Robert Galbraith: Kuolema kintereillä

Neljä vuotta sitten sir Colin Edensorin nuorin poika, 19-vuotias Will, liittyi Universaalin Humanitaarisen Kirkon jäseneksi. Sen jälkeen perheenjäsenet eivät ole enää saaneet Williin yhteyttä. Edenson pyytää apua yksityisetsivä Cormoran Strikelta, jotta tämä tutkisi kyseisen kirkon toimia. Näennäisesti hyvää tekevän, kiillotetun pinnan alle tuntuu kätkeytyvän paljon pahuutta ja sen saa huomata etenkin Striken yhtiökumppani Robin Ellacott, joka onnistuu soluttautumaan UHK:n jäseneksi ja päätyy asumaan maatilalle lahkolaisten pariin.

Kuolema kintereillä on Robert Galbraithin kirjoittama romaani vuodelta 2023. Se on seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen osa Cormoran Strike -sarjaan. Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling.

"Oli hitonmoinen tälli tajuta, että UHK sai alkunsa siellä", Strike sanoi. "Se selvisi minulle vasta, kun olimme jo ottaneet työtarjouksen vastaan ja -"
Striken kauhuksi Lucy oli alkanut äänettömästi itkeä.

Kuolema kintereillä oli itselleni vuoden odotetuin kirja. Se ilmestyi suomeksi 19. lokakuuta, mutta sain sen käsiini vasta kolme päivää myöhemmin, sillä naapurikaupungin kirjakauppaan sitä ei ollut ilmestymispäivänä vielä tullut. Mikä pettymys, kun sen vuoksi torstaiaamuna sinne menin! Okei, sain kyllä samalla reissulla ostettua Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeusin trilogian päätösteoksen Kangastus (2023), joka ilmestyi tismalleen samana päivänä ja joka on lukulistalla heti seuraavana.

Yritin kovasti lukea kaikki Cormoran Strike -kirjat ennen uusimman ilmestymistä muistiani virkistääkseni, mutta sain vain kolme ensimmäistä luetuksi (kuukaudessa!) ja neljättä aloitettua. Kuolema kintereillä päätyi käsiini sunnuntai-iltana 22. lokakuuta ja torstai-iltapäivällä se oli luettu. En vain malttanut päästää sitä käsistäni melkein hetkeksikään ja luin yötä myöten. Onneksi oli syysloma.

Nopeassa lukutahdissa on toki omat huonotkin puolesta. Tekstistä ja tarinasta ei ehdi nauttia samalla tapaa, kun täytyy vain paahtaa hirveää vauhtia eteenpäin. Minulla on ollut sama ongelma melko lailla jokaisen Galbraithin romaanin kanssa, mutta tällä kertaa tilanne taisi olla kaikkein pahin. Ehkä sitten toisella lukukerralla sitä malttaa hieman rauhoittua ja antaa itse tekstille ja sen yksityiskohdille enemmän tilaa.

Pieni valoa hohtava hahmo seisoi liikkumatta keskellä peltoa, jonka poikki Robin oli usein kulkenut yöllä. Hahmolla oli valkoinen suora mekko. Ilmestys loisti kirkkaasti vielä muutaman sekunnin ja katosi sitten.

Oli jotenkin todella tuttua ja turvallista palata jälleen Robinin ja Striken pariin. Olin jo ehtinyt kovasti kaivata heitä, vaikka edellisin romaani ilmestyikin vain vuosi sitten. Kumpikin hahmo on vain käynyt näiden parin vuoden aikana minulle todella rakkaaksi, vaikka he toki käyvät myös todella paljon hermoille. Mutta parhaat hahmothan eivät koskaan ole täydellisiä.

