Robert Galbraith: Käen kutsu

Kuuluisa malli putoaa parvekkeelta kuolemaansa. Poliisi julistaa tapahtuneen itsemurhaksi, mutta mallin veli ei tätä selitystä hyväksy vaan palkkaa etsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Samaan aikaan rahavaikeuksissa painiskelevan Striken toimistolla aloittaa uusi sihteeri, Robin Ellacott, jonka olemassaolo osoittautuu tapauksen ratkaisemisessa kultaakin kalliimmaksi. Tutkimukset vievät Striken ja Robinin julkimoiden maailman kiemuroihin ja sen pimeälle puolelle.

Käen kutsu on salanimellä Robert Galbraith julkaistu rikosromaani vuodelta 2013. Salanimen takana on todellisuudessa kirjailija J. K. Rowling, joka tunnetaan erityisesti Harry Potter -kirjoistaan. Käen kutsu on ensimmäinen Cormoran Strike -sarjan romaani. Toistaiseksi sarjaan on julkaistu viisi romaania, joista viimeisin, Levoton veri, ilmestyi vuonna 2020. Vain kolme päivää sitten Rowling paljasti Twitter-tilillään saaneensa kuudennen osan valmiiksi ja sen ilmestyvän ensi vuonna, romaanin englanninkielinen nimi on The Ink Black Heart. Puhun kirjailijasta tässä postauksessa nimellä Robert Galbraith.

Miesystävä pakeni vieroitusklinikalle, mutta poliisi vaikeni; naisen seurassa kuolemaa edeltävänä iltana olleita ei jätetty rauhaan; tapauksesta kirjoitettiin tuhansia sanomalehtipalstametrejä ja uutisoitiin tuntikaupalla televisiossa, ja nainen, joka väitti kuulleensa toisen riidan ennen ruumiin putoamista, tuli itsekin hetkellisesti kuuluisaksi ja sai pienen kuvansa kauniin kuolleen naisen kuvien rinnalle.

En ole koskaan ollut mikään dekkarien suurkuluttaja. Agatha Christien kirjoja olen lukenut joitakin sekä Hannibal Lecter -kirjat ja Millennium -trilogian, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Tuskin olisin koskaan päätynyt tarttumaan Cormoran Strike -kirjoihinkaan, ellen olisi tiennyt, kuka ne todellisuudessa on kirjoittanut.

Ja olen onnellinen, että tartuin. Käen kutsun tarina imaisi hyvin nopeasti mukaansa ja ajan puutteesta huolimatta lähes viisisataasivuinen teos tuli luettua parissa viikossa. Viimeisenä iltana yönä vetäisin yhdeltä istumalta miltei kaksisataa sivua, sillä en vain kyennyt lopettamaan. Onneksi oli viikonloppu niin ei haitannut lukea kolmeen asti yöllä...

Miksi Tansy puhui totta olennaisesta asiasta, mutta ympäröi sen helposti kumottavilla valheilla? Miksi hän valehteli siitä, mitä oli tehnyt kuullessaan huutoja Landryn huoneistosta? Strike muisti Adlerin: "Valheessa ei ole järkeä, ellei totuus tunnu vaaralliselta."

Yksityisetsivä Cormoran Strike on Afganistanin sodan veteraani, joka on menettänyt sodassa toisen jalkansa. Hänellä on kyky havainnoida ympärillä olevaa maailmaa ja ihmisiä tavalla, jota kaikilla ei ole. Hän kykenee muistamaan pieniä yksityiskohtia ja näkemään valheiden läpi, sillä siihen hänet on koulutettu.

Toisinaan tunsin pienoista myötähäpeää, kun naishahmoja kuvailtiin (erityisesti, kun se tapahtui Striken näkökulmasta), mutta se unohtui nopeasti. Ja mistä minä tiedän, vaikka miehet sillä tapaa naiset näkisivätkin, ainakin osa? En ole niin perehtynyt miesten ajatusmaailmaan, että voisin kertoa, mitä he ajattelevat tai näkevät.

Tarinan toinen päähenkilö, Robin Ellacott, on 25-vuotias sihteeri, joka saapuu Striken toimistoon tilapäistyöntekijänä viikoksi, mutta loppujen lopuksi viikko venyy pidemmäksi ajaksi. Robin on hyvin nokkela nuori nainen ja hänen apunsa osoittautuu Strikelle lopulta korvaamattomaksi. Robin onnistuu saamaan monia asioita selville naiseutensa takia. Robinin tavoin Strike ei olisi voinut vain marssia naistenvaateliikkeeseen sovittelemaan mekkoja ja juoruilemaan myyjien kanssa. Robin kykenee sen tekemään ja kuulemaan samalla tapauksen kannalta tärkeitä asioita.

Reitti johti puiden reunustamia väyliä pitkin läpi Hyde Parkin ja poikki Rotten Rowin hiekkaisen ratsastuspolun. Strike oli metrossa kirjoittanut pääpiirteissään muistiin Mel-nimisen tytön puheet, ja nyt täällä vehmaassa auringonpaisteessa hänen ajatuksensa harhailivat ja viivyttelivät Robinissa, jota hän muisteli vihreässä vartalonmyötäisessä mekossa.

Monta kertaa mietin, että olisipa kätevää, jos vieressä olisi Lontoon kartta. Silloin osaisi hahmottaa paremmin, missä suunnassa hahmot liikkuvat, sillä suoraan sanottuna oma tietämykseni Lontoon kaupunkikuvasta on täysi nolla. Tiedän tiettyjä Lontoossa sijaitsevia paikkoja ja joitakin kadunnimiä, mutta jos minun pitäisi sijoittaa ne kartalle, en siihen pystyisi.

Käen kutsu on romaanina helppo ja kevyt lukea, vaikka se kertoo aika rankoistakin asioista. Luvut ovat sopivan lyhyitä, ettei tarvitse kerralla keskittyä moneen kymmeneen sivuun ja lukeminen on helppo keskeyttää, jos tarvitsee tehdä jotakin muuta.

Galbraith on taitava sanankäyttäjä ja tapahtumat on helppo nähdä mielessään (vaikka ei sitä Lontoota tuntisikaan). Vauhti kiihtyy loppua kohden ja kuten jo aiemmin kerroin, en lopulta vain kyennyt enää keskeyttämään lukemista vaan oli pakko saada selville loppuratkaisu.

Cormoran Strike -kirjoja on onneksi olemassa vielä neljä lisää ja heti perään aloinkin lukea jo seuraavaa osaa, Silkkiäistoukka (2014).

**

Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling (s. 31.7.1965). Galbraithin tuotantoon kuuluvat Cormoran Strike -sarjan rikosromaanit, joista ensimmäinen, Käen kutsu, julkaistiin vuonna 2013. Sarjassa on romaaneja tällä hetkellä viisi ja kuudes on tulossa ensi vuonna.

Cormoran Strike -sarjan neljän ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, jonka pääosissa nähdään Tom Burke ja Holliday Grainger.

Robert Galbraith: Käen kutsu (The Cuckoo's Calling), 2013. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 463 s.

// edit. Luettu uudelleen 14.9.2023

Helmet 2023 -lukuhaasteeseen numerolla 48. Kaksi kirjaan, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön