Neljä keski-ikäistä miestä, Ed, Lewis, Drew ja Bobby, lähtee viikonlopun melontareissulle Cahulawassee-joelle. Joelle ollaan rakentamassa patoa, joten pian sen paikalla on järvi ja mahdollisuus melonnalle on viimeinen. Pian miehet kuitenkin huomaavat, että he ovat vastakkain villin, arvaamattoman luonnon kanssa ja he kohtaavat jotakin, jota kukaan heistä ei ole osannut odottaa. Ainutkertaiseksi aiottu kokemus muuttuu sellaiseksi monellakin tapaa, kun kyse on elämästä ja kuolemasta.
Syvä joki on John Boormanin ohjaama elokuva vuodelta 1972. Se perustuu James Dickeyn samannimiseen kirjaan vuodelta 1970. Dickey itse laati elokuvan käsikirjoituksen ja esiintyy elokuvassa pienessä roolissa.
Luin Syvä joki -kirjan viime kesänä, joten se on vielä suhteellisen tuoreessa muistissa. Elokuva mukailee kirjan juonta paikoin hyvinkin tarkasti, eikä vapauksia sen suhteen ole juuri otettu. Kirjan sekä käsikirjoituksen kirjoittanut Dickey on tainnut pitää langat tiukasti omissa käsissään. Hyvä vain, että kirjailija pitää puoliaan. Toisinaan nimittäin, kun adaptaatioita katsoo, tuntuu kuin olisi kyse kahdesta täysin erillisestä teoksesta, joilla ei ole mitään muuta samaa kuin nimi. Dickey tosin meni niin pitkälle käsikirjoitustaan puolustaessaan, että ryhtyi nyrkkitappeluun ohjaaja John Boormanin kanssa, minkä seurauksena Boormanilta murtui nenä ja särkyi neljä hammasta. Tietenkään näin äärimmäisiin keinoihin ei kannata kirjailijankaan ryhtyä, vaikka kyse olisi kuinka sydämen asiasta.
Syvä joki on koko kestonsa ajan melko hidastempoinen. Vaikka kauheuksia tapahtuu ruudulla, tempo ei siitä huolimatta juuri kiihdy, eikä missään kohtaa tule sellaista oloa, että unohtaisi jännityksen vuoksi hengittää. En ole aivan varma, mitä ajattelen siitä, mutta ehkä se hidastempoisuus oikeastaan sopii tähän elokuvaan, vaikkakin osittain varmaan sen vuoksi elokuva ei missään kohtaa saavuta samaa intensiivisyyttä kuin kirja. Kirjan kohdalla minun oli toisinaan pakko laittaa jopa kesken kohtauksen teos sivuun ja ottaa muutama päivä etäisyyttä, niin vahvasti elin mukana siinä maailmassa.
Elokuvassa ei käytetty sijaisnäyttelijöitä vaan näyttelijät tekivät itse omat stunttinsa - eikä heistä ketään ollut vakuutettu, sillä tuotantoyhtiö tahtoi hieman karsia kuluja. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty: Burt Reynolds ajoi putouksen alas kanootissa, löi päänsä kiviin ja heräsi sairaalassa. Hän myös mursi häntäluunsa. Ned Beatty melkein hukkui. Jon Voight joutui itse kiipeämään lähes pystysuoraa kallionseinämää ylös, mutta ei sentään pudonnut tai loukannut itseään muulla tapaa.
Syvä joki esittelee karun kauniita, toisinaan suorastaan henkeäsalpaavia maisemia, jotka tosiasiassa sijaitsevat Georgiassa sekä Georgian ja Etelä-Carolinan rajalla. Jokikohtausten lisäksi yksi mieleenpainuvimpia kohtauksia on alussa tapahtuva "banjo-taistelu", joka saa hyvälle mielelle ja hymyn huulille. Sitä olisi voinut katsella ja kuunnella vaikka kuinka kauan. Elokuvassa on myös eräs pahamaineinen kohtaus, jonka vuoksi se on päässyt listalle 25 elokuvaa, jotka tuhoavat uskosi inhimillisyyteen. Loppujen lopuksi kohtauksen maine on pahempi kuin itse kohtaus. Tämä oli itse asiassa yksi niistä kohdista kirjassa, kun oli pakko laittaa teos pariksi päiväksi sivuun.
Päärooleissa melontaretkellä nähdään Jon Voight, Burt Reynolds, Ned Beatty ja Ronny Cox. Ned Beattyn esittämä Bobby on alusta saakka aika rasittava tapaus, joka ilmeisesti kokee, että hänellä olisi jonkin sortin oikeus arvostella toisia ihmisiä. Bobbya kohtaan oli vaikea kaikesta tapahtuneesta huolimatta tuntea sääliä. Burt Reynolds on Lewis, joka ei ole juuri sen parempi. Hän kutsuu Bobbya jatkuvasti pullukaksi ja kuvittelee olevansa jonkin sortin johtaja. Ronny Coxin roolihahmo Lewis on ainoa, jolla tuntuu olevan järkeä päässä ja omatuntoa jäljellä. Ed Gentryn roolissa nähtävä Jon Voight tekee upean roolisuorituksen, joka on myös paras, jonka olen häneltä koskaan nähnyt. En voi kuin arvostaa jokaista näistä näyttelijöistä ja kuinka he ovat todella pistäneet itsensä likoon ja jopa vaaraan tätä elokuvaa tehdessään.
Syvä joki oli ehdolla kolmeen Oscariin (paras elokuva, paras ohjaus ja paras editointi), muttei voittanut niistä yhtäkään. The New York Times on valinnut elokuvan listalleen tuhannesta parhaasta koskaan tehdystä elokuvasta. Syvä joki on ehyt kokonaisuus, jota ei tosin kovin kärsimättömälle ihmiselle voi hidastempoisuutensa vuoksi suositella. Pahoja asioita tapahtuu, kun ihminen joutuu vastatusten luonnon kanssa. Pohjimmiltaan kyse on primitiivisistä vaistoista - tapa tai tule tapetuksi. Keskellä villiä luontoa ja vailla yhteyttä ulkomaailmaan nuo vaistot nousevat pintaan aivan liian helposti. Lue kirja ennen elokuvan katsomista, sillä se on tunnelmaltaan paljon intensiivisempi ja sitä myöten myös vaikuttavampi.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 20. Elokuvassa selviydytään luonnossa
Syvä joki | Deliverance
Ohjaus: John Boorman
Käsikirjoitus: James Dickey, oman samannimisen romaaninsa pohjalta
Sävellys: Eric Weissberg
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1972
Kesto: 108 min
Ikäraja: K12
Päärooleissa:
Jon Voight - Ed Gentry
Burt Reynolds - Lewis Medlock
Ned Beatty - Bobby Trippe
Ronny Cox - Drew Ballinger
Kommentit
Lähetä kommentti