1900-luvun alun Englannissa Schlegelin kolme sisarusta, Margaret, Helen ja Tibby, tutustuvat yläluokkaiseen Wilcoxin perheeseen. Margaret solmii ystävyyssuhteen kuolemansairaan Ruth Wilcoxin kanssa, ja testamentissaan Ruth jättää tälle veljensä entisen talon, jota kutsutaan Howards Endiksi. Schlegelit eivät ole lainkaan tietoisia tästä, joten Wilcoxin perheen pää, Henry, polttaa testamentin. Lopulta Henrykin päätyy tutustumaan Margaretiin, ja heidän välilleen syttyy romanssi. Samaan aikaan nuorempi sisko, Helen, tutustuu köyhään Bastin pariskuntaan, jonka kohtaloon Henry Wilcox on vaikuttanut menneisyydessä ja vielä nykyisyydessäkin.
Talo jalavan varjossa on James Ivoryn ohjaama elokuva vuodelta 1992. Se perustuu E. M. Forsterin samannimiseen romaaniin vuodelta 1910.
Talo jalavan varjossa on oma suosikkini niistä E. M. Forsterin kirjoista, jotka olen lukenut. Elokuvan olen katsonut kerran tai kaksi noin kymmenen vuotta sitten, silloin englanniksi tekstitettynä (koska dvd:lläni ei ole muuta mahdollisuutta), joten kun se nyt kerrankin tuli televisiosta, täytyi se tietysti katsoa. Pakko sanoa, että tällä kerralla sain elokuvasta paljon enemmän irti kuin aiemmin. Se nyt tosin ei ole mikään yllätys. Sama on tapahtunut useiden elokuvien kohdalla, jotka olen katsonut joskus teini-ikäisenä ja seuraavan kerran aikuisena. Toisena tekijänä tietysti on ollut myös se, että aikoinaan olen tämän katsonut niillä englanninkielisillä tekstityksillä.
Elokuvassa kolme erilaista maailmaa kohtaavat toisensa. Wilcoxit ovat yläluokkaa, joka kuvittelee olevansa muiden yläpuolella vain siitä syystä, että sattuvat olemaan rikkaita. He ovat imperialisteja ja rikastuneet vallattujen maiden varoilla. Yhdessä vaiheessa elokuvaa Henry Wilcox toteaa työnsä menettäneestä Leonard Bastista, että sellaista elämä vain sattuu olemaan. Helppohan se hänen on sanoa, kun rahaa on vaikka muille jakaa ja Bastit ovat köyhiä. Bastin pariskunta edustaa alempaa keskiluokkaa. Leonard haaveilee paremmasta elämästä ja sivistyksestä ja pyrkii niitä saavuttamaan, vaikkakin huonolla menestyksellä. Schlegelin sisarukset puolestaan ovat jotakin tästä väliltä. Heillä on varoja, he asuvat hyvin, ovat sivistyineitä ja kiinnostuneita taiteista sekä yhteiskunnallisista asioista, mutta tuntevat myös sympatiaa huonompiosaisia kohtaan.
Toki perheenjäsenten kohdalla on myös eroavaisuuksia. Siinä, missä muu Wilcoxin perhe, on hyvin kylmäkiskoisia, pöyhkeitä materialisteja, on Ruth Wilcox sympatiaan taipuvaisempi ja tuntee suurta huolta siitä, että Schlegelit ovat menettämässä kotinsa. Schlegeleistä Margaret on sisaruksista vanhimpana se järjen ääni, joka vanhempien kuoleman jälkeen on joutunut ottamaan vastuun nuoremmista sisaruksistaan. Siitä syystä hän (todennäköisesti) on myös jäänyt aviottomaksi, vaikka selvästi kaipaa elämäänsä jotain muutakin. Helen nuorempana siskona on paljon vastuuttomampi ja impulsiivisempi. Hän rakastuu helposti ja toimii hyvin pitkälti sydämensä ja tunteidensa johdattamana. Ainoa veli Tibby opiskelee Oxfordissa ja häntä perheen nuorimpana on selvästi hyysätty paljon ja hyysätään edelleen.
