Naomi Alderman: Voima

Ympäri maailman tytöt ja naiset huomaavat kantavansa voimaa, joka on vaarallinen, tappavakin. Samaan aikaan miehet huomaavat, että valta on luisumassa pois heidän käsistään. Tämä aiheuttaa levottomuuksia ympäri maailman, kun naiset pyrkivät viimeinkin saamaan vallan itselleen ja miehet yrittävät henkeen ja vereen pitää siitä kiinni.

Voima on Naomi Aldermanin kirjoittama romaani vuodelta 2016. Vuonna 2017 The New York Times nimesi sen yhdeksi vuoden kymmenestä parhaasta kirjasta.

Tunde yrittää kuvitella, millaista se olisi: jos hänen hallussaan olisi voima, jota ei voi antaa pois tai vaihtaa. Hän tuntee kaipaavansa sitä, ja samaan aikaan ajatus inhottaa. Hän lukee keskustelupalstoja, joilla miehet sanovat, että jos kaikilla maailman miehillä olisi vyyhti, maailmaan palaisi taas järjestys. He ovat peloissaan ja vihaisia.

Voima on kirjan sisällä oleva kirja. Se alkaa ja päättyy kirjeenvaihtoon kahden ihmisen välillä, menestyneen naiskirjailijan sekä ei-niin-menestyneen mieskirjailijan, joka esittelee uusinta käsikirjoitustaan naiselle. Tämä käsikirjoitus on Voima, joka väitetysti kertoo aidoista, viisituhatta vuotta aiemmin tapahtuneista asioista. Tuo viisituhatta vuotta sitten on meidän aikamme.

Voima on kirjana hyvin mielenkiintoinen. Naisten saaman voiman myötä koko maailmanjärjestys kääntyy päälaelleen, kun naiset ottavat itselleen miehille ennen kuuluneet roolit ja miehet pakotetaan kotiin. Kaikkein vahvimmin tämä näkyy Bessaparassa, uudessa naisten luomassa valtiossa, jossa miehen ei ole lupa käydä edes ulkona yksin ja jossa jokaisella miehellä täytyy olla naispuolinen holhooja tai hänet heitetään vankilaan.

Samaan aikaan UrbaaniDoksaaja-nettisivustolla miehet lietsovat naisvihamielistä liikettä. He ovat valmiita jopa terrorismiin ymmärtämättä sitä faktaa, että naiset tekevät vain tismalleen samaa, jota miehet ovat heille tehneet jo tuhansien vuosien ajan. Naisten ajatusmaailmaa on helppo ymmärtää - ainakin alkuun. Loppua kohden homma menee niin radikaaliksi, että siitä on ymmärrys kaukana.

"Naiset ovat pelkkiä eläimiä. Ja meidän laillamme hekin haluavat paritella, lisääntyä, saada tervettä jälkikasvua - - He jättävät eloon vain geneettisesti terveimmät miehet. Juuri tämän takia Jumala tahtoi alun perin antaa vallan miesten käsiin, kohtelimme me naisia kuinka huonosti hyvänsä. Kyseessähän on eräänlainen orja."

Tarinaa kerrotaan useamman ihmisen näkökulmasta. Nämä ihmiset ovat Roxy, jonka voima on suurempi kuin kenenkään muun, Allie, josta tulee uuden uskonnollisen kultin johtaja Äiti Eeva, Margot, joka on poliitikko ja jonka tyttärellä on voimansa kanssa ongelma sekä Tunde, nuori miespuolinen toimittaja, joka raportoi tapahtumista ympäri maailman. Ratkaisu on toimiva, sillä samalla lukijana saa laajan kuvan siitä, kuinka vallankumous maailmassa tapahtuu useammasta näkökulmasta katsottuna. Hahmoista Roxy oli itselleni kiinnostavin ja hänestä olisin mieluusti lukenut enemmänkin. Myös Tunden näkökulma on kiinnostava siinä suhteessa, kuinka mies näkee ympärillään tapahtuvan vallanvaihdoksen ja kuinka hän loppujen lopuksi joutuu pelkäämään henkensä edestä.

Voimassa on taustalla hyvin perinteinen ajatus: utopia, joka muuttuu dystopiaksi. Ja se on hyvä, ettei kyseessä ole vain tarina, jossa naisten johtama maailma on täydellinen ilman minkäänlaisia vikoja. Se muistuttaa siitä, ettei kummankaan sukupuolen ylivalta ole hyvä asia. Kirjailijoiden käymässä kirjeenvaihdossa käy ilmi, että naiskirjailijan on hyvin vaikea uskoa, että viisituhatta vuotta sitten valta olisi koskaan ollut miehillä, että mies olisi ollut vahvempi sukupuoli, sillä sen jälkeen, kun naiset ovat saaneet voiman, yhteiskunta on ollut matriarkaalinen.

Voima on nopea ja helppo lukea. Siitä huolimatta minulla kesti useampi kuukausi päästä loppuun saakka ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei romaanissa ole juuri jännitettä. Ei ole mitää tiettyä pistettä tai tapahtumaa, mitä kohden mennään ja mitä voisi odottaa kirjaa lukiessaan. Siitä syystä lukeminen oli aina helppo keskeyttää, eikä ollut mitään pakkoa lukea ja siitä syystä luin useammankin teoksen tämän kanssa samaan aikaan. Mutta se on oikeastaan ainoa miinus, jonka voin Voimalle antaa. Ennen kaikkea se kuitenkin on mielenkiintoinen visio matriarkaalisesta yhteiskunnasta ja muistutus sukupuolten välisen tasa-arvon tärkeydestä.

Minulla on vaistomaisesti sellainen tunne - toivon että sinullakin on - että miesten johtama maailma olisi kiltimpi, hellempi, rakastavampi. Luontaisesti huolehtivampi. Oletko miettinyt asian evoluutiopsykologista puolta? Miehet ovat kehittyneet vahvoiksi kotityöläisiksi ja kodin ylläpitäjiksi, kun taas naisten - joilla on ollut vauvoja suojeltavanaan - on täytynyt kehittyä aggressivisiksi ja väkivaltaisiksi.

**

Naomi Alderman (s. 1974) on englantilainen kirjailija, jonka esikoisteos Disobedience ilmestyi vuonna 2006. Sen lisäksi Alderman on kirjoittanut novelleja sekä neljä muuta romaania, joista Voima (2016) on tunnetuin. Alderman on tehnyt myös käsikirjoituksia videopeleihin.

Romaanin Voima pohjalta on tekeillä televisiosarja. Sen päärooleissa nähdään muun muassa Toni Collette, Auli'i Cravalho, Halle Bush, Ria Zmitrovicz ja Toheeb Jimoh.

Naomi Alderman: Voima (The Power), 2016. Suomentanut Marianna Kurtto. 411 s.

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen