Camilla Läckberg, Henrik Fexeus: Kultti

Pieni poika katoaa päiväkodista kesken päivän ja löytyy kolme päivää myöhemmin kuolleena. Tapauksella näyttää olevan samankaltaisuuksia vuotta aiemmin tapahtuneen lapsen katoamisen ja kuoleman kanssa. Poliisi Mina Dabiri ryhtyy selvittämään kuolemia ja pyytää jälleen avukseen mentalisti Vincent Walderin. Koko poliisin erikoisyksikkö sotkeutuu johdon vastustuksesta huolimatta kulttien ja lahkojen maailmaan. Kello tikittää koko ajan ja uhka kohdistuu kaikkein haavoittuvaisimmassa osassa oleviin.

Kultti on Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeusin kirjoittama romaani vuodelta 2022. Se on heidän yhteisen trilleritrilogiansa toinen osa, ensimmäinen osa Mentalisti julkaistiin vuonna 2021 ja kolmas sekä viimeinen osa, joka kulkee nimellä Mirage, ilmestyy ensi vuonna.

Felicia katsoo ylös silmät kyynelissä. Fredrik astuu askeleen taaksepäin, jottei menettäisi tasapainoaan. Hän näkee sen tytön katseesta; tietää jo liian hyvin, mitä on tapahtunut. Se, mitä ei koskaan saa tapahtua. Mitä ei voi tapahtua. - - Musta aukko avautuu Fredrikin rintaan, ja hän putoaa siihen päistikkaa.

Minun oli tarkoitus alunperin lainata tämä teos kirjastosta ja ostaa se itselle ehkä joskus myöhemmin, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun näin romaanin kirjakaupassa viime viikolla. Pakkohan se oli ottaa mukaan ja pari päivää myöhemmin, kun olin ensin saanut Hannibalin (1999) luettua, aloittaa lukeminenkin samantien.

Aivan ensimmäisenä tahdon lausua ylistyksen kansikuvataiteilijalle/graafikolle. Piti lausua se jo ensimmäisestä osasta kirjoittaessani, mutta sanon sen nyt sitten tässä. Kummankin romaanin kansikuvat ovat nimittäin älyttömän kauniita ja monitulkintaisia. Kenties parhaita koskaan näkemiäni kansikuvia. (Ja sitten löydän alkuperäiset ruotsalaiset kansikuvat, jotka ovat vielä hienompia.)

Kultti oli Mentalistia miellyttävämpi lukea. Tarina soljui paremmin eteenpäin, eikä tylsiä hetkiä juuri tullut eteen. Hyvä että maltoin kirjaa käsistäni laskea ja siitä syystä yöunetkin ovat jääneet vähemmälle. Luin reilun sadan sivun päivätahtia ja romaani tulikin luettua vajaassa viikossa. Mentalistissa minua ärsyttäneet asiat eivät tällä kertaa hypänneet niin näkyvästi silmille, vaikka Minan bakteerikammoa edelleen korostettiin enemmän kuin riittämiin.

Ja ärsyttävistä asioista puheen ollen - aina, kun näen missä tahansa romaanissa kuvailtavan, että jollakin hahmolla on täyteläiset huulet, mieli tekisi kirkua ja lyödä nyrkki seinästä läpi. Miellän tuollaisen kuvailun ennemmin kuuluvaksi johonkin romcomiin ja chick litiin kuin kirjaan, jonka pitäisi olla vakavasti otettava.

Romaanin loppupuolella hämmensi, kun yhtäkkiä kerronnan aikamuoto muuttui imperfektistä preesensiin vain muutaman luvun ajaksi. En edes kyennyt löytämään sille mitään järkevää selitystä.

Se teki niin, niin kipeää. Mutta mitä kipu oikeastaan merkitsi? Sehän johtui vain hänen aivojensa signaaleista. Hän yritti löytää kivun ainesosat samalla lailla kuin oli nähnyt aikuisten tekevän viinin kanssa. Yritti löytää erilaisia makuja, tuoksuja, aistimuksia. Ja äkkiä kipu oli hieman helpompi kantaa.

Useampaan kertaan lukiessa tuli mietittyä, että kylläpä nuo ruotsalaiset poliisit osaavat toisinaan olla todella tyhmiä. Tai sitten olen vain viime aikoina lukenut liian paljon dekkareita, sillä oli muutamia asioita, jotka tajusin jo monta sivua ennen poliisia (kuten murhien ajankohdat ja Ossianin vaatteet). Lisäksi ihan oikeasti - kuka on niin tyhmä, että menee maanalaiseen salahuoneeseen, josta ei välttämättä ole muuta poispääsyä, varmistamatta, ettei luukku mene kiinni ja ilmoittamatta siitä kenellekään. Olen myös aika varma, että jopa Ruotsissa poliisin pitäisi ilmoittaa kollegoilleen/ryhmälleen/pomolleen aikoessaan mennä omin päin tutkimaan mahdollista rikospaikkaa. Eikä sinne varmaan edes saisi mennä ilman taustajoukkoja.

Joistakin hahmoista paljastui täysin uusia puolia ja sitä oli kiva seurata. Esimerkiksi Ruben, joka edellisessä kirjassa oli melkoinen sovinisti, oli muuttunut parempaan suuntaan ja yllätyksekseni aloin pitää hänestä aika paljonkin. Peder nousi myös omaksi suosikikseni, eikä enää koomaillut yhtä paljoa. Vincentin vaimo Maria sen sijaan oli edelleen perusteettoman mustasukkainen ja häntä en olisi jaksanut lainkaan. Vincentistä pidin edelleen yhtä paljon kuin aiemminkin.

Tarinan edetessä matkan varrella tuli vastaan joitakin yllätyksiä, mutta lopulta sain suureksi riemukseni huomata osuuneeni jotakuinkin oikeaan. Aivan kuten Mentalistia lukiessani. Olisin toki riemastunut, vaikka olisin ollut täysin hakoteilläkin. Sehän on nimittäin kaikkein parasta dekkareissa, arvuutella syyllistä ja toisinaan osua oikeaan ja toisinaan olla aivan väärässä.

Kultti on kertomus manipulaatiosta ja aivopesusta ja niitä lukija pääsee tarkkailemaan aivan lähietäisyydeltä. On pelottavaa huomata, kuinka helppoa toisen ihmisen manipuloiminen on, kuinka kuka tahansa voi joutua sen uhriksi ja olla valmis tekemään mitä hyvänsä. Olen paljon lukenut ja katsonut dokumentteja vaarallisista kulteista ja lahkoista, mistä syystä tämä romaani on erityisen karmiva, sillä se on niin todellinen. Sellaista on tapahtunut historian saatossa useampaan otteeseen ja tapahtuu jatkuvasti. Vaikka sitä kuvittelisi itse olevansa tarpeeksi älykäs kaiken sellaisen välttämään, voi silti aivan huomaamattaan joutua ansaan, sillä kultit ja niiden johtajat kyllä tietävät, mistä naruista vedellä.

Romaanin loppu on surullinen ja kirvoitti kyyneleet silmiin pariinkin otteeseen. Loppupuolella on myös koukku, joka jättää janoamaan lisää, mutta sitä pitää jaksaa odotella varmaankin vuoden verran ennen kuin saa tarinan päätökseen. Joka tapauksessa Kultti on kokonaisuutena Mentalistia toimivampi romaani ja jätti jälkeensä mitä suurimmalta osin positiivisen fiiliksen.

Hän huusi pimeydessä raivoissaan. Peitot huulia vasten kastuivat. Ja hän kääntyili. Hän tunsi oman liikkeensä. Huusi ja kääntyili taas. Liikkui. Hän hoitaisi tämän. Hän voittaisi.

**

Camilla Läckberg (s. 30.8.1974) on ruotsalainen kirjailija. Hän nousi kuuluisuuteen lapsuutensa kotikaupunkiin Fjällbackaan sijoittuvilla rikosromaaneillaan, joista ensimmäinen, Jääprinsessa, ilmestyi vuonna 2003 ollen samalla myös hänen esikoisteoksensa. Läckberg on Ruotsin menestyneimpiä kirjailijoita ja hänen teoksiaan on julkaistu yli 60 maassa.

Henrik Fexeus (s. 29.9.1971) on ruotsalainen mentalisti, kirjailija ja televisiojuontaja. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja käytännön psykologiasta sekä nuortenkirjatrilogian Viimeinen illuusio, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2017. Mentalisti on hänen ensikosketuksensa rikosromaanien kirjoittamiseen.

Camilla Läckberg, Henrik Fexeus: Kultti (Kult), 2022. Suomentanut Kirsi Kokkonen ja Petri Stenman. 654 s.

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022