Kaksi miestä, tohtori Lawrence Gordon ja valokuvaaja Adam Stanheight, heräävät kylpyhuoneesta kahlittuna nilkastaan seinään vailla käsitystä siitä, kuinka he ovat sinne päätyneet. Keskellä kylpyhuonetta makaa vatsallaan verilammikossa itseään ampunut kolmas mies. Kaksikko löytää nauhan, jolta käy ilmi, että tohtori Gordonin on tapettava Adam kello kuuteen mennessä tai muuten hänen vaimonsa ja tyttärensä kuolevat.
Saw on James Wanin ohjaama ja Leigh Whannellin käsikirjoittama elokuva vuodelta 2004. Kaksikko ystävystyi aikoinaan elokuvakoulussa ja sieltä valmistumisensa jälkeen tahtoi yhdessä tehdä elokuvan. Kotimaassaan Australiassa he eivät kuitenkaan saaneet elokuvalleen rahoitusta, joten matkustivat Los Angelesiin ja vuonna 2003 elokuva pääsi viimein tuotantoon. Saw kuvattiin Los Angelesissa 18 päivässä. Noin miljoonan dollarin budjetilla kuvattu elokuva tuotti yli satakertaisesti oman määränsä ja nosti aiemmin lähinnä b-luokan elokuvina tunnetun kidutuskauhugenren valtavirtaan.
Saw aloittaa seitsemän elokuvan sarjan, joka on myöhemmin poikinut vielä kaksi spinoffiakin, Jigsaw (2017) ja Spiral: From the Legacy of Saw (2021). Vuonna 2004 ilmestyneen ensimmäisen osan jälkeen elokuvia julkaistiin kerran vuodessa, yleensä Halloweenin aikoihin, aina vuoteen 2010 saakka, jolloin yhtenäisen sarjan viimeinen ja seitsemäs osa sai ensi-iltansa.
Ensimmäinen Saw on maineeltaan verisempi kuin se todellisuudessa on ja ruudulla nähtävä väkivalta ja verenvuodatus on hyvin vähäistä. Kidutuskauhu ja sadistinen väkivalta tappokoneineen tulivat mukaan kuvioihin kunnolla oikeastaan vasta toisen osan myötä. Tästä syystä koko sarja on leimautunut pelkäksi verellä mässäilyksi, vaikka ensimmäinen osa on oikeasti lähempänä psykologista trilleriä, joka kertoo siitä, kuinka ihminen toimii äärimmäisissä olosuhteissa pelastaakseen rakkaansa.
Kylpyhuoneen intensiivinen tunnelma on tavoitettu täydellisesti. Tohtori Gordonin ja Adamin paniikki vain kasvaa, mitä lähemmäs kello siirtyy kuutta. Näyttelijät Leigh Whannell sekä Cary Elwes ovat hyvät valinnat kaksikoksi, erityisesti tohtori Gordonia näyttelevä Elwes menee loppua kohden mieleltään hyvin pelottavaan tilaan ja katsojakin ajautuu mukaan hänen tuskaansa ja epätoivoonsa, jossa on valmis tekemään aivan mitä tahansa.
Pääkaksikon lisäksi myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan, erityismainintoina Michael Emerson Zep Hindlena, Shawnee Smith Amanda Youngina sekä tietysti Tobin Bell itse John "Jigsaw" Kramerina, vaikka hänen roolinsa ensimmäisessä elokuvassa onkin vielä harmittavan pieni. Jigsawia nimittäin katselee mieluusti ja hänestä onkin tullut yksi kauhuelokuvien suosikkiantagonisteistani. Saw-elokuvissa hän on itseoikeutetusti suosikkihahmoni tohtori Gordonin ja Billy-nuken ohella. Jälkimmäisissä elokuvissa, joissa Bell pääsee suurempaan rooliin, hänestä huokuu jopa samanlaista karmivuutta kuin Anthony Hopkinsista Hannibal Lecterinä.
Sawien perusajatus on, mitä ihminen on valmis tekemään pelastaakseen itsensä tai läheisensä. Jigsawin pelien tarkoitus on opettaa ihmisiä arvostamaan elämäänsä ja jälkeenpäin monet uhreista sen ymmärtävätkin jouduttuaan väkisin käymään lähellä kuolemaa ja satuttamaan itseään pelastaakseen henkensä. He ikään kuin saavat uuden mahdollisuuden elää parempaa elämää ja miettiä, mikä oikeasti on tärkeää.
Saw-elokuvasarjalla on myös ehkä kaunein koskaan sävelletty kauhuelokuvan tunnusmusiikki, Hello Zepp, joka on lähtöisin säveltäjä Charlie Clouserin kynästä. Clouser on myöhemmin säveltänyt musiikin muun muassa kauhuantologiasarjaan American Horror Story.
Jokaisen Saw-elokuvan lopussa on twisti, joka pyrkii kääntämään kaiken juuri nähdyn täysin ylösalaisin, eikä ensimmäinen elokuva tee poikkeusta sen suhteen. Olen todistanut vierestä hetkeä, jolloin ensimmäisen osan lopputwistin koittaessa elokuvaa aiemmin näkemätön henkilö kirjaimellisesti huutaa "MITÄ?!". Se varmasti kertoo paljon, kuinka yllätyksellisiä nuo twistit osaavat olla. Ylipäätään Sawit on hyvin nerokkaasti kirjoitettu ja juuri siitä syystä tämä on yksi ikisuosikeistani kauhuelokuvasarjoista.
Kun Sawien katsomisen kerran aloittaa, on tärkeää katsoa kaikki seitsemän osaa päästäkseen selville koko juonesta. Myöhemmissä osissa John Kramerin menneisyydestä paljastuu paljon tärkeitä asioita, jotka ovat johtaneet siihen, että hän on päätynyt kehittämään pelejä, joissa pelataan elämästä ja kuolemasta. Sarjan päättävä seitsemäs elokuva kokoaa lopulta kaikki langat kasaan ja antaa sarjalle edes jollakin tapaa tyydyttävän päätöksen, joka ainakin edellisellä katsomiskerralla sai minut hurraamaan ääneen.
Kidutuskauhu, toiselta nimeltään gore, on kauhun alagenre, jossa nimensä mukaisesti on suuri rooli äärimmäisen sadistisella väkivallalla. Hahmot joutuvat usein kidutetuksi sekä fyysisesti että henkisesti, tappamaan ja kiduttamaan toisiaan tai jopa silpomaan itseään. Gore ja splatter sekoitetaan toisiinsa hyvin usein, vaikka kyse on täysin eri genreistä. Samankaltaisuuksia toki löytyy, mutta splattereissa väkivalta ja roiskuva veri toimii mustan huumorin tehokeinona, kun taas goressa tarkoitus on vain järkyttää ja saada katsoja voimaan jopa fyysisesti pahoin. Lajityypin tunnetuimpia edustajia ovat Saw-sarjan lisäksi muun muassa I Spit On Your Grave (1978 ja 2010), Hostel (2005) ja Marttyyrit (2008).
Saw
Ohjaus: James Wan
Käsikirjoitus: Leigh Whannell
Sävellys: Charlie Clouser
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2004
Kesto: 103 min
Ikäraja: K18
Pääosissa:
Cary Elwes - Tohtori Lawrence Gordon
Leigh Whannell - Adam Stanheight
Michael Emerson - Zep Hindle
Shawnee Smith - Amanda Young
Tobin Bell - John "Jigsaw" Kramer
Kommentit
Lähetä kommentti