Erityisesti Strike onnistuu tässä romaanissa koettelemaan omia hermojani. Koin vain hänen käytöksensä (tai ennemmin ehkä ajatuksensa) toisinaan hyvin lapsellisiksi. Olisin mieluusti hypännyt kirjan sivuille, ravistellut häntä ja käskenyt hänen kasvaa aikuiseksi. Toisaalta en juuri olisi välittänyt edes lukea Striken lukuja tällä kertaa ollessani vain todella ahdistunut Robinin puolesta.

Robin tosiaan on suurimman osan romaanista soluttautuneena UHK:n päämajaan, joka sijaitsee maatilalla Norfolkissa. Paikan nimi on Chapman Farm ja se on saanut alkunsa entisen Aylmertonin kommuunin raunioista. Stirke, hänen siskonsa Lucy ja heidän äitinsä olivat kyseisen kommuunin jäseniä muutamien kuukausien ajan 80-luvulla Striken ja Lucyn lapsuudessa.

Robinin puolesta sitä jännittää koko ajan, mitä enemmän pimeitä salaisuuksia UHK:sta paljastuu ja mitä enemmän Chapman Farmilla tapahtuu. Chapman Farmin luvut ovat koko romaanin kiinnostavimpia, mutta samaan aikaan myös intensiivisimpiä ja pelottavimpia. UHK:ta kuvaillaan pitkin kirjaa kultiksi, myös entisten jäsenten toimesta, ja kuten kultit yleensä, myös UHK harjoittaa aivopesua saadakseen jäsenensä kuuliaisiksi ja olemaan jättämättä kirkkoa. Monessa kohtaa tulee mieleen useat oikeasti olemassa olleet kultit sekä UHK:n johtaja Jonathan Wacesta näiden kulttien karismaattiset johtajat.

Vuosi sitten lukemani Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeusin Kultti (2022) perehtyi myös, yllätys yllätys, kulttien maailmaan, mutta Kuolema kintereillä sukeltaa vielä syvemmälle aina sinne kultin ytimeen, syntyhetkeen ja aivopesun maailmaan. Romaania lukiessa käy kyllä monta kertaa erittäin selväksi, mihin kulttien toiminta perustuu ja kuinka jopa järkevimmän tuntuisen ihmisen voi aivopestä tekemään juuri niin kuin tahtoo, kun vain tietää siihen oikeat, toimivat keinot, joita UHK on menestyksekkäästi käyttänyt jo vuosien ajan.

Kuolema kintereillä sijoittuu omalla listallani Cormoran Strike -kirjojen parhaimmistoon. Se ei ole tarinallisesti paras, mutta ahdistavin kylläkin. Tarina kulkee eteenpäin tiheällä tempolla, mutta toisinaan tuntuu, että joistakin kohden olisi voinut hiukan tiivistää. Lähes tuhatsivuinen kirja ei tunnu kuitenkaan lainkaan liian pitkältä. Tarina on täynnä yllätyksiä, eikä loppuratkaisukaan ole niin yksinkertainen kuin alkuun voisi kuvitella.

Hän käveli altaan juurelle, nousi portaat ja riisui tennarit ja sukat. Saatuaan Jonathanilta merkin hän astui yllättävän syvään altaaseen ja päästi itsensä vajoamaan kylmään veteen.

**

Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling (s. 31.7.1965). Galbraithin tuotantoon kuuluvat Cormoran Strike -sarjan rikosromaanit, joista ensimmäinen, Käen kutsu, julkaistiin vuonna 2013. Sarjassa on romaaneja tällä hetkellä seitsemän.

Cormoran Strike -sarjan viiden ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, jonka pääosissa nähdään Tom Burke ja Holliday Grainger. Kuudenteen ja mahdollisesti myös seitsemänteen kirjaan liittyvien jaksojen kuvaus on ilmeisesti tarkoitus aloittaa alkuvuodesta.


Robert Galbraith: Kuolema kintereillä (The Running Grave), 2023. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 957 s.


Lue myös:

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 49. Kirja on julkaistu vuonna 2023


Kommentit