Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

Kirjailija Owen Quine katoaa, ja hänen vaimonsa pyytää etsivä Cormoran Striken etsimään miehensä. Lopulta mies löytyy - raa'asti surmattuna, eikä murhaaja näytä jättäneen jälkeensä minkäänlaisia johtolankoja. Quine on juuri saanut valmiiksi uuden romaaninsa, joka paljastaa ikäviä asioita monista ihmisistä, joten monella on sitä myöten motiivi myös hankkiutua hänestä eroon. Strike ryhtyy selvittämään murhaa ja joutuu vastatusten täysin häikäilemättömän, sadistisen murhaajan kanssa.

Silkkiäistoukka on Robert Galbraithin kirjoittama romaani vuodelta 2014. Se on toinen osa Cormoran Strike -sarjaa, jota on tähän mennessä ilmestynyt viiden kirjan verran. Kirjailija J. K. Rowling, joka salanimen takana kirjoittaa, paljasti joulukuun alussa Twitter-tilillään kuudennen kirjan julkaistavan ensi vuonna ja sen englanninkielisen nimen olevan The Ink Black Heart.

Jos Strike tunsi miehensä, tämä tulisi. Eikö tässä olisi vastustamaton tilaisuus kirjailijalle, joka pakonomaisesti sepitti kokemusta sanoiksi ja rakasti kaikkea makaaberia ja omalaatuista?

Ja kuinka ollakaan, muutaman minuutin kuluttua Strike kuuli oven avautuvan ja kuuli myös keskustelua ja musiikkia. Ne mykistyivät äkkiä, ja sitten kuului narskuvia askeleita.

Silkkiäistoukka on kirja, jota ei malttaisi laskea hetkeksikään pois käsistään. Tarinalla kestää toki jonkin aikaa käynnistyä, mutta sen jälkeen, kun Quinen ruumis löytyy, jännitystasokin nousee. Käen kutsun tapaan viimeiset parisataa sivua on jälleen pakko lukea putkeen, sillä siinä kohtaa ei vain enää voi lopettaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan muutama kuukausi Käen kutsun tapahtumien jälkeen. Ratkaistuaan Lula Landryn tapauksen Strike on viimein saanut hieman nimeä ja sitä myötä enemmän asiakkaita, mikä on helpottanut hänen taloudellista tilannettaan. Robin jatkaa työssään Striken assistenttina ja tahtoo kouluttautua etsiväksi kihlattunsa Matthew'n vastustuksesta huolimatta.

Kirjana Silkkiäistoukka on edeltäjäänsä parempi ja jännittävämpi. Teksti tuntuu soljuvan eteenpäin luontevasti. Hahmot ovat hyvin aitoja omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Robinin kihlattu Matthew ärsyttää mustasukkaisuudellaan ja halullaan kontrolloida tulevaa vaimoaan ja tuntuu välillä käyttäytyvän kuin pikkulapsi. Robinkin tuon tuosta möksähtelee etenkin Strikelle, ja Strike puolestaan ärtyy aina kun ei ole saanut syödäkseen tai amputoidun jalan aiheuttamat kivut vaivaavat.

Silkkiäistoukka vie lukijansa kirjallisuus- ja kustannusmaailman syövereihin, jossa jokainen tuntuu vain tavoittelevan omaa etuaan. Owen Quinen brutaali murha (jonka lopputulos myös kuvaillaan hyvin tarkkaan) saa kustannusmaailman varpailleen, sillä tekijä voisi olla kuka tahansa, kenet Quine on kuvannut epämiellyttävässä valossa uudessa julkaisemattomassa romaanissaan Bombyx mori. Bombyx mori on silkkiperhosen latinankielinen nimi.

Strike viivytteli kynnyksellä vain sen verran, että vetäisi paidanhihan paljaan kätensä ympärille, jottei jättäisi jälkeä puiseen oveen työntäessään sen auki. Oli hiljaista, saranat narahtivat vain heikosti, ja sitten kuului kärpästen surinaa.

Strike oli odottanut kuolemaa muttei tällaista.

Silkkiäistoukka on täynnä herkullisia henkilöhahmoja, joista tietenkin eniten ääneen pääsevät päähenkilöt Cormoran Strike ja Robin Ellacott. Kummankin menneisyydestä paljastuu pikkuhiljaa lisää asioita ja varmasti tulee paljastumaan vielä tulevissakin kirjoissa. Strike on hieman jäyhä, äksyilevä ja synkeä Afganistan-veteraani, joka on menettänyt jalkansa sodassa. Ajoittaisesta synkkyydestään huolimatta hän osaa olla sympatiaa herättävä hahmo. Hän tuntuu ihmiseltä, johon on helppo luottaa, sillä hän on suora, rehellinen ja oikeudenmukainen.

Robin Ellacott on hahmo, johon minun on jostakin syystä helppo samaistua. Hän kamppailee asemaansa pomonsa ja kihlattunsa välillä, nämä kun eivät tule toimeen keskenään, eikä kihlattu Matthew tahdo hänen työskentelevän Strikelle. Robin on pienestä pitäen haaveillut urasta etsivänä, mutta hänestä tuntuu, ettei Strike pidä häntä tasaveroisena kumppanina vaan hän "joutuu" olemaan vain sihteeri. Robin kuitenkin osaa yllättää ja hänellä on taitoja, jotka onnistuvat toisinaan saamaan Strikenkin ällistymään.

Lontoo on kuvattu kirjassa hienosti ja tuntui kuin olisi itsekin ollut hahmojen mukana kaupungin kaduilla ja rakennuksissa. Koko kaupunki oli helppo nähdä silmiensä edessä, vaikken ole siellä koskaan käynytkään. Edelleen harmittelen, ettei minulla vieläkään ollut lukiessani vierellä karttaa, jonka kautta olisi varmasti ollut helpompaa hahmottaa etäisyyksiä ja sitä missäpäin Lontoota hahmot milloinkin liikkuivat.

Hauska yksityiskohta kirjassa on, että Owen Quinen oudot, hyvin seksuaalissävytteiset ja jopa brutaalit kirjat myyvät hyvin Suomessa. Pitäisikö huolestua? Ei vaan, ehkä ennemmin pitäisi lähteä torille.

"- - me tarjottiin sitä hänelle ja tuo sanoi, että oli helpompaa vähentää lasku Owenin seuraavasta tekijänpalkkiosta, joka hänelle oli luvassa ihan pian. Hänen kirjojaan myydään hyvin Suomessa, en tiedä miksi, mutta siellä pidetään hänen..."

**

Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling (s. 31.7.1965). Galbraithin tuotantoon kuuluvat Cormoran Strike -sarjan rikosromaanit, joista ensimmäinen, Käen kutsu, julkaistiin vuonna 2013. Sarjassa on romaaneja tällä hetkellä viisi ja kuudes on tulossa ensi vuonna.

Cormoran Strike -sarjan neljän ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, jonka pääosissa nähdään Tom Burke ja Holliday Grainger.

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (The Silkworm), 2014. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 459 s.

// edit. Luettu uudelleen 27.9.2023

Helmet 2023 -lukuhaasteeseen numerolla 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa