Yliopisto-opiskelija Helen Lyle tekee tutkielmaa urbaanilegendoista ja törmää selvittämättömiin kuolemantapauksiin omassa kotikaupungissaan. Väitetään, että murhasarjan takana olisi Candymaniksi kutsuttu henki, joka saapuu paikalle, jos hänen nimensä sanoo viidesti peilin edessä. Kun Helen kutsuu Candymania, hän ei osaa arvatakaan, millaiseen painajaiseen on juuri tuominnut itsensä.
Candyman on Bernard Rosen ohjaama elokuva vuodelta 1992. Se pohjautuu Clive Barkerin novelliin The Forbidden vuodelta 1986.
Nyt täytyy kyllä tunnustaa, etten ole täysin varma, olenko koskaan nähnyt Candymania. Tietyt hetket