Kate ja John Coleman menettävät syntymättömän lapsensa. Jonkin aikaa myöhemmin he adoptoivat yhdeksänvuotiaan orpotytön, Estherin. Estherin muutettua heidän kotiinsa kaikki vaikuttaa olevan suhteellisen hyvin, vaikkakaan 12-vuotias Daniel ei ota uutta siskoa kovin lämpimästi vastaan. Esther kuitenkin onnistuu luomaan läheisen suhteen viisivuotiaaseen siskoonsa Maxiin. Pian kuitenkin Estherin ympärillä alkaa tapahtua outoja: Estherin luokalla oleva tyttö putoaa kiipeilytelineestä ja murtaa nilkkansa, orpokodin johtajatar sisar Abigail katoaa ja auto, jossa Max yksin istuu, valuu rinnettä pitkin alas liikenteen sekaan. Kate epäilee adoptiotytärtään syylliseksi, mutta Johnin mielestä Kate ei vain kykene hyväksymään uutta perheenjäsentä. Lopulta puumaja syttyy tuleen ja Danielille lähestulkoon menettää henkensä pudotessaan sieltä alas.
Ottolapsi on Jaume Collet-Serran ohjaama elokuva vuodelta 2009. Se pohjautuu Alex Macen luomaan tarinaan, joka puolestaan pohjautuu löyhästi todellisiin tapahtumiin ja naiseen nimeltä Barbora Skrlová.
Ottolapsi alkaa melkoisella rytinällä, mutta ensimmäisen kohtauksen jälkeen alkaa rakentaa tunnelmaansa verkkaiseen tahtiin. Koko ajan taustalla piileskelee jotakin häiriintynyttä, joka pitää katsojaa otteessaan, eikä päästä piinasta hetkeksikään, kunnes huipentuu lopussa.
Katsojalle käy hyvin pian selväksi, että Estherissä on jotakin vialla. Sama asiaa selviää myös Katelle, mutta John ei vain suostu näkemään totuutta, sillä häntä kohtaan Esther käyttäytyy täysin eri tavoin ja hän tahtoo nähdä tytössä vain hyvää. Eikä kukaan muukaan tunnu yhtyvän Katen näkemyksiin vaan pitävän ennemmin Katea syyllisenä tai vaihtoehtoisesti tämän vain liitoitelevan asioita. Hyvin usein sitä katsojana tahtoisi oikeastaan mennä ravistelemaan ihmisiä Katen ympärillä ja huutamaan heille, että avatkaa nyt jo silmänne ja nähkää, mitä ympärillä tapahtuu, ettei se viaton pikkutyttö olekaan niin viaton kuin miltä näyttää.
Ottolapsi kohtasi julkaisunsa aikaan runsaasti kritiikkiä siitä, että se esittää adoption ja adoptiolapset negatiivisessa valossa. Mutta ihan oikeasti - perustaako joku muka oikeasti adoptiopäätöksensä tai ylipäätään ajatuksensa adoptiosta fiktiiviseen kauhuelokuvaan? Itsestäni ainakin ajatus tuntuu täysin absurdilta. Tämä on vain elokuva, siis täyttä fiktiota, enkä hetkeäkään kuvittelisi jokaikisen adoptiolapsen olevan kuin Esther.
Koko elokuvan tähti on Estheriä näyttelevä Isabelle Fuhrman, joka on hämmästyttävän kypsä ja lahjakas näyttelijä ollakseen vain kymmenvuotias. Hän tulkitsee taidolla Estherin jokaisen puolen ollen toisinaan valtavan suloinen ja hurmaava ja toisinaan taas kylmä, manipuloiva ja suorastaan julma. Myös muut näyttelijät suoriutuvat erinomaisesti rooleistaan. Katen ja Johnin rooleissa nähtävät Vera Farmiga ja Peter Saarsgaard ovat uskottava aviopari, jolla on pahoja ongelmia liitossaan ja joiden yhteiseloa vaivaavat myös menneisyyden traumat. Kehuin Farmigan kemiaa vastanäyttelijänsä kanssa jo joitakin päiviä sitten kirjoittaessani elokuvasta Kirottu 3: Paholaisen vallassa (2021). Tuntuu, että hänen kemiansa kohtaavat kenen tahansa vastanäyttelijän kanssa, sillä kummassakaan elokuvassa ei ole yhtä ainutta epäaitoa hetkeä Farmigan ja Patrick Wilsonin tai Peter Saarsgaardin välillä. Myös Colemanien lapsia Danielia ja Maxia näyttelevät Jimmy Bennett ja Aryana Engineer tekevät hienoa työtä. Erityisesti elokuvan kaikkein nuorin näyttelijä Engineer on nuoresta iästään huolimatta todella taitava ja uskottava roolissaan.
Ottolapsi on elokuva, jossa kaikki tuntuu toimivan. Jopa kovasti vihaamiani äkkisäikäytyksiä on käytetty toimivasti ja tehokkaasti, eikä niitä ole paljoa. Toisinaan odotin äkkisäikäytystä tulevaksi, mutta sellaista ei koskaan tullut, ja enemmän elokuva panostaakin nimenomaan piinaavan tunnelman luontiin. Lopussa odottaa twisti, joka todella yllättää ja jollaista ei lainkaan osaisi odottaa, vaikka kuinka tietääkin, että jokin on nyt pahasti vialla. Omasta mielestäni Ottolapsi on yksi parhaita moderneja kauhuelokuvia.
Ottolapsi | Orphan
Ohjaus: Jaume Collet-Serra
Käsikirjoitus: David Leslie Johnson, Alex Macen tarinan pohjalta
Sävellys: John Ottman
Tuotantomaa: Yhdysvallat, Kanada, Saksa, Ranska
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto: 118 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Isabelle Fuhrman - Esther
Vera Farmiga - Katherine Coleman
Peter Sarsgaard - John Coleman
Kommentit
Lähetä kommentti