Gröna Lundin lähistöltä löytyy laatikko, jonka sisällä on nuoren naisen ruumis. Ruumis on lävistetty miekoin kuin epäonnistuneessa taikatempussa. Poliisi Mina Dabiri, jonka ryhmä alkaa rikosta tutkia, saa vinkin pyytää avuksi mentalisti Vincent Walderia, jolla on tietämystä sekä taikuudesta että ihmismielestä. Vincent onnistuukin yhdistämään murhan ja aiemmin itsemurhaksi luullun tapauksen toisiinsa keksimällä kaavan, joka paljastaa, että uhreja on tulossa vielä kaksi lisää. Aika on heidän ainoa vihollisensa, kun he yrittävät löytää murhaajan ennen kuin tämä pääsee show'nsa loppuhuipennukseen saakka.
Mentalisti on Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeusin kirjoittama romaani vuodelta 2021. Se on heidän yhteisen trilleritrilogiansa ensimmäinen osa. Trilogian toisen osan ilmestymispäivä on itse asiassa juuri tänään.
Nainen huusi täyttä kurkkua käden läimähtäessä pöytään. Vincent odotti muutaman sekunnin pää kumarassa. Sitten hän pyyhkäisi riemukkaasti tyhjän pussin lattialle ja nosti jäljellä olevaa pussia. Sen alla oleva naula osoitti suoraan ylöspäin kuin keihäs ja kiilsi kylmässä valossa kuolettavasti.
En ole koskaan aiemmin lukenut ainuttakaan Camilla Läckbergin kirjaa, joten niihin verrattuna en voi sanoa yhtään mitään. Tämä romaani tuli esille eräässä viime vuoden loppupuolella käymässäni keskustelussa ja sen idea jäi kiinnostamaan sen verran, että kun Mentalisti osui silmään alennusmyynnissä viime kuussa, se täytyi ostaa mukaan.
En myöskään ennen viime syksyä ollut juuri lukenut rikosromaaneja (lukuun ottamatta joitakin Agatha Christien kirjoja, Millennium-trilogiaa ja Hannibal-kirjoja). Nyt viimeisen vuoden aikana niitä on tullut luettua jo jonkin verran ja pikkuhiljaa alkaa hoksata sellaisia dekkarikliseitä, jotka tulevat esille hieman liian usein, että niitä oikein enää jaksaisi. Esimerkiksi kirjassa, jossa on naispuolinen poliisi, etsivä tai rikostutkija, kyseinen hahmo on lähes poikkeuksetta kylmä, epäsosiaalinen ja etäinen. Sama stereotypia toistuu muun muassa viimeksi lukemani dekkarin Kastanjamies (2018) ja sen päähenkilön Naia Thulinin sekä Silta-televisiosarjan (2011-2018) Saga Norenin kohdalla. Mentalistin toinen päähenkilö Mina Dabiri muistuttaa Saga Norenia monin tavoin. Mutta sen sijaan, että Saga on oikeasti kiinnostava hahmo, Minaan kyllästyin ja ärsyynnyin todella nopeasti. Reilun kuudensadan sivun aikana kävi hyvin selväksi, ja sitä suorastaan alleviivattiin aivan liian usein, että Minalla on bakteerikammo ja pahoja ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa.
Yleensä lukiessani samaistun helpoiten naishahmoihin, mutta dekkareissa usein ennemmin heidän miespuolisiin partnereihinsa, jotka ovat inhimillisempiä, lämpimämpiä ja sympaattisempia. Etäisiin naishahmoihin on todella vaikea samaistua, sillä en oikein onnistu löytämään heistä kunnolla kosketuspintaa, mitään edes sellaista pientä asiaa, johon tarttua. Lukiessa tuli ihan ikävä Cormoran Strike -sarjan Robin Ellacottia. Onneksi sarjan uusin kirja ilmestyy syksyllä. Myös kemia nais- ja miesetsivän välillä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Eivätkö nainen ja mies voisi edes yhden kerran olla vain kollegoita tai vaikka ystäviä sen sijaan, että näiden välille yritettäisiin luoda jonkinlaista romanttista jännitettä?
Lisäksi hyvin usein, kun naishahmon menneisyydessä on tapahtunut jotakin traumaattista, se on jostakin syystä aina seksuaalista väkivaltaa - jälleen kaava, joka on aivan liian paljon käytetty. Sitä ei Mentalistissa missään vaiheessa suoraan mainita, mutta siihen suuntaan kyllä vihjataan hyvin vahvasti
Laatikon ulkopuolella joku liikuttaa jotakin. Yksi hänen kasvojensa edessä olevista raoista tummuu. Kolmas miekka. Sen etäisyys Tuvan päästä on vain muutaman kymmenen senttimetriä. Kaksi hänet jo lävistävää miekkaa pitävät hänet paikallaan.
