Parantumatonta syöpää sairastava John Kramer matkaa Meksikoon onnistuttuaan löytämään sairauteensa uuden hoitomuodon. Toiveikkaana hän suuntaa leikkaukseen ja hoitoihin, jotka vielä toistaiseksi eivät ole saaneet toimilupaa missään maassa. Pian John saa kuitenkin huomata koko operaation olleen pelkkä suuri huijaus, jonka avulla nyhdetään suunnattomia rahasummia kuolemansairailta, epätoivoisilta ihmisiltä. Hyvin nopeasti Meksikossa Johnia hoitanut tiimi saa huomata joutuneensa osalliseksi Jigsaw-tappajan kuolettavaa peliä, joka on paljon aidompi kuin heidän antamansa hoidot.
Saw X on Kevin Greutertin ohjaama elokuva vuodelta 2023. Se on kymmenes ja (toistaiseksi) tuorein lisäys Saw -elokuvien universumiin. Kronologisesti se sijoittuu elokuvien Saw (2004) ja Saw II (2005) väliin. Greutert on aiemmin ohjannut Saw -elokuvat VI (2009) ja 3D (2010) sekä toiminut editoijana Saweissa I-V ja Jigsaw (2017).
Saw X on ensimmäinen sarjan elokuva, jonka olen päässyt elokuvateatteriin saakka katsomaan. Paikallinen elokuvateatteri ei koskaan hyvin harvoin näyttää yhtään mitään kauhuleffoja, eikä todellakaan mitään, mikä olisi ikärajaltaan K18, joten siitä syystä Saw X on myös toinen kauhuelokuva koskaan, jonka olen nähnyt leffateatterissa. Alkuperäisten seitsemän elokuvan ilmestyessä olen ollut vielä reippaasti alle 18-vuotias, joten niitä en tietenkään ole päässyt siitä syystä katsomaan, eivätkä myöhemmin ilmestyneet kaksi spinoffia niin paljoa kiinnostaneet. Mutta tällä kertaa piti etsiä lapsenvahti, lainata autoa sekä mennä naapurikaupunkiin asti elokuva katsomaan. Joten vaivaa tämän näkemisen eteen on todellakin nähty.
Saw -sarja on kenties suosikkini kauhuelokuvasarjoista ikinä ja yllätyksekseni huomasin olevani aika innoissani tästä uudesta osasta, vaikka etenkään pari vuotta sitten ilmestynyt Spiral: From the Legacy of Saw (2021) ei minua juuri vakuuttanut. Saw X näytti kuitenkin trailerin perusteella olevan paluu takaisin juurille.
Saw X toimii ihan hyvin itsenäisenäkin elokuvana, mutta jos siitä tahtoo saada kaiken irti, on hyvä olla katsottuna ainakin osat Saw - Saw IV. Plussana toki myös Saw VI, jossa kivana easter egginä eräässä takaumassa mainitaan norjalainen syöpälääkäri, joka on kehittänyt uuden hoitomuodon ja jonka hoidettavaksi John Kramer tahtoisi päästä, jos vain vakuutusyhtiö ei korvausanomusta epäisi. Tuo kyseinen syöpälääkäri on elokuvassa nähtävän Cecilian isä.
Uuden elokuvan keskipisteenä on ensimmäistä kertaa Sawien historiassa Tobin Bellin esittämä John ”Jigsaw” Kramer, josta katsoja pääsee nyt näkemään myös toisenlaisen, haavoittuvaisemman puolen, jollaista ei ole ennen nähty. Saw X onnistuu todella hyvin saamaan katsojan sympatisoimaan Johnia, mutta itse ainakin aloin samalla myös kyseenalaistaa omaa moraaliani sen suhteen, että onko häntä ihan okei sympatisoida. Mutta pelkkä ajatus siitä, että kuolemansairas ihminen on saanut uutta toivoa ja yhtäkkiä tuo toivo revitään häneltä pois kaiken paljastuessa petokseksi, on hirvittävä. Kyseessä taitaa olla ensimmäinen Saw -elokuva, joka sai itselläni silmät kostumaan.
Saw X on edeltäjiinsä verrattuna huomattavasti hitaammalla tempolla etenevä. Sen ensimmäinen puolikas on ennemmin draamaa ja asettaa lähtökohdat kaikelle. Siitä minulla ei ole lainkaan valitettavaa, sillä hahmoihin pääsee tutustumaan näin syvemmin ja heihin pääsee luomaan edes jonkinlaisen tunnesiteen. Aiemmissa osissa olen harvoin edes muistanut mukana olevien sivuhahmojen nimiä, tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut. Vasta noin puolivälin paikkeilla alkaa kunnolla tapahtua ja sen myötä tunnelmakin tihentyä, mutta siitä huolimatta elokuva säilyttää vakaan temponsa, eikä missään kohden äidy kovin nopeaksi. Alusta saakka on selvää, että Saw X keskittyy nimenomaan tunnepuoleen.
Hitaasta alkupuolesta toki valitin paljon aikoinaan Spiralin kohdalla. Mutta siinä, missä Spiral ei oikein onnistu käynnistymään kunnolla, tempaisee Saw X katsojan mukaansa jo ensimmäisillä hetkillä. Tästä toki suuri kiitos kuuluu Tobin Bellin uskomattomalle karismalle.
Kun päästään Sawien tunnusomaiseen toimintaan eli kekseliäisiin, brutaaleihin ansoihin, on alkupuolen siisteys kadonnut. Nyt ollaan siinä, missä Sawien juuret ovat. Värit kuvassa ovat keltaiseen ja vihreään taittavia luoden rosoista tunnelmaa, mitä kaipasin sekä Jigsawissa että Spiralissa. Ansat ovat hirvittäviä niiden uhreille, mutta jokaisesta on myös mahdollista vapautua, jos vain halua riittää. Ansat on toteutettu mitä suurimmalta osin ihan käytännössä (siis efektein) ilman cgi:tä, mistä annan täydet pisteet. Kaikki näyttää näin paljon aidommalta. Näyttelijöiden työ ansakohtauksissa tukee tilanteen ahdistavuutta. Pari ansaa saivat minut melkein sulkemaan silmäni, sillä niitä teki sen verran pahaa katsoa. Yksi ansoista on yksi brutaaleimmista (ellei brutaalein) Sawien historiassa.
Kuten tyypillistä myös Saw X sisältää loppupuolella twistin. Se on ehkä hieman ennalta-arvattava ja kliseinen alkuun, mutta kun twistejä tulee pari lisää, se alkaa toimia paremmin. Itse toki odotin jotakin aivan muuta, mutta juuri siksihän tämä olikin yllätyksellinen. Ja eihän toki mikään tulee koskaan voittamaan ensimmäisen Sawin (2004) lopputwistiä. Teemamusiikki Hello Zeppin alkaessa soida lopputwistin kohdalla, iho nousee jo kananlihalle. Säveltäjä Charlie Clouser on muutoinkin jälleen kerran tehnyt hienoa työtä ja luonut monia upeita musiikkeja elokuvaan.
Saw X kestää hieman alle kaksi tuntia ja on täten kaikkein pisin Saw -elokuva, mutta ei tunnu siitä huolimatta minuuttiakaan liian pitkältä. Olisin jaksanut katsoa paljon pidempäänkin ja koko elokuva on ohi ihan hujauksessa. Elokuvasta on leikattu materiaalia ohjaajan itsensä sanojen mukaan noin 35 minuutin verran. Toivottavasti poistettuja kohtauksia pääsee jossakin kohden näkemään vaikkapa dvd:n lisämateriaaleilta. Nyt mukana on pari kohtaa, joista huomaa selvästi, että niistä on jotakin leikattu pois ja katsojana jäi itselleni vain hieman hämmentynyt olo, että miksi tai miten tämä tapahtui.
Saw -elokuvien kasvot, Billy-nukke, on tässä elokuvassa hävyttömän alikäytetty ja esiintyy vain parissa kohtaa. Billya olisin mieluusti katsellut enemmänkin ja suuremmassa roolissa, nyt hän lähinnä vain toimittaa erinäisiä instrumentteja sekä kasettisoittimia uhreille. Tärkeä työ toki sekin.
Elokuvan paino lepää mitä suurimmalta osin Tobin Bellin harteilla, mutta hän jaksaa kyllä vielä 80 vuoden iässäkin sitä hyvin kannatella. John Kramerin lisäksi toinen elokuvaan palaava hahmo on Shawnee Smithin esittämä Jigsaw’n apuri Amanda Young. Vaikka kummallekin näyttelijälle on tullut lisää ikää (kun ottaa huomioon, että elokuva sijoittuu ensimmäisen ja toisen osan väliin), se ei silti häiritse liiaksi. Ja Johnin suhteen asian voi pistää sen piikkiin, että hän on kuolemansairas.
Kaksikon lisäksi mukaan peliin on tuotu runsaasti uusia kasvoja; muun muassa Paulette Hernández sairaanhoitaja Valentinana, Joshua Okamoto taksikuski Diegona, Octavio Hinojosa anestesialääkäri Mateona sekä Synnøve Macody Lund norjalaisena tohtori Cecilia Pedersonina. Jokainen onnistuu hyvin omassa roolissaan ja on kiva nähdä (tai oikeastaan kuulla), kuinka esimerkiksi meksikolaiset hahmot puhuvat espanjaa. Niin usein amerikkalaisissa elokuvissa, jotka tapahtuvat toisissa maissa, ei puhuta maan tai hahmojen omaa kieltä vaan englantia. Myös Cecilia kuullaan hetkellisesti puhumassa omaa äidinkieltään norjaa.
Saw X on oikein hieno lisäys jo kymmenosaiseksi paisuneeseen sarjaan. Muutamien huonojen elokuvien jälkeen tämä on samaan aikaan sekä raikas tuulahdus että paluu juurille. Elokuva perehtyy aiempia osia enemmin hahmojen ja tarinan tunnepuoleen, mistä syystä heidän puolestaan tuntuu jopa pahalta, kun takaisinmaksun aika koittaa. Lopputwisti on ihan toimiva, ja Tobin Bell pyörittää koko peliä taidon ja kokemuksen tuomalla varmuudella. Tuotantoryhmä on jo kovasti kiusoitellut fanikuntaa seuraavalla osalla, joten eiköhän sellainenkin jossakin vaiheessa saada. Siihen saakka jään vain odottamaan.
Minulla oli tästä elokuvasta hirveästi asiaa (kuten yltä ehkä näkyy), mutta varmaan noin puolet jäi sanomatta/unohtui, sillä en voinut kesken elokuvan tehdä muistiinpanoja, kuten kotisohvalla istuessani usein teen. Loppujen lopuksi ei olisi ollut mitään syytä jännittää ja elokuvaa paljon enemmän pelotti noin 50 kilometrin ajomatka pimeässä takaisin kotiin.
Kun elokuva päättyy ja lopputekstit alkavat, ei kannata välittömästi poistua paikalta, sillä kesken lopputekstien nähdään vielä viimeinen, lyhyt kohtaus, jossa ollaan eräässä erittäin tutussa kylpyhuoneessa.
Kidutuskauhu, toiselta nimeltään gore, on kauhun alagenre, jossa nimensä mukaisesti on suuri rooli äärimmäisen sadistisella väkivallalla. Hahmot joutuvat usein kidutetuksi sekä fyysisesti että henkisesti, tappamaan ja kiduttamaan toisiaan tai jopa silpomaan itseään. Gore ja splatter sekoitetaan toisiinsa hyvin usein, vaikka kyse on täysin eri genreistä. Samankaltaisuuksia toki löytyy, mutta splattereissa väkivalta ja roiskuva veri toimii mustan huumorin tehokeinona, kun taas goressa tarkoitus on vain järkyttää ja saada katsoja voimaan jopa fyysisesti pahoin. Lajityypin tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Saw (2004), I Spit On Your Grave (1978 ja 2010), Hostel (2005) ja Marttyyrit (2008).
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 49. Vuonna 2023 ilmestynyt elokuva
Saw X
Ohjaus: Kevin Greutert
Käsikirjoitus: Josh Stolberg ja Peter Goldfinger
Sävellys: Charlie Clouser
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2023
Kesto: 118 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Tobin Bell - John "Jigsaw" Kramer
Shawnee Smith - Amanda Young
Kommentit
Lähetä kommentti