Kastanjamies, astu sisään.Kastanjamies, astu sisään.Kastanjoita toitko tänään?Kiitos paljon, jääthän kylään?
Kööpenhaminasta löytyy kuoliaaksi kidutettu nuori nainen, jonka ruumiin vierellä roikkuu kastanjoista tehty nukke. Tapausta tutkimaan asetetaan väkivaltarikosyksikön poliisi Naia Thulin, joka halajaa jo toisenlaisiin tehtäviin. Avukseen hän saa suoraan Europolista tulleen Mark Hessin. Pian löytyy toinen samalla kaavalla kuollut nainen, jälleen kastanjanukke vierellään. Tapaukset tuntuvat kietoutuvan myös vuosi aiemmin tapahtuneeseen lapsen katoamiseen. Thulinille ja Hessille käy nopeasti selväksi, ettei tapaus olekaan aivan yksinkertainen vaan he ovat erittäin vaarallisen psykopaatin jäljillä.
Kastanjamies on Søren Sveistrupin kirjoittama romaani vuodelta 2018. Romaani on aiemmin käsikirjoittajana toimineen Sveistrupin esikoisteos.
Ehkä ääni hiljenee, jos hän lopettaa vastustelun - mutta ei. Se jatkaa, ja niin jatkuvat lyönnitkin, kunnes hän ei enää pysty liikkumaan. Hän tuntee sahan terävät hampaat rannettaan vasten liian myöhään, ja ennen tajuntansa menettämistä hän kuulee sahanterän mekaanisen surinan ja omien luidensa katkeamisen.
Aloitetaan tämä teksti muistutuksella: älä koskaan, ikinä, lue dekkaria iltalukemiseksi. Siinä ennemmin tai myöhemmin käy niin, ettet voi enää lopettaa lukemista vaan on pakko lukea loppuun saakka ja sitten kello on jo neljä aamulla. Onneksi oli kesäloma.
Äskeisestä voinee päätellä jo paljon kyseessä olevasta romaanista. Kastanjamies on hyvin tiivistunnelmainen. Sen lyhyet luvut, jotka hyvin usein päättyvät jonkinlaiseen koukkuun, varmistavat sen, että jännitys pysyy yllä. Ei sillä, etteikö se muutenkin pysyisi, mutta luvun päättävät koukut saavat jatkamaan aina vain pidemmälle.
Romaanin keskiössä ovat hyvin raa'at ja brutaalit naisiin, tarkemmin sanottuna äiteihin, kohdistuneet murhat. Tapahtumia päästään jonkin verran jopa vilkaisemaan uhrien näkökulmasta, sillä Kastanjamies kertoo tapahtumia useamman hahmon silmin, joidenkin hahmojen kohdalla vain luvun tai parin ajan.
Muutos on tyrmistyttävä. Mies on mielipuoli, täysin järjiltään. Hetken Thulin tahtoisi kutsua vastaavan ylilääkärin sisään näkemään -- edistyksen omin silmin.
Romaanin päähenkilöitä ovat rikostutkijat Naia Thulin ja Mark Hess. Thulin tuntuu hyvin kylmäkiskoiselta. Hän on sääntöjä toisinaan liiankin tarkkaan noudattava ja uskoo auktoriteetteihin sekä näiden sanaan. Thulin ärsytti minua etenkin alussa suunnattoman paljon, sillä hän ei tuntunut antavan lainkaan tilaa sille mahdollisuudelle, että murhatutkinnassa olisi voitu tehdä virhe. Hänen työparistaan Hessistä sen sijaan pidin kovasti. Hess on hieman auktoriteettikammoinen, osaa ajatella omilla aivoillaan ja helposti kyseenalaistaa asioita (kuten vaikka sen murhatutkinnan lopputuloksen). Hän tekee sitä, mikä häntä huvittaa ja on valmis rikkomaan sääntöjäkin saadakseen tapauksen ratkaistuksi. Lisäksi rikosteknikko Genz osaa asiansa. Muut saman paikan työntekijät tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän ääliöitä (sekä persoonina että työssään).
Muutoinkin romaanin mieskuva on aika ankea. Hessiä ja Genziä lukuun ottamatta jokainen mies tuntuu olevan joko väkivaltainen, kusipää, pettäjä, psykopaatti tai muuten vain ongelmainen tapaus, joka ei kunnioita naisia lainkaan.
Kastanjamies tutustuttaa lukijansa myös sosiaali- ja terveysministeri Rosa Hartungiin, jonka 11-vuotias tytär Kristine on vuotta aiemmin kadonnut. Laajan tutkinnan ja etsinnän päätteeksi Kristine on julistettu murhatuksi, syyllinen heitetty vankimielisairaalaan, eikä ruumista ole koskaan löydetty. Kun Kristinen sormenjälkiä alkaa sitten löytyä murhapaikoille jätetyistä kastanjanukeista, alkaa pieni toivonkipinä jälleen kyteä vanhempien rinnassa. Sitä on aika raastavaakin seurata, kuinka Rosa ja hänen miehensä, sekä tietysti myös heidän poikansa, ovat reagoineet Kristinen katoamiseen ja murhaan sekä käsittelevät sitä edelleen. Koska ruumista ei ole löytynyt, on yhä olemassa pienen pieni mahdollisuus, että tyttö olisi yhä hengissä. Vaikka joku sen murhan jo tunnustikin ja jopa todisteet siitä löytyivät. Hessin lisäksi Rosa Hartung oli minulle kaikkein helpoiten samaistuttavimmissa oleva hahmo.
Kun romaania oli jäljellä parisataa sivua, tuli itselleni vastaan se kohta, jossa en vain voinut enää lopettaa lukemista kesken vaan piti lukea yhdeltä istumalta loppuun. Murhaajan henkilöllisyys paljastuu, kun vielä sata sivua on jäljellä. Se olisi voinut kestää pidempäänkin. Pelkäsin hieman, kuinka Kastanjamies kannattelisi itsensä loppuun saakka, kun murhaajan henkilöllisyys paljastui niinkin varhain, mutta pelkoni oli onneksi aiheeton. Jännite pysyi edelleen yllä aina viimeisille sivuille asti.
Paljon jäi kuitenkin kysymyksiä ilman vastauksia ja jään odottamaan jatkoa, jota toivottavasti vielä jonakin päivänä tulee.
Rosa tajuaa yhtäkkiä, ettei hän uskalla toivoa, että Kristine olisi yhä elossa. Jälleen kerran hän on antautunut toivolle, unelmalle, pilvilinnalle, joka voisi särkyä hetkenä minä hyvänsä.
**
Søren Sveistrup (s. 7.1.1968) on tanskalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa (ja toistaiseksi myös ainoa romaaninsa) Kastanjamies julkaistiin vuonna 2018. Hän on luonut muun muassa menestyssarjan Rikos (2007-2013) ja toiminut käsikirjoittajana muun muassa elokuvissa Der kommer en dag (2016) ja Lumiukko (2017).
Romaanin Kastanjamies pohjalta on tehty kuusiosainen Netflix-sarja, joka julkaistiin suoratoistopalvelussa syyskuussa 2021. Sarjan päärooleissa nähdään Danica Curcic ja Mikkel Boe Følsgaard.
Søren Sveistrup: Kastanjamies (Kastanjemanden), 2018. Suomentanut Antti Saarilahti. 542 s.
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
Kommentit
Lähetä kommentti