Cormoran Strike on Afganistanin sodan veteraani. Menetettyään jalkansa sodassa hän on perustanut etsivätoimiston, jolla parhaillaan menee hyvin huonosti. Robin Ellacott saa toimistolta väliaikaisen työpaikan ja siitä alkaa näiden kahden yhteistyö.
C. B. Strike (myös nimellä Strike) on brittiläinen rikossarja. Se perustuu J. K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittamiin Cormoran Strike -sarjan kirjoihin. Ensimmäinen tuotantokausi käsittää kolmen ensimmäisen romaanin, Käen kutsu (2013), Silkkiäistoukka (2014) ja Pahan polku (2015) tapahtumat. Britanniassa jokainen kirja on oma tuotantokautensa, mutta Suomessa nämä kolme on niputettu yhteen. Kirjoitan jokaisen kirjan käsittämistä jaksoista erikseen.
Käen kutsu (jaksot 1-3)
Strike palkataan tutkimaan pari kuukautta aiemmin tapahtunutta malli Lula Landryn kuolemaa. Kuolema on todettu itsemurhaksi, mutta Landryn veli ei suostu sitä uskomaan vaan väittää kivenkovaan, että Lula on murhattu. Pian Strike ja Robin ovat keskellä mallimaailman pimeimpiä puolia, joissa keinoja ei kaihdeta pinnalla pysymiseen.
Katsoin nämä jaksot ensimmäisen kerran jo puolitoista vuotta sitten, kun olin saanut luettua niiden pohjalla olevat kirjat. Käen kutsu on pituudeltaan kolmen jakson mittainen, mutta vaikka se sisältää yhden jakson enemmän kuin kaksi seuraavaa, sen tempo tuntuu koko ajan jotenkin todella nopealta. Asioita vain tapahtuu niin tiiviissä tahdissa, ettei perässä tahdo pysyä.
Tom Burke ei juuri vastaa sitä mielikuvaa, joka minulla Strikesta oli lukiessani, mutta voin antaa sen anteeksi, sillä onhan hän aivan ihana ja onnistuu hahmon tuomisessa ruudulle todella hyvin. Sitä paitsi aika nopeasti ne omat mielikuvat unohtuivat ja aloin pitää häntä juuri oikeana valintana rooliin. Sen sijaan Holliday Grainger on nappivalinta Robiniksi. Hän on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lula Landryn veljenä John Bristow'na nähdään ihana Leo Bill.
Huolehtimatta hienoisesta kiirehtimisestä, toimivat Käen kutsun jaksot silti kohtuullisen hyvin ja tärkeimmät asiat käyvät selväksi. Olen katsonut nämä jaksot nyt kolmeen kertaan ja viimeisimmällä kerralla pyrkinyt katsomaan niitä sellaisen ihmisen silmin, joka ei ole kirjoja lukenut. Olen aika varma, että monet asiat jäävät hämärän peittoon, jos alkuperäismateriaalia ei tunne. Jännite rakentuu hyvin kohden loppuhuipennusta.
Silkkiäistoukka (jaksot 4-5)
Kirjailija Owen Quine on kadonnut ja tämän vaimo palkkaa Striken etsimään miehensä. Mies löytyykin raa'asti murhattuna ja epäilty on yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat päässeet lukemaan Quinen uusimman käsikirjoituksen ennen sen julkaisua - Quine on nimittäin murhattu juuri samalla tavalla kuin kyseisen teoksen päähenkilö.
Silkkiäistoukka on oma suosikkini Cormoran Strike -romaaneista. Nämä kaksi jaksoa eivät kuitenkaan ole omat suosikkini kaudelta. Vaikka jännite pysyy yllä ja sekä suvanto- että jännityskohdat ovat hyvässä tasapainossa, jokin silti mättää ja pahasti.
Kaksi jaksoa on aivan liian vähän käsittelemään tämän kaltaista kertomusta. Silkkiäistoukka tarvitsisi ainakin yhden, ellei kaksi jaksoa lisää, jotta koko tarinan ehtisi kunnolla sisäistää. Kahden jakson aikana hahmoihin ei ehdi tutustua juuri lainkaan, joten heistä tietää lähinnä vain pintaraapaisun verran, eikä sitä myöten juuri kenestäkään jaksa edes välittää tai keneenkään ehdi kiintyä.
Siitä huolimatta Robinin ja Striken rinnalle suosikeikseni nousivat Owen Quinen vaimo ja tytär, Leonora ja Orlando, joita näyttelevät Monica Dolan ja Sarah Gordy. Kaksikon välinen kanssakäyminen on todella luontevaa, eikä heitä vain voi olla rakastamatta. Jotenkin sitä vain automaattisesti asettuu niiden puolelle, jotka ovat kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Leonoralle ja Orlandolle jaksojen kuluessa tapahtuvat asiat kyllä särkevät sydämen kappaleiksi ja nostattavat kyyneleet silmiin vielä näin kolmannellakin katsomiskerralla. Olisin toivonut, että noita tapahtumia olisi käsitelty enemmänkin. Monica Dolan on täydellinen valinta Leonoran rooliin. Kaikista paras asiahan kyseisessä roolituksessa on se, että kirjassa useampaankin otteeseen kerrotaan Leonoran näyttävän Rose Westiltä ja Dolan esittää Rose Westiä minisarjassa Appropriate Adult (2011).
