Viime keväänä jouduttuani jälleen pariksi kuukaudeksi etäopetukseen kärsin tekemisen puutteesta. Olin jo pitkään pyöritellyt ajatusta vanhan blogini käynnistämisestä uudelleen ja sen suunnan muuttamisesta täysin erilaiseksi, mutta lopulta päädyin perustamaan kokonaan uuden blogin. Enkä ole katunut.
Olen kaivannut paikkaa, jonne voisin kirjoittaa ylös ajatuksiani katsomistani elokuvista ja lukemistani kirjoista. On minulla toki kirjapäiväkirja, mutta se ei ole tuntunut tarpeeksi kattavalta ja osa sen kysymyksistä on suoraan sanottuna typeriä (kuten lukutunnelma). Voisin viettää tuntikausia keskustellen ihmisten kanssa kirjoista ja elokuvista, mutta usein tuntuu, ettei ketään vain kiinnosta ja olen myös luonteeltani hyvin introvertti. Joten blogi tuntui hyvältä ajatukselta, täältä ne keitä kiinnostaa, voivat lukea.
Toinen syy blogin perustamiselle oli yksinkertaisesti se, että minun oli tietyistä elokuvista hankala löytää mitään suomenkielistä tekstiä tai arviota. Ajattelin, etten ehkä ole ainoa, joka sellaista kaipaa, joten ehkä voisin tätä kautta olla jollakin tapaa avuksi.
Ensimmäinen vuosi käynnistyi hieman nihkeästi. En oikein osannut vielä kirjoittaa, mutta pikkuhiljaa se lähti sujumaan. Lokakuussa käynnistäessäni Halloween Countdown -haasteen julkaisin postauksen päivässä. Elokuvahaasteet tuntuvat saavan minut inspiroitumaan enemmän myös blogin kirjoittamisesta. Joulukuussa pidin myös Jouluelokuva x 12 -haasteen.
Olen jo kahtena vuonna pitänyt listaa vuoden aikana katsomistani elokuvista. Vuonna 2021 katsoin 185 elokuvaa, joista 57 oli minulle täysin uusia. Yhden elokuvan katsoin kolmesti ja kuusitoista elokuvaa kahdesti. Näistä elokuvista 151 tuli katsottua joko televisiosta tai dvd:ltä ja loput erinäisistä suoratoistopalveluista. Paikallisen elokuvateatterin oltua pitkän aikaa kiinni, viime vuonna kävin teatterissa katsomassa vain kaksi elokuvaa.
Vuoden parasta elokuvaa on hankala valita, sillä omalla listallani olen viisi tähteä antanut parillekymmenelle elokuvalle, mutta mainittakoon näistä muutama: Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007), Saw (2004), Tappajahai (1975) ja Saksikäsi Edward (1990). Yllättävää kyllä - blogin vuoden luetuin postaus koskee kuitenkin elokuvaa I Spit on Your Grave 3: Vengeance Is Mine (2015).
Lukuhaaste 2021 päätyi maaliin saakka ja sain ne tavoittelemani kaksitoista kirjaa luettua vuoden aikana. Kesäisin teatteri vie lähes koko elämäni ja vapaa-aikani, joten silloin ei jää paljoa aikaa lukea, mutta onneksi syksyisin ja talvisin menetetyn ajan voi aina ottaa kiinni. Loppuvuodesta onnistuin saamaan takaisin jo vuosia kadoksissa olleen lukuinnostukseni Cormoran Strike -sarjan myötä. Pitkään aikaan en ole lukiessani kokenut sitä tunnetta, etten tahdo lopettaa kesken ja että on pakko saada vain lukea. Nyt olen päässyt jälleen siihen flow'hun.
Viime vuoden paras kirja oli epäilemättä James Dickeyn kirjoittama Syvä joki (1970). En olisi koskaan uskonut lukevani kirjaa, jossa neljä keski-ikäistä miestä lähtee eräjormailemaan. Ei siis lainkaan minun tyyliseni kirja, mutta todella hyvin kirjoitettu ja sen kanssa jo tavoitin hieman sitä fiilistä, ettei lukemista malta lopettaa kesken. Toisaalta kirja oli myös niin karu, että toisinaan oli pakko lopettaa keskellä lukua ja ottaa etäisyyttä pari päivää.
Tuokoon vuosi 2022 uusia tuulia niin elokuvien kuin kirjojenkin saralla. Ensimmäiset haasteet ovat jo pystyssä, joten ei muuta kuin niitä kohden.
Kommentit
Lähetä kommentti