotan kovasti jatkoa, sillä jaksot kattoivat vain noin puolet romaanin tapahtumista.
Loppuyhteenveto
Vuosi 2023 oli oikein onnistunut, erityisesti sarjojen puolelta. Elokuvien kanssa tuli palattua yhä uudelleen vanhojen suosikkien pariin, enkä uusia elokuvia ehtinyt kovin montaa nähdä. Kirjauutuuksia tuli luettua peräti kaksi kappaletta, mutta muutoin lukumotivaatio on kyllä ollut todella kovalla koetuksella.
Tänä vuonna erityisesti elokuvat ja sarjat ovat tarjonneet minulle aina hetkeksi turvapaikan ja unohduksen. Niiden maailmaan olen voinut kadota milloin vain, kun on tuntunut, että nyt täytyy päästä hetkeksi muualle. Ne ovat herättäneet paljon ajatuksia, niin hyvässä kuin pahassakin. Parhaassa tapauksessa elokuvat, sarjat ja kirjat ovat saaneet minut jopa voimaan henkisesti paremmin.
Eskapismi on itselleni ollut aina yksi parhaista terapian muodoista.
Kommentit
Lähetä kommentti