Ohjaaja James Ivory on kunnostautunut Forster-filmatisointien ohjaamisessa. Tätä ennen hän ohjasi Forsterin romaanien pohjalta elokuvat Hotelli Firenzessä (1985) ja Maurice (1987). Jokaisessa elokuvassa hänen kumppaneinaan ovat toimineet tuottaja Ismail Merchant sekä käsikirjoittaja Ruth Prawer Jhabvala. Jokaisessa kolmessa on ollut myös kuultavissa kaunista musiikkia, joka on lähtöisin säveltäjä Richard Robbinsin kynästä sekä Jenny Beavanin upea puvustus, tällä kertaa hänen kanssaan pukusuunnittelun on hoitanut John Bright.
Historiallisista draamoista poiketen Talo jalavan varjossa ei keskity romanssin ympärille, kuten saman genren elokuvat yleensä tekevät. Romansseja mukana on toki parikin, mutta ennen kaikkea elokuvan pääpaino on eri yhteiskuntaluokista tulevien ihmisten elämissä ja niiden kohtaamisissa. Kyse on siitä, kuinka kukakin hahmo sopii yhteiskunnan heille asettamaan muottiin sekä myös naisen asemasta sen ajan brittiläisessä yhteiskunnassa. Samoja ajatuksia Forster esitti jo kaksi vuotta aiemmin ilmestyneessä romaanissaan Hotelli Firenzessä (1908).
Elokuvan rooleissa nähdään brittinäyttelijöiden parhaimmistoa. Naispääosaa, Margaret Schlegeliä, esittävä Emma Thompson voitti roolityöstään jokaisen palkinnon, josta vain oli ehdolla. Ja näitä ehdokkuuksia ja voittoja oli siis seitsemäntoista. Se puhukoon jo puolestaan. Miespääosassa Henry Wilcoxina nähdään Anthony Hopkins ja hänen vaimonaan Ruthina Vanessa Redgrave. Redgraven veljentytär Jemma Redgrave esittää Wilcoxien tytärtä, Evietä, ja suoraan sanottuna hänen näkemisestään olin kaikkein innoissani, sillä vielä vuosikymmen sitten en tiennyt, kuka hän on - nykyään hän joitakin vuosia sitten näytteli erästä suosikkihahmoistani sairaaladraamassa Holby Cityn sairaala. Schlegelin perheen nuorempaa siskoa näyttelee Helena Bonham Carter. Se, mihin minun itseni on helpoin samaistua koko elokuvassa, on Margaretin ja Helenin välinen suhde. Vaikka heillä on paljonkin erimielisyyksiä, heidän välillään on side, joka kantaa ikuisesti. Heidän luonteissaan on paljon samaa uteliaisuutta ja vilkkautta, vaikka erityisesti naimisiinmenon jälkeen Margaret koettaakin omaansa hillitä sopiakseen paremmin muottiin. Loppujen lopuksi Margaret kuitenkin laittaa siskonsa kenen tahansa edelle.
Talo jalavan varjossa on brittidraaman kiistaton klassikko. Se on kaunis elokuva, jonka yhteiskunnallisesta sanomasta voi löytää samaistuttavaa vielä nykypäivänäkin. Mutta vaikka Talo jalavan varjossa on hirveän kaunis ja hyvä elokuva, silti suosikkini Forster-filmatisoinneista tulee varmaan aina olemaan vuoden 1985 Hotelli Firenzessä. Forsterin alkuperäisteos on niin massiivinen ja yksityiskohtainen, että kaikkea sisältävää elokuvaa olisi mahdotonta tehdä, jos tahtoisi pitää sen edes suunnilleen inhimillisissä mitoissa. Talo jalavan varjossa onnistuu kuitenkin tuomaan mukaan kaiken tärkeän ja on ehdottomasti katsomisen arvoinen, ihan vain jo siitäkin syystä, että brittidraama on parempaa kuin mikään muu.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 30. Pidät elokuvan nimestä
Talo jalavan varjossa | Howards End
Ohjaus: James Ivory
Käsikirjoitus: Ruth Prawer Jhabvala, E. M. Forsterin romaanin pohjalta
Sävellys: Richard Robbins
Tuotantomaa: Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 1992
Kesto: 140 min
Ikäraja: K7
Päärooleissa:
Emma Thompson - Margaret Schlegel
Anthony Hopkins - Henry Wilcox
Helena Bonham Carter - Helen Schlegel
Vanessa Redgrave - Ruth Wilcox
Kommentit
Lähetä kommentti