Yrja Mattiaksentytär Eikeby on lähtöisin aivan liian suuresta perheestä. Hän on lapsuuden sairastelujen jäljiltä fyysisesti hieman epämuodostunut ja siitä syystä muiden pilkkaama. Häntä kutsutaan pilkkanimellä Ohdake, mutta pilkkaajat eivät ymmärrä, kuinka vahva kasvi ohdake onkaan. Yrjan sydän on puhdasta kultaa ja kuin sattuman kautta hän päätyy lapsena leikkimään Jääkansan lasten kanssa ja lopulta hieman auttelemaan rouva Siljeä Lehmuskujalle. Varttuessaan hän seuraa sivusta Jääkansan Taraldin ja Sunnivan orastavaa romanssia kipua rinnassaan, sillä hän on jo kauan aikaa sitten itse menettänyt täysin sydämensä Taraldille.
Kaipaus on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on neljäs kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.
Eikeby oli eräs Gråstensholmiin kuuluvista taloista, ja se aiheutti jatkuvasti huolta tilanomistaja Dag Meidenille ja hänen äidilleen Charlottelle. He tekivät parhaansa, jottei talon väki olisi nähnyt nälkää, mutta mitä se auttoi, kun vanha Eikeby-torppari oli saanut päähänsä, että hänen yksin täytyi seurata Raamatun käskyä ja täyttää maa.
Kaipaus on ensimmäinen sarjan teos, joka ei suoraan kerro Jääkansan suvun jäsenen tarinaa vaan tarkastelee sukua ikään kuin ulkopuolisen "naapurintytön" silmin. Yrja Eikeby on hahmo, jota kohtaan on helppo tuntea sympatiaa ja johon on helppo samaistua. Ainakin minun itseni, sillä aivan liian usein (etenkin teini-iässä) olen tuntenut itseni voimakkaasti erilaiseksi, toisista poikkeavaksi, mikä ei ole lainkaan auttanut olemattomaan itseluottamukseen. Yrja on hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Hänen vaikea syntymänsä ja lapsuudessa sairastettu riisitauti ovat jättäneet häneen lähtemättömät jälkensä.
Sunniva sen sijaan on aina ollut yksi inhokkihahmojani koko sarjassa. Sinällään vähän jopa hassua, sillä hänen äitinsä Sol puolestaan on yksi suosikeistani. On kuitenkin vaikea ymmärtää, kuinka vahvaluontoisen Solin tytär voi olla luonteeltaan niin heikko. Sunniva kirjaimellisesti tuntuu koko ajan olevan pulassa oleva neito, joka odottaa ritaria häntä pelastamaan. Hän heittäytyy jatkuvasti marttyyriksi ja valittaa, kuinka kukaan ei välitä hänestä. Mutta kenties Sunnivan luonteen heikkous tuleekin isänsä puolelta.
Sunniva oli heikko asti, sille ei mitään voinut. Hän oli aivan liian heikko, ei kyennyt kestämään vastoinkäymisiä - joita kuitenkin oli näkevinään kaikkialla. Hän herätti kaikkien suojeluvaiston - ja veti puoleensa huolenpitoa kuin kuiva sieni - mutta hänellä oli vain vähän antaa vastalahjaksi. Hänen piirteissään, ihmen kauniissa kasvoissa, ei ollut vähääkään Solin voimasta. Silje näki Hemingin piirteet, ja Sunniva oli perinyt myös monia Hemingin heikkouksia.
Yrjan kasvutarinaa on hieno seurata, kuinka hän kasvaa hyvin mitäänsanomattomasta pienestä tytöstä oman paikkansa ja arvonsa tuntevaksi naiseksi. Kuinka hän toimii vastoin kaikkien odotuksia ja onnistuu lopulta löytämään jopa oman äänensä ja käyttämään sitä. Yrjan uskollisuus Jääkansan perhettä kohtaan on suorastaan ihailtavaa ja se, kuinka pitkälle hän on valmis uskollisuutensa vuoksi menemään.
Romaanin aikana aivan liian moni rakkaaksi käynyt hahmo menettää henkensä, mutta se on oikeastaan väistämätöntä sukutarinoissa, jotka kattavat monta sataa vuotta. Sitä tutustuu moniin hahmoihin ja joutuu sanomaan hyvästit heille. Syvyyden kutsun lopulla Solin kuollessa siitä sai jo ensimmäisen varoituksen, mutta tällä kertaa se viimein iskee päin näköä kuin kävelisi suoraan betoniseinään.
Yrja tiesi olleensa mukautuvaisin lapsista, vaikka hän aluksi olikin ollut liian heikko, eikä sitten saanut tehdä töitä kotona - sillä hänen piti mennä ansaitsemaan. Hän tiesi myös, että oli äärimmäisen epätavallista, että kotoa lähteneet nuoret saivat säännöllistä palkkaa. - - Siksi Yrja oli vanhemmilleen kullan arvoinen, vaikka he eivät sitä näyttäneetkään.
**
Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.
Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.
Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Kaipaus (Sagan om Isfolket: Längtan), 1982. Suomentanut Marja Mahlamäki. 252 s.
Kommentit
Lähetä kommentti