Mentalistin viidestä väkivallanteosta kaksi kuvataan uhrinsa näkökulmasta. Teot ovat raakoja ja brutaaleja ja saivat saivat jopa minut voimaan hieman pahoin. Ylipäätään romaanin juoni on mielenkiintoinen, mutta toisinaan tuntuu, etteivät Läckberg ja Fexeus ole kuulleet sanontaa "kill your darlings". Oli nimittäin monia kohtia, joita olisi voitu karsia pois ja jotka olisivat tulleet selväksi vähemmälläkin alleviivaamisella; kuten aiemmin mainitsemani Minan bakteerikammo sekä sen lisäksi Ruben Höökin sovinistisuus, Pederin väsymys ja energiajuomien kulutus (vastaavalla kofeiinin määrällä oikeasti saisi varmaan vähintäänkin rytmihäiriöitä) ja Vincentin vaimon Marian mustasukkaisuus, joka meni jo aivan liiallisuuksiin. Sen sijaan Vincent Walderin pakkomielteet eivät tuntuneet mitenkään turhalta missään kohtaa vaan oikeasti kunnolla osalta tarinaa. Se kenties teki Vincentistä muita aidomman oloisen hahmon. Tai sitten vain näin numeropakkomielteessä hieman omaa itseäni ja siitä syystä häntä oli helppo ymmärtää.
Jossakin puolivälin paikkeilla romaanin juoni tuntuu hieman junnaavan paikoillaan, mutta loppua kohden alkaa taas toimia paremmin. Luvut ovat juuri sopivan mittaisia, mutta loppuvat usein cliffhangeriin ja se alkoi ennen pitkään ärsyttää - etenkin siinä kohtaa, kun kesti monta lukua ennen kuin siihen taas palattiin. Minan bakteerikammo ja jatkuva käsien ja joka paikan peseminen tuntuu jopa hieman huvittavalta, kun on pari vuotta eletty tätä korona-aikaa. Romaanissa oli muutamia kohtia, jotka tuntuivat kuin suorilta viittauksilta tuohon aikaan, vaikka kirja onkin kirjoitettu jo sitä ennen. Aika osuvaa siitä huolimatta ja aiheutti täysin tahattomia naurahduksia.
Huippukohdan tullessa tunsin jonkin sortin tyytyväisyyttä, että olin edes jollakin tapaa osunut oikeaan murhaajaa arvellessani, vaikka tietyt asiat yllätyksenä tulivatkin. Joiltakin osin loppupuoli muistutti juuri lukemaani Kastanjamiestä ja aiheutti hieman déjà vu -ilmiötä, kun tuli tunne, että olen lukenut tällaisen jo. Ehkä ei olisi pitänyt näitä kahta romaania lukea perätysten. Aivan lopussa ei ollut mitään, mikä olisi koukuttanut minut tahtomaan lisää.
Mentalisti on romaani, joka herätti minulla paljon ajatuksia, niin hyvässä kuin pahassakin. Tarina oli ehdottomasti mielenkiintoinen, mutta toteutus ei aina ollut kovin onnistunut ja olisi vaatinut vielä lisää hiomista. Siitä huolimatta aion kyllä varmasti trilogian jatko-osatkin lukea, kunhan ne ensin ilmestyvät ja saan ne käsiini.
Joskus Mina unelmoi maailmasta, jossa ihmiset olivat oppineet pesemään kätensä kunnolla, käyttivät muovikäsineitä ja suusuojuksia, ja jossa kaikkialle oli pystytetty suuria kylttejä, joissa luki "Pidä etäisyyttä".
**
Camilla Läckberg (s. 30.8.1974) on ruotsalainen kirjailija. Hän nousi kuuluisuuteen lapsuutensa kotikaupunkiin Fjällbackaan sijoittuvilla rikosromaaneillaan, joista ensimmäinen, Jääprinsessa, ilmestyi vuonna 2003 ollen samalla myös hänen esikoisteoksensa. Läckberg on Ruotsin menestyneimpiä kirjailijoita ja hänen teoksiaan on julkaistu yli 60 maassa.
Henrik Fexeus (s. 29.9.1971) on ruotsalainen mentalisti, kirjailija ja televisiojuontaja. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja käytännön psykologiasta sekä nuortenkirjatrilogian Viimeinen illuusio, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2017. Mentalisti on hänen ensikosketuksensa rikosromaanien kirjoittamiseen.
Camilla Läckberg, Henrik Fexeus: Mentalisti (Box), 2021. Suomentanut Kirsi Kokkonen. 619 s.
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
Kommentit
Lähetä kommentti