Punainen

13-vuotiaalle Meilin Leelle ilmestyy eräänä aamuna punainen ongelma. Hän on muuttunut kultapandaksi, eikä kykene kontrolloimaan omaa muutostaan eläin- ja ihmishahmon välillä - saati sitten omia tunteitaan, joiden johdosta muutos aina tapahtuu. Samaan aikaan Mein ylihuolehtiva ja jatkuvasti ympärillä pörräävä äiti tuntuu painostavan tytärtään aivan liikaa, eikä anna Mein tehdä mitään kivaa. Lopulta Mei alkaa murtua paineen alla ja saa tarpeekseen äitinsä määräilystä.

Punainen on Domee Shin ohjaama animaatio vuodelta 2022. Elokuva on Pixarin ensimmäinen naisen ohjaama animaatio. Koronaviruspandemian vuoksi Punainen julkaistiin suoraan suoratoistopalvelu Disney+:aan.

Punainen on elokuva, jollaista ei Disneylta (tai Disney Pixarilta) ole totuttu näkemään ja se onkin jakanut mielipiteitä laajalti. Olen yhä hieman hämmentynyt siitä, että Disney on koskaan edes suostunut tällaista tuottamaan ja julkaisemaan. Elokuvassa käsitellään paljon varhaisen teini-iän ongelmia suoraan sekä ei niin suoraan. Päähenkilöt ovat teini-iän kynnyksellä olevia tyttöjä, joten hormonien tehdessä myllerrystä kehossa ja mielessä, ajatuksissa pyörivät bändit, pojat, ihastuminen ja vanhemmista irtaantuminen. Tunteita ei aina ole niin helppoa hallita vaan ne voivat kuohahdella aivan käsittämättömistä syistä tai jopa ilman minkäänlaista syytä.

Punainen ei ikärajaltaan poikkea muista Disneyn tai Pixarin lastenelokuvista. Se on K7, mutta Disney+:ssa 9+. Se on silti enemmän suunnattu esiteini-ikäisille kuin lapsille, sillä lapset eivät varmastikaan ymmärrä tiettyjä elokuvan teemoja. Oma kuusivuotiaani toki piti elokuvasta kovasti ja ilmoitti katsovansa sen joskus vielä uudestaankin.

Punainen sijoittuu vuoteen 2002 ja tiettyjä omasta lapsuudesta tuttuja asioita sieltä löysinkin. Tuona vuonna olen toki ollut vasta kahdeksanvuotias, mutta ainakin Tamagotchit (tai muut virtuaalilemmikit) muistan hyvin - tosin ainakin meillä ne olivat in vasta pari vuotta myöhemmin.

Elokuvassa Mein "pieni punainen ongelma" on sekä metafora kuukautisten alkamiselle että teini-iän aiheuttamalle kaaokselle ja kuohunnalle. Aina, kun Mei ei kykene hallitsemaan omia tunteitaan, hän muuttuu omien sanojensa mukaan hirviöksi eli oikeasti siis kultapandaksi. Tuohon tunteeseen on helppo samaistua kenen tahansa, joka on teini-iän kuohunnat käynyt lävitse. Teinivuodet itsessään ovat suurta muutosten aikaa, joten ei se ole ihmekään, jos toisinaan menettää tunteidensa hallinnan, eikä siitä pitäisi koskaan kenekään joutua tuntemaan minkäänlaista häpeää. Se on osa ihmisen kasvua ja kehittymistä aikuiseksi.

Punainen on hyvin erilainen elokuva kuin mitä Disney Pixar yleensä tekee. Aiheesta saisi tehdä enemmänkin elokuvia ja sitä myöten normalisoida teini-iän mukanaan tuomia muutoksia tuoden viestiä, ettei niistä tarvitse tuntea häpeää. Punainen on myös elokuva itsensä hyväksymisestä kaikkine vikoineen ja virheineen, sekä syyllisyydestä ja häpeästä, joka voi toisinaan kulkeutua suvussa jäseneltä toiselle jopa täysin tiedostamatta, kun sukupolvi toisensa jälkeen toistaa edellisen virheet.

Kuusivuotiaan arvio: "Sen mummo tarvitsi apua, että se piti tyttärensä hengissä ja se tarvitsi punavalkoisia pandoja ja sitten ne meni pois. Se iso panda oli tosi hauska. Loppu oli hauska, kun sillä oli ne häntä ja korvat siellä päässä."

Punainen | Turning Red

Ohjaus: Domee Shi

Käsikirjoitus: Julia Cho ja Domee Shi

Sävellys: Ludwig Göransson

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2022

Kesto: 107 min

Ikäraja: K7

Äänirooleissa:

Rosalie Chiang / Viivi Helisalo - Meilin "Mei" Lee

Sandra Oh / Rinna Paatso - Ming Lee

Orion Lee / Juhani Rajalin - Jin Lee