Kesällä 2012 Lontoo valmistautuu olympialaishuumaan, kun Cormoran Striken toimistolle saapuu sekavasti käyttäytyvä nuori mies, joka väittää nähneensä murhan vuosia aiemmin. Ennen kuin Strike ehtii kysellä enempää, nuori mies on jo häipynyt. Pian sen jälkeen Strike saa toimeksiannon kulttuuriministeri Jasper Chiswellilta, joka on joutunut kiristyksen uhriksi. Sekava nuori mies, vuosia sitten ehkä tapahtunut murha ja Chiswell tuntuvat jollakin tapaa kietoutuvan toisiinsa. Strike ja Robin pääsevät sisälle Britannian parlamenttiin tekemään tutkimuksiaan ja silloin, kun sitä kaikkein vähiten kukaan osaa odottaa, tapahtuu uusi murha.
Valkoinen kuolema on Robert Galbraithin kirjoittama romaani vuodelta 2018. Se on neljäs osa Cormoran Strike -sarjaa, jota on tähän mennessä ilmestynyt viiden kirjan verran. Kirjailija J. K. Rowling, joka salanimen takana kirjoittaa, paljasti joulukuun alussa Twitter-tilillään kuudennen kirjan julkaistavan tänä vuonna ja sen englanninkielisen nimen olevan The Ink Black Heart.
Hän käveli Clifton Villas -nimistä katua, jolla plataanien läpikuultavat jadenvihreät lehdet kurkottivat kohti ilta-auringon kultaamia kermanväristen talojen seiniä. Kesäillan hiljainen kauneus sai Robinin yhtäkkiä pohjattoman surumieliseksi, koska se palautti mieleen aivan samanlaisen illan kymmenen vuoden takaa Yorkshiresta.
Prologia lukuun ottamatta Valkoinen kuolema tapahtuu vuosi edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Pahan polku -romaanin lopussa Robin meni naimisiin Matthew'n kanssa ja nyt pyristelee onnettomassa avioliitossa miehen kanssa, joka ei edes yritä ymmärtää häntä - vain koska kokee, että hänen on pakko.
Strike on tahollaan taas uudessa parisuhteessa, muttei selvästikään päässyt vielä yli Käen kutsun alussa tapahtuneesta erostaan Charlotten kanssa. Strike tuntuu väliin todella itsekkäältä, kun lukee hänen ajatuksiaan Robinin ja Matthew'n suhteesta. Ensinnäkään toisen parisuhde ei kuulu hänelle pätkän vertaa. Toisekseen on tosin ihan hyväkin, että edes joku kantaa hieman huolta Robinista. Ja vaikka hän kovasti mielessään näiden yhteiseloa kritisoikin, ei Strike itse edes tajua, että hänen kuusitoistavuotinen suhteensa Charlotten kanssa on ollut pelottavan samankaltainen, hyvin myrkyllinen suhde, jossa vastapuoli häikäilemättömästi manipuloi toista. Se on suhde, joka täyttää henkisen pahoinpitelyn merkit, eikä Strike ole Charlotten kanssa välttynyt fyysiseltäkään. Mutta tottahan se on, että miehen on huomattavasti vaikeampi myöntää (edes itselleen) tulleensa kumppaninsa pahoinpitelemäksi.
Valkoinen kuolema on täynnä herkullisia hahmoja, joiden elämään pääsee lukijana vierailemaan hetkeksi. Romaani on edeltäjiään monimutkaisempi juoneltaan, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta taas huono asia. Lukuisissa hahmoissa ja juonenkäänteissä on toisinaan vaikea pysyä perässä, mutta niitä on myös mielenkiintoista seurata ja arvuutella, mihin suuntaan seuraavaksi edetään. Dekkareiden kohdalla myös syyllisiä on aina kiva arvuutella ja loppujen lopuksi tajuta olleensa ihan hakoteillä.
Mutta hän tiesi myös - ja tämä tieto oli kuin parantumaton bakteeri, joka esti haavaa umpeutumasta - että Charlotte rakasti häntä enemmän kuin oli koskaan rakastanut ketään toista. Striken kavereiden epäluuloiset naisystävät ja vaimot, joista kukaan ei ollut pitänyt Charlottesta, olivat tietysti kerta kerran perään sanoneet Strikelle: "Se, mitä Charlotte tekee sinulle, ei ole rakkautta" tai "En halua keljuilla, Corm, mutta mistä sinä tiedät, ettei hän ole sanonut täsmälleen samaa kaikille muille, joiden kanssa on ollut?"
Valkoinen kuolema johdattaa lukijansa Britannian parlamentin ja yläluokan kiemuroihin, mutta myös äärivasemmistolaisen liikkeen sekaan ja maaseudulla sijaitsevaan hyvin peribrittiläiseen maalaiskartanoon. Tiedän hyvin vähän Britannian politiikasta ja kuinka asiat siellä toimivat, joten siitä oli mielenkiintoista lukea, vaikken politiikasta pahemmin perustakaan. Voisi ehkä perehtyä aiheeseen enemmänkin. Romaanissa on myös paljon oikeita tapahtumia mukana, sillä teos sijoittuu kesälle 2012, jolloin Lontoossa oli olympialaiset. Mainitaanpa kirjassa ohimennen myös West Hamin jalkapallojoukkueen silloinen maalivahti Jussi Jääskeläinen, "jonka nimeä kumpikaan ei osannut lausua". Kaikki päätapahtumat ja -hahmot ovat kuitenkin tietysti täysin fiktiivisiä.
Edeltäjistään poiketen Valkoinen kuolema ei aiheuttanut viimeisen parinsadan sivun kohdalla pakottavaa tunnetta lukea kirja loppuun yhdeltä istumalta. Vielä viimeisen sadankin sivun kohdalla oli helppo keskeyttää ja tehdä välillä jotain muuta. Galbraithin romaaneista tämä on ehdottomasti vaikeaselkoisin, eikä mukana ole samanlaista jännitysmomenttia kuin aiemmissa teoksissa, vaikka murhaajan henkilöllisyys pimitetäänkin hyvin pitkään. Minä en kokenut tarvetta saada selville murhaajaa ja siinä vaiheessa, kun totuus alkoi paljastua, en oikeastaan edes olisi tahtonut lukea pidemmälle. Oma arvaukseni nimittäin osui väärään ja toisin kuin aiemmissa kirjoissa, tässä tapauksessa se jostakin syystä vain ärsytti.
Huolimatta omasta ärsyyntymisestäni ja romaanin monimutkaisuudesta oli Valkoinen kuolema silti ilo lukea. Kirja vei Striken ja Robinin työtä hieman erilaiseen suuntaan edellisen kahden teoksen hyvin brutaaleista murhista, mistä syystä tämä oli tavallaan jopa kevyempi luettava. Teksti on helppolukuista, eikä aiheuta tylsistymistä, ja siihen jaksaa keskittyä, vaikka vähän väsyttäisikin. Jopa minun nykyisellä erittäin huonolla keskittymiskyvylläni Valkoinen kuolema tuli luettua reilussa viikossa.
Mutta Billy ei hievahtanutkaan. Iho ja luut olivat vanhentuneet, mutta kasvot paljastivat pienen, äidittömän lapsen pelot ja toivottomuuden - lapsen, jonka mielenterveyden olivat pilanneet samat miehet, joiden olisi kuulunut suojella häntä. Strike oli tavannut lukemattomia juurettomia, hylättyjä nuoria levottomassa, epävakaassa lapsuudessaan ja tunnisti Billyn anovassa ilmeessä viimeisen vetoomuksen aikuisten maailmalle, jotta aikuiset tekisivät sen mitä aikuisten kuului: toisivat järjestystä kaaokseen ja järkeä raakuuden tilalle.
**
Robert Galbraith on salanimi, jonka takana kirjoittaa kirjailija J. K. Rowling (s. 31.7.1965). Galbraithin tuotantoon kuuluvat Cormoran Strike -sarjan rikosromaanit, joista ensimmäinen, Käen kutsu, julkaistiin vuonna 2013. Sarjassa on romaaneja tällä hetkellä viisi ja kuudes on tulossa tänä vuonna.
Cormoran Strike -sarjan neljän ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, jonka pääosissa nähdään Tom Burke ja Holliday Grainger.
Robert Galbraith: Valkoinen kuolema (Lethal White), 2018. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 687 s.
Lue myös:
- Robert Galbraith: Käen kutsu
- Robert Galbraith: Silkkiäistoukka
- Robert Galbraith: Pahan polku
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
// edit. Luettu uudelleen 30.12.2023
Helmet 2023 -lukuhaasteeseen numerolla 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
Kommentit
Lähetä kommentti