Marttyyrit

Nuori Lucie pakenee henkensä edestä hylätystä teurastamosta. Hän päätyy asumaan orpokotiin, jossa ystävystyy Anna-nimisen tytön kanssa. Viisitoista vuotta myöhemmin Lucie murhaa kokonaisen perheen ja soittaa Annan apuun. Siitä todellinen painajainen vasta alkaa.

Marttyyrit on Pascal Laugierin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2008.

Marttyyrit on hirvittävän voimakas, brutaali ja raaka elokuva. Sen painostava tunnelma kantaa aina avauskohtauksesta viimeisille sekunneille saakka, eikä päästä otteestaan hetkeksikään. Valitettavasti en vain ole koskaan onnistunut katsomaan tätä yhdellä kertaa loppuun asti. En tiedä, onko tuossa dvd-painoksessa kaikissa jokin häiriö, sillä minulla on itselläni kaksi eri kopiota tästä samasta elokuvasta, eikä kumpikaan pyöritä elokuvaa loppuun saakka vaan pari viimeistä minuuttia jää uupumaan. Onneksi olen lopun sitten voinut katsoa muista lähteistä, mutta tietysti on harmi, että katselukokemus keskeytyy aivan lopussa.

Kun elokuvasta on mennyt noin kaksi kolmannesta, muuttuu koko tarinan sävy täysin. Tässä kohden tapahtuva twisti vetää katsojalta maton jalkojen alta, kun tapahtumat ottavat suunnan, jota ei olisi alussa osannut lainkaan odottaa. Viimeistään tässä kohtaa katsettaan ei saa irti ruudusta, mutta samaan aikaan tekisi mieli sulkea silmät ja samalla koko elokuva mielestään. Väkivalta on hyvin realistisen tuntuista ja se on suurin syy, miksi katseensa tahtoisi kääntää pois.

Elokuvan keskiössä on Mylène Jampanoïn ja Morjana Alaouin näyttelemien Lucien ja Annan välinen häiriintynyt suhde. Traumaattisten tapahtumien jälkeen Lucie on oppinut luottamaan vain Annaan ja kehittänyt eräänlaisen riippuvuussuhteen häneen ja käyttää hyväkseen Annan tunteita häntä kohtaan. Mitä tahansa tapahtuukaan Anna on aina Lucien apuna, vaikka ei oikeastaan haluaisikaan. Aivan liian kiltti ja uhrautuvainen Anna tuntuu kokevan jopa velvollisuudekseen auttaa Lucieta aina ja kaikessa, sillä Luciella ei ole ketään muuta, johon tukeutua. Nuorten naisten myrkyllinen suhde ei ole hyväksi kummallekaan, mutta he eivät myöskään osaa olla ilman toisiaan. Läpi elokuvan Lucie kamppailee omien sisäisten demoniensa kanssa, toisinaan myös kirjaimellisesti, ja tulee vetäneeksi Annan mukaan tuohon kamppailuun.

Marttyyrit vaatii tietynlaisen mielentilan katsomiseen. Mikään hyvän mielen elokuva ei tosiaankaan ole kyseessä ja katsomisen jälkeenkin jää oikeastaan vain paha mieli, sillä elokuva maalaa ihmiskunnasta hyvin kyynisen ja lohduttoman kuvan. Missään kohtaa katsoja ei saa hetken lepoa, sillä mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä enemmän alkaa tapahtua. Edes lopetus ei anna armoa vaan jättää jälkeensä vain liudan kysymyksiä.

Edellisestä katsomiskerrasta on itselläni lähes kymmenen vuotta aikaa ja omassa mielessäni tämä on kasvanut aika pahaksi ja vaikeaksi katsottavaksi. Vaikka Marttyyrit on hirvittävän intensiivinen katsottava ja vaikka sen katsomisen jälkeen olikin emotionaalisesti aika tyhjä ja uupunut olo, eikä goreakaan elokuvassa millään tapaa säästelty, siitä huolimatta olin yllättynyt, ettei Marttyyrit loppujen lopuksi kuitenkaan ollut niin paha kuin muistin. Monien tunnetuiksi nousseiden ei-englanninkielisten elokuvien tapaan myös Marttyyrit on saanut myöhemmin amerikkalaisen uudelleenfilmatisoinnin (2015), joka suoraan sanottuna ei ole originaaliin verrattuna yhtään mistään kotoisin.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 24. Elokuvassa puhutaan kieltä, jota et osaa

Marttyyrit | Martyrs

Ohjaus ja käsikirjoitus: Pascal Laugier

Sävellys: Alex ja Willie Cortés

Tuotantomaa: Ranska, Kanada

Julkaisuvuosi: 2008

Kesto: 95 min

Ikäraja: K18

Päärooleissa:

Morjana Alaoui - Anna

Mylène Jampanoï - Lucie