Myöskään tarinan keskiössä olevaan kirjaan, Bombyx moriin, ei pureuduta tarpeeksi, vaikka juuri se on avainasemassa koko tarinassa. Bombyx morin hahmojen tosielämän vastineet eivät käy tarpeeksi selvästi ilmi ja loppujen lopuksi tuntuu ilmassa olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Esimerkiksi syyllisen motiiveja ei missään vaiheessa kunnolla selitetä. Bombyx morin tapahtumia näyttävät kohtaukset ovat kiinnostavia ja niitä olisin nähnyt mieluusti enemmänkin. Käsikirjoituksellisesti Silkkiäistoukka ei siis onnistu niin hyvin kuin olisin siltä toivonut ja odottanut.
Pahan polku (jaksot 6-7)
Joku lähettää Striken toimistoon amputoidun jalan. Välittömästi Striken mieleen tulee kolme ihmistä, jotka sen olisivat kyenneet tekemään. Pikkuhiljaa alkaakin näyttää, että se, joka jalan on lähettänyt, vaalii henkilökohtaista kostoa Strikelle ja koettaa lavastaa tämän murhasta.
Pahan polku pureutuu enemmän sekä Striken että Robinin menneisyyksiin paljastaen niistä uusia asioita. Tutkittava rikos on Strikelle tähän mennessä kaikkein henkilökohtaisin, sillä tekijän on pakko olla ihminen hänen menneisyydestään, joka syystä tai toisesta tahtoo kostaa.
Myös tällä, kuten edelliselläkin kertaa, kaksi jaksoa tuntuu aivan liian vähältä ja monia tärkeitä asioita kirjasta jää käsittelemättä. Kirjassa esimerkiksi epäiltyjä oli neljä, vaikkakaan sillä nyt ei onneksi ole niin paljoa merkitystä. Käsikirjoituksen puolesta Pahan polku onnistuu kuitenkin paremmin kuin edeltäjänsä, mutta mukana on silti paljon epäselvyyksiä. Loppuhuipennusta kohden tahti tiivistyy ja rikoksen tekijän paljastuminen on toteutettu hienosti tavalla, jota kirjassa ei voisi käyttää. Kyseessä on tähän mennessä paras paljastuminen.
Pahan polku tuo loppupuolellaan mukaan myös kohtauksen, jollaista kirjassa ei ole. Se toimii ja tuo erään tarinan edes jonkinlaiseen päätökseen. Suurin yllätys itselleni tällä kertaa oli bongata parikin nuorta näyttelijää televisiosarja Ackley Bridgesta.
Summa summarum: Näyttelijät tekevät parhaansa, ja erityisesti pääkaksikko Cormoran Strikea ja Robin Ellacottia näyttelevät Tom Burke ja Holliday Grainger ovat koko sarjan kantava, koossa pitävä voima. Heidän kemiansa pelaavat hyvin yhteen ja kumpikin onnistuu hienosti tuomaan oman hahmonsa kirjan sivuilta ruudulle.
Näiden kolmen romaanin pohjalta tehdyistä jaksoista parhaiten onnistuvat Käen kutsun jaksot, vaikkakin Pahan polku saa parhaan loppuhuipennuksen. Kirjoista oma suosikkini, Silkkiäistoukka, epäonnistuu jaksoissaan ja olisi ansainnut paljon parempaa. Jaksot ovat noin tunnin mittaisia, mikä on juuri sopiva pituus.
Ilmeisistä ongelmistaan huolimatta olen jo kahdesti palannut tämän ensimmäisen kauden pariin ja tulen varmasti palaamaan vielä jatkossakin. Jotakin näissä vain on, mikä viehättää. Tällä kertaa alkoi tehdä mieli lukea kirjat uudestaan. Ehkä vielä jossakin kohtaa. Uusin romaani sarjaan ilmestyy suomeksi lokakuussa, joten ehtisiköhän vielä sitä ennen?
C. B. Strike
Ohjaus: Michael Keillor (Käen kutsu), Kieron Hawkes (Silkkiäistoukka) ja Charles Sturridge (Pahan polku)
Käsikirjoitus: Ben Richards (Käen kutsu) ja Tom Edge (Silkkiäistoukka ja Pahan polku), Robert Galbraithin romaanien pohjalta
Sävellys: Adrian Johnston
Tuotantomaa: Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 2017-2018
Jaksoja: 1. tuotantokausi, 7 jaksoa
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Tom Burke - Cormoran Strike
Holliday Grainger - Robin Ellacott
Kommentit
Lähetä kommentti