Robert Galbraith: Pahan polku

Cormoran Striken toimistolle lähetetään paketti hänen kollegansa Robin Ellacottin nimellä. Pahaa-aavistamaton Robin avaa paketin ja löytää sen sisältä ihmisen jalan. Cormoran Strike kykenee nimeämään menneisyydestään neljä ihmistä, joka olisivat jalan voineet lähettää. Poliisin mielenkiinto kohdistuu näistä neljästä siihen, jota Strike pitää vähiten epäilyttävänä, joten yhdessä Robinin kanssa he aloittavat oman tutkintansa tietämättä, että murhaaja on ottanut Robinin seuraavaksi kohteekseen.

Pahan polku on Robert Galbraithin kirjoittama romaani vuodelta 2015. Se on kolmas osa Cormoran Strike -sarjaa, jota on tähän mennessä ilmestynyt viiden kirjan verran. Kirjailija J. K. Rowling, joka salanimen takana kirjoittaa, paljasti joulukuun alussa Twitter-tilillään kuudennen kirjan julkaistavan tulevana vuonna ja sen englanninkielisen nimen olevan The Ink Black Heart.

Joku alkoi laulaa kansallislaulua yläkerrassa. Bussin vauhti kiihtyi. Hänen sydämensä muljahti. Vähitellen hengitys hidastui normaaliksi.
Hän katsoi peilikuvaansa likaisesta ikkunasta ja pyöritteli tytön yhä lämmintä pikkusormea omissa sormissaan. Kun paniikki väistyi, tilalle tuli hurmos. Hän hymyili hämärälle heijastukselle, jakoi voitonriemunsa sen ainoan kanssa joka pystyi ymmärtämään.

On yksi parhaista tunteista maailmassa, kun käsissä on niin hyvä kirja, ettei sen lukemista malttaisi millään lopettaa kesken. Kolmas Cormoran Strike -sarjan osa ei tee sen suhteen poikkeusta edeltäjiinsä ja jälleen kerran viimeisen päivän aikana tuli luettua lähes kolmesataa sivua. Onneksi oli joululoma niin ei haitannut lukea neljään asti yöllä.

Cormoran Strike -sarjan kirjojen myötä olen saanut lukuinnostuksen takaisin, sen flow'n, joka on tuntunut olleen kateissa jo muutaman vuoden. Toivottavasti tämä jatkuu senkin jälkeen, kun olen sarjan loput kaksi kirjaa lukenut.

Pahan polku sijoittuu ajallisesti muutaman kuukauden edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Robin on menossa naimisiin kihlattunsa Matthew'n kanssa, mutta heidän elämänsä yhdessä ei vaikuta kovinkaan auvoisalta. Matthew on edelleen kontrolloiva ja mustasukkainen mäntti, joka ei kykene hyväksymään Robinin työtä, työaikoja tai edes pomoa. Tässä romaanissa on muutama hahmo, jotka saavat minut näkemään punaista ja Matthew on ehdottomasti yksi heistä. Kun vain voisi itse hypätä kirjan sivuille ja sanoa Robinille, että "jätä se sika".

Hän oli kutsunut rakkaudeksi sitä, mitä oli tuntenut Charlottea kohtaan, eikä hän edelleenkään ollut tuntenut niin syviä tunteita ketään toista naista kohtaan. Striken kokeman tuskan ja pitkällisten jälkiseurausten osalta olisi voinut puhua pikemminkin viruksesta kuin rakkaudesta, eikä hän ollut varma, oliko hän vieläkään toipunut. - - Hän kuitenkin tiesi, että häneen oli jäänyt arpia, ettei hän enää kykenisi tuntemaan samalla tavalla kuin joskus ennen.

Robin on edelleen hahmo, johon minun on kaikkein helpoin samaistua. Tässä romaanissa Robinin menneisyydestä paljastuu asioita, jotka selkeästi ovat muovanneet häntä. Robin on aikoinaan jättänyt kesken psykologian opinnot yliopistossa ja kertoo viimein syynkin siihen Strikelle. Hän kipuilee edelleen omaa asemaansa Striken palveluksessa, onko hän kollega vai pelkkä assistentti tai sihteeri, ja rimpuilee parisuhteessa, jossa hänen on selvästikin paha olla.

Strike puolestaan on hahmoista kiinnostavin. Hän on päätynyt uuteen parisuhteeseen, joka ei tunnu tosin juuri herättävän hänessä tunteita suuntaan tai toiseen. Juro entinen sotilas on parhaimmillaan tilanteissa, jotka ovat hivenen absurdeja ja jopa makaabereja. Monet menisivät vastaavissa tilanteissa täysin lukkoon, mutta jalkapuolen Afganistanin veteraanin kuittaukset ovat osoitus hyvin mustasta huumorintajusta. Strike onkin vastuussa romaanin kaikkein hauskimmista repliikeistä. Jos itse joutuisi vastaavaan tilanteeseen, sitä varmaankin reagoisi Robinin tavoin voimalla pahoin, mutta fiktiivisessä tarinassa niille sanoille voi jopa nauraa.

Kirjana Pahan polku ei ehkä aivan yllä edeltäjänsä tasolle, mutta siinä, missä Silkkiäistoukka rakentaa jännitettä hiljakseen ja pitkään ennen kuin paljastuu murha, tässä romaanissa alkaa tapahtua jo ensimmäisessä luvussa. Välissä on lukuja, jotka on kerrottu murhaajan näkökulmasta, jolloin lukija pääsee pohtimaan myös tämän sielunmaisemaa ja kurkistamaan sysimustaan, sairaaseen mieleen. Kaikkien lukujen alussa on pätkä Blue Öyster Cultin sanoituksia (ja ne myös liittyvät tarinaan!).

Pahan polku on varsin toimiva ja kiinnostava jatko-osa Cormoran Strike -sarjaan. Se pitää otteessaan alusta saakka, eikä sen kanssa tule tylsää hetkeä. Tosin en suosittele tätä iltalukemiseksi, sillä nopeasti se vain pari lukua ennen nukkumaanmenoa muuttuu koko loppukirjaksi. Lontoon karttaa olisin edelleen kaivannut vierelleni lukiessa, sillä Lontoon kaupunkikuvaa on hankala yrittää hahmottaa vain omassa päässään.

Strike seisoi sillä välin toimiston ikkunassa, josta näki alas kadulle, ja etsi katseellaan Denmark Streetiltä kuriiria matkapuhelin korvalla. Palattuaan odotushuoneeseen tutkimaan Robinin työpöydälleen jättämää pakettia hän sai poliisin langan päähän.
"Jalka?" toisti rikoskomisario Eric Wardle puhelimesta. "Ihmisen jalka?"
"Eikä edes minun kokoani", sanoi Strike - herja, jota hän ei olisi heittänyt Robinin kuullen. Hänen lahkeensa oli koholla niin että oikeana nilkkana toimiva metallitanko näkyi.

**

Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling (s. 31.7.1965). Galbraithin tuotantoon kuuluvat Cormoran Strike -sarjan rikosromaanit, joista ensimmäinen, Käen kutsu, julkaistiin vuonna 2013. Sarjassa on romaaneja tällä hetkellä viisi ja kuudes on tulossa ensi vuonna.

Cormoran Strike -sarjan neljän ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, jonka pääosissa nähdään Tom Burke ja Holliday Grainger.


Robert Galbraith: Pahan polku (Career of Evil), 2015. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 430 s.


Lue myös:

//edit. Luettu uudestaan 9.10.2023
Helmet 2023 -lukuhaasteeseen numerolla 47. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön


Kommentit