James Dickey: Syvä joki

Neljä miestä, Ed, Lewis, Bobby ja Drew, päättävät Lewisin houkuttelemina lähteä melomaan Cahulawassee-joelle. Joki aiotaan padota, joten on kyseessä viimeinen mahdollisuus tuolle melontareissulle. Joukkio lähtee matkaan hyvillä mielin, mutta varsin pian viikonlopun melontareissu muuttuu kamppailuksi elämästä ja kuolemasta, kun erämaa paljastaa kyntensä. Pikkuhiljaa miesnelikko alkaa toivoa, että olisivat sittenkin lähteneet viikonlopuksi pelaamaan golfia.

Liikahtelin varovasti sen vähän minkä saatoin kuin puussa asuva eläin, kääntelin päätäni ja kurkotin rungosta poispäin nähdäkseni jyrkänteen reunaa vielä puoli metriä lisää, tähystin erottuisiko kanootti.

Havaitsin jotain vasemmalla silmänurkallani, ja vatsani sykertyi. Hyvin hitaasti käänsin pääni. Mutta minä tiesin jo. Minä tiesin, tiesin.

Kivi kolahti toiseen ja mies käveli hiekalle kivääri kädessään.

Syvä joki on amerikkalaisen James Dickeyn esikoisromaani vuodelta 1970. The Modern Library valitsi vuonna 1998 teoksen yhdeksi sadasta parhaasta 1900-luvulla kirjoitetusta romaanista.

Jos minulle pari vuotta sitten olisi sanottu, että joku päivä luen kirjan neljän keski-ikäisen miehen eräjormailusta, en olisi uskonut. Sen sijaan olisin nauranut ja sanonut, että en todellakaan lukisi mitään sellaista, että ei ole oikein minun tyyliseni kirja.

No, tässä sitä vain ollaan ja luettuna on 262 sivua neljän keski-ikäisen miehen eräjormailua.

Mikä minut alunperin sai ylipäätään tarttumaan tähän kirjaan? Alkuun en edes tiennyt koko kirjan olemassaolosta, elokuvasta olin kuullut kyllä. Koska elokuva löytyy haasteestani ja listalta 25 elokuvaa, jotka tuhoavat uskosi inhimillisyyteen, päätin lukea kirjan ensin. Niinhän se olisi kaikkein viisainta aina tehdä, sillä lähes kaikissa tapauksissa kirja on ylivoimaisesti parempi. Pahimmassa tapauksessa elokuva pilaa aivan kaiken. Elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta se odottaa kyllä oikeaa hetkeä.

Pyörin holtittomasti ympäri. Kierittäydyin, yritin ryömiä pitkin ohi vilistävää pohjaa. Mikään ei auttanut. Olin kuollut. Tunsin alkavani sulautua joen uskomattomaan raivoon ja raakuuteen, muuttuvani sen osaksi. Eihän tämä olekaan hullumpi tapa kuolla, ajattelin; ehkä olen jo kuollut.

James Dickey on taitava sanankäyttäjä, ja Eero Huhtalan suomennos on huikeaa luettavaa. Koko ajan tuntuu kuin katselisi vierestä kaikkea tapahtuvaa, olisi mukana kanootissa, koskessa, rantatörmillä. Paljon kertoo se, että todellakin luin kirjan, joka ei ole lainkaan sen tyylinen, mitä normaalisti luen.

Syvä joki on teos, joka tempaa lukijan mukaan kuohuihinsa, pyörteisiin, suvantoihin, keskelle erämaata ja työntää alas rotkon reunalta juuri sillä hetkellä, kun kuvittelee olevansa turvassa. Syvä joki on teos, jota ei malta laskea käsistään, mutta samaan aikaan niin intensiivinen ja karu, että toisinaan on pakko sulkea kirja, hengittää ja ottaa hetki etäisyyttä.

Erämaa paljastaa ihmisen alkukantaiset selviytymisvaistot - tapa tai tule tapetuksi. Ihmisen selviytymiskamppailu nousee hurjiin mittoihin, kun miehet yrittävät selvitä elävänä ihmisten ilmoille asti. Loppujen lopuksi sitä on valmis tekemään moniakin asioita ja kyseenalaistamaan oman moraalikäsityksensä pysyäkseen hengissä.

Kirjan alkuperäinen nimi on Deliverance, vapautus, pelastus. Kanoottimatka joella on eritoten päähenkilö Ed Gentrylle kokemus, joka muuttaa häntä. Erämaan kokemukset saavat hänet näkemään elämänsä uudella tavalla ja ymmärtämään, että se oma, ehkä hieman tylsähkökin elämä on oikeastaan aika mukavaa. Joki ja sen tapahtumat tulevat kuitenkin ikuisesti pysymään osana häntä, eikä hän ikinä pääse jokidemoneistaan eroon.

Lähdimme nousemaan kuin ylämäkeä; kokka kohosi, väkevä virta tavoitti meidät takaa. Painon tunne katosi. Kierryimme yli kiven vastustamattomasti syöksyen. Suljin silmäni ja aloin huutaa Lewisin kanssa; säestin hänen eläimellistä kirkunaansa, mylvin keuhkoni kipeiksi roikkuessamme hetken kahden metrin korkeudessa joen yllä ja alkaessamme pudota.

**

James Dickey (2.2.1923-19.1.1997) oli amerikkalainen runoilija ja kirjailija. Hän aloitti uransa runoilijana ja ensimmäinen runokokoelma Into the Stone ilmestyi vuonna 1960. Dickeyn esikoisromaani Syvä joki on myös hänen tunnetuin teoksensa.

Kirjan Syvä joki pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1972. Dickey laati itse elokuvan käsikirjoituksen. Elokuvan ohjauksesta vastaa John Boorman ja pääosissa nähdään Jon Voight, Burt Reynolds, Ronny Cox ja Ned Beatty.

James Dickey: Syvä joki (Deliverance), 1970. Suomentanut Eero Huhtala. 262 s.