Yhteenveto

Nyt on tämän vuoden Halloween Countdown takanapäin ja Halloweenitkin jo vietetty. Tänä vuonna haaste ei käynyt aivan yhtä raskaaksi kuin viime vuonna, johtuen todennäköisesti siitä, että elokuvavalinnat olivat hieman erityylisiä. Viime vuonna oli suhteessa enemmän gorea tai muutoin vain väkivaltaisempia elokuvia. Tänä vuonna tajusin niiden vastapainoksi ottaa mukaan myös kevyempää animaatiota ja kauhukomediaa. Se oli paras mahdollinen päätös.

Vaikkei itse elokuvakattaus ollutkaan niin raskasta katsottavaa kuin viime vuonna, menetin motivaationi jo hieman ennen puoliväliä ja jouduin suunnilleen pakottamaan itseni katsomaan listan loppuun. Eihän tämä tietenkään mikään pakko olisi ollut, ihan vain omaksi huviksenihan ja harrastuksena minä tätä blogia kirjoitan. Mutta tunnen silti vastuuta, että kun päätän jonkin haasteen tehdä, vien sen sitten myös loppuun saakka. Koko lokakuun aikana ei tullut juuri muuta edes katsottua kuin kauhua tai muuten vain Halloween-teemaan sopivia elokuvia.

Mukana haasteessa oli tälläkin kertaa paljon elokuvia, jotka olen nähnyt aiemmin - osan jopa useampaan kertaan. Mukana oli myös monia elokuvia, joita en ollut aiemmin nähnyt ja jälleen kerran onnistuin muutaman uuden suosikin sieltä poimimaan omalle listalleni. Painajainen Elm Streetillä (1984), Bone Tomahawk (2015), A Cure for Wellness (2016), Kärpänen (1986), Kolmetoista aavetta (2001), The Lighthouse (2019) ja Candyman (1992) päätyvät aivan varmasti jatkossakin katseluun.

Omat suosikit tietysti toimivat aina. Näistä erityismainintoina mainittakoon Iho jossa elän (2011), Pan's Labyrinth (2006), Ottolapsi (2009) sekä viimeisenä katsomani, henkilökohtainen suosikkini koko haasteesta, Uhrijuhla (1973). Oma kuusivuotiaanikin pääsi tänä vuonna ottamaan osaa Halloween Countdowniin, kun hänen kanssaan yhdessä katsoimme elokuvat Beetlejuice (1988) ja Corpse Bride (2005). Näistä jälkimmäisenä mainitun olemme katsoneet useaan otteeseen ennenkin, mutta Beetlejuice oli hänelle uusi tuttavuus, josta hän piti kyllä kovasti.

Viime vuoden yhteenvedon lopussa kysyin itseltäni, tekisinkö tämän uudestaan. Vastaukseni silloin oli, että en, en ainakaan tässä mittakaavassa tai ihan heti. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, samanlainen haaste takana, 31 elokuvan rykäisy kuukaudessa. Hyvin se vuoden takainen väsymys on siis tainnut unohtua mielestä, kun uskalsin tähän taas uudestaan alkaa. Ja tällä hetkellä ainakin olen sitä mieltä, että taidan ihan oikeasti tehdä tästä lokakuisen perinteen.