Robert Galbraith: Sysimusta sydän

Kirjoittanut
Cormoran Striken etsivätoimisto menestyy viimein ja töitä piisaa enemmän kuin tarpeeksi. Eräänä päivänä toimistolle ilmestyy suositun animaatiosarjan kehittäjä Edie Ledwell, joka pyytää Robinilta apua uhkaavan nettistalkkerin henkilöllisyyden selvittämiseksi. Robin ei kykene ottamaan juttua vastaan, mutta ohjaa Edien eteenpäin. Vain joitakin päiviä myöhemmin Edie löydetään murhattuna hautausmaalta, ja Robin ja Strike lähtevät selvittämään murhaajan henkilöllisyyttä. He joutuvat osalliseksi sosiaalisen median, nettipelin ja cancel-kulttuurin armotonta maailmaa.

Sysimusta sydän on Robert Galbraithin kirjoittama romaani vuodelta 2022. Se on kuudes ja toistaiseksi viimeinen osa Cormoran Strike -sarjaan. Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling.

Robin huomasi pienen, samean tatuoinnin yhdessä rystysessä: mustan sydämen, joka näytti siltä kuin nainen olisi piirtänyt sen itse. Hän oli pureskellut kynsiään, ja oikean käden etu- ja keskisormi olivat värjääntyneet keltaisiksi. Kaiken kaikkiaan hänestä sai vaikutelman, että hän oli laitapuolen kulkija ja että hän oli juuri paennut jonkun rikkaan naisen talosta varastettuaan päällystakin ja käsilaukun.

Sysimusta sydän on itselleni ollut koko vuoden odotetuin kirja. Se tuli suomeksi kirjakauppoihin vasta kuukausi sitten ja totta kai se täytyi heti saada itselle. Sarjan aiemmat viisi osaa luin vuosi sitten loppusyksystä ja tämän vuoden alussa ja suoraan sanottuna paloin halusta saada tietää, kuinka tarina jatkuu. Mentalistista (2021) kesällä kirjoittaessani mainitsin, kuinka luettuani niin paljon kylmistä, etäisistä naisetsivistä/-poliiseista, minulle on tullut hirveä ikävä Robin Ellacottia. Nyt sain onneksi ikävääni lievitettyä.

Pidän näissä kirjoissa kovasti siitä, etteivät ne jää vain jumiin tuttuun ja turvalliseen vaan uskaltavat tuoda mukaan uusia ulottuvuuksia. Parhaiten se näkyy nimenomaan juuri tässä sekä edellisessä romaanissa, Levoton veri (2020). Levoton veri toi mukaan tutkimuksiin horoskoopit ja tähtikartastot, Sysimusta sydän tuo sosiaalisen median ja nettipelin. Pelichatteja tosin on toisinaan hankala ja hieman sekavakin seurata, sillä niitä saattaa olla meneillään kolme yhtä aikaa, mutta ei niitä oikein millään muulla tapaa olisi voinut edes toteuttaa. Sitä täytyy vain yrittää pysyä kartalla, kuka on mukana missäkin chatissa ja kun nimimerkkien takana olevat henkilöllisyydet alkavat paljastua, kuka on minkäkin nimen takana.

Yli tuhannen sivun mittaisessa romaanissa ei oikeastaan tunnu olevan mitään turhaa. Ainakin itsestäni mikään kohta ei turhalta tuntunut, eikä tarinakaan jää junnaamaan paikoilleen vaan soljuu sujuvasti eteenpäin. Mielenkiinto pysyy yllä koko ajan, sillä jatkuvasti jotakin uutta tapahtuu.

Kun romaania oli jäljellä vielä noin kolmesataa sivua, tuli itselleni se vaihe, kun ei vain malttaisi millään lopettaa. Loppujen lopuksi jouduin suunnilleen pakottamaan itseni nukkumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys. Jos olisi ollut loma tai viikonloppu, olisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä lukenut läpi yön. Näin keskellä viikkoa se ei kuitenkaan ollut mahdollista vaan jouduin sitten seuraavana päivänä lukemaan loppuun.

"Asiasta toiseen, kun katsoin sitä suoratoistoa, jossa Wally esiintyi puukotusten jälkeisenä iltana, huomasin että muutamalla hänen fanillaan oli nimensä perässä kasikasi, Hitleriä ihailevien luku. Jos lasketaan yhteen holokaustivitsit, äärioikeistolaiset seuraajat ja yhteys Sysimustaan sydämeen -"
"Ymmärtää hyvin, miksi turvallisuuspalvelu MI5:llä saattaa olla kysyttävää", Robin sanoi.
"Aivan. Toisaalta Cardew ei välttämättä tiedä saaneensa uusnatseista faneja. Mahdollisesti", Strike sanoi ja tarttui taas lasiin, "hän kuvittelee, ettei voi mitenkään olla rasisti, koska hänen paras kaverinsa on ruskea."

Lopullista paljastusta romaani antaa odottaa aivan viime metreille saakka. Tarinan edetessä sitä arvelee syylliseksi hieman kaikkia, sillä vihjeitä tuntuu olevan suuntaan jos toiseen. Olin jossakin kohtaa aivan varma, että nyt olin ymmärtänyt kaavan ja tiesin syyllisen, mutta loppujen lopuksi olin jälleen kerran täysin väärässä. Mutta sehän on paras mahdollinen asia rikosromaaneja lukiessa, että kirjailija onnistuu johdattamaan lukijan täysin väärille jäljille, jolloin paljastuksen koittaessa sitä saa suunnilleen lukea suu auki, että miten tämä nyt näin meni. Vaikka sitä kuinka kuvittelisi tajunneensa kaavan, että syyllinen on se, jota kaikkein vähiten epäilee, jostakin syystä silti onnistuu arvaamaan pieleen.

Kahden sivuhahmon kohdalla olisin toivonut saaneeni jonkinlaisen päätöksen heidän tarinalleen ja näkeväni heidän löytävän toisensa ystävinä myös sosiaalisen median ulkopuolella. Siltä osalta tarina tuntui jäävän hieman vaillinaiseksi.

Sysimusta sydän pyörii hyvin vahvasti sosiaalisen median sekä Sysimusta sydän -animaation pohjalta tehdyn nettipelin ympärillä. Se tuo esiin monia tärkeitä pointteja esimerkiksi nettikiusaamisesta ja näyttää, mitä tapahtuu, kun nettilynkkaus saa äärimmäiset mittasuhteet. Itsekin sosiaalista mediaa käyttävänä olen pistänyt merkille monia asioita, joita romaani nostaa esille. Päällimmäisenä mieleen jää etenkin naisten ja miesten eriarvoinen kohtelu somen maailmassa. Romaanissa on mieshahmo, joka on ollut netissä avoimen rasistinen, mutta ketään ei oikeastaan edes kiinnosta. Kun taas naishahmo sanoo jotakin jonkun mielestä väärää, aletaan hänen koko elämäänsä ruotia ja riepotella somealustoilla, kiusata kyseistä naista, kääntää jokainen pienikin yksityiskohta hänen sanoistaan aivan vääräksi ja häiriköidä häntä niin paljon, että hän ajautuu itsetuhoiseksi. Olen todistanut vastaavaa tapahtuvan aivan liian paljon, erityisesti yhdessä kaikkein pahimmista ja toksisimmista someista, nimittäin Twitterissä. Sinne myös romaanissa tapahtuva häirintä lähinnä keskittyy.

Rowling on itse muutaman viime vuoden aikana joutunut somessa melkoisen ajojahdin kohteeksi ja sen kyllä huomaa, että hänellä on omakohtaista kokemusta aiheesta. Kuten Edien, myös hänen tekemisiään ja sanomisiaan on ruodittu hyvin rankalla kädellä ja yhtymäkohtia on helppo löytää. Esimerkiksi Sysimusta sydän -animaatiossa olevan Drek-nimisen hahmon väitetään olevan karikatyyri juutalaisesta ja sen perusteella Edie on rasisti. Samaan tapaan Harry Potter -kirjojen maahisten (jotka on siis vain kuvattu juuri sellaisina kuin he vanhoissa kansantaruissa ovat) väitetään olevan juutalaisten karikatyyreja ja tästä on vedetty johtopäätös, että Rowling on rasisti. Hän myös kannattaa orjuutta, koska kotitontut tahtovat vapaaehtoisesti olla orjia.

Mielensäpahoittajien ja cancel-kulttuurin aikakaudella myös sensuuri saa kyytiä ja panee lukijan miettimään, että missä oikeasti menee se raja. Mitä saa tehdä ja mitä ei? Tietenkin esimerkiksi rasistiset vitsit eivät ole millään tapaa hyväksyttyjä, mutta onko olemassa sellaista asiaa, josta joku ei loukkaantuisi tai pahoittaisi mieltään? Nykyään vielä kun sosiaalisella medialla on suuri rooli ihmisten elämässä, saavat tietyt ihmisryhmät vain bensaa liekkeihin muilta samanmielisiltä ja näin lynkkausjoukko on valmis. Ylianalysointi on varmaankin oikea sana tässä kohtaa käytettäväksi, kun jonkun teoksia analysoidaan hieman liiankin tarkasti etsien syitä syyttää vaikkapa rasismista, vaikkei kirjailija / elokuvantekijä / kuka tahansa olisi edes tarkoittanut mitään sellaista.

Voisin kirjoittaa sensuurista ja cancel-kulttuurista vaikka kuinka pitkään, mutta sitten alkaa jo mennä niin aiheen vierestä, että parasta varmaankin lopettaa tähän kohtaan. Sysimusta sydän on romaani, jonka parissa viihdyin todella hyvin ja oli mukavaa noin puolen vuoden tauon jälkeen jälleen päästä lukemaan tutuista hahmoista, joihin olen jo kiintynyt kovasti. Romaani herätti paljon ajatuksia, kuten yllä olevasta tekstistä ehkä näkyy. Osaa ajatuksista en todennäköisesti saanut kunnolla kirjoitettua auki ja osa jäi vielä päähän pyörimään, kun en osannut muotoilla niitä sanoiksi. Sosiaalisen median maailma osaa olla julma, mutta jokainen voi siihen ainakin omalta osaltaan vaikuttaa.

Näytölle oli tullut ainutlaatuinen hahmo. Se ei muistuttanut lainkaan muita hahmoja - nätin Vitivalkon leijuvia imitaatioita, Sydärin kaltaisia pomppivia sydämiä tai harhailevia luurankoja. Tämä hahmo oli tyhjä kaapu, joka hulmusi kuin olisi tuullut. Se oli kasvoton: kaapuun pukeutunut henkilö oli näkymätön. Hahmo oli animoitu pelkistetysti, mutta oli oudon kammottava. Sen pään yllä luki Anomia MOD.

**

Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling (s. 31.7.1965). Galbraithin tuotantoon kuuluvat Cormoran Strike -sarjan rikosromaanit, joista ensimmäinen, Käen kutsu, julkaistiin vuonna 2013. Sarjassa on romaaneja tällä hetkellä kuusi.

Cormoran Strike -sarjan neljän ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, jonka pääosissa nähdään Tom Burke ja Holliday Grainger.


Robert Galbraith: Sysimusta sydän (The Ink Black Heart), 2022. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 1054 s.


Lue myös:

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä


Kommentit

Lähetä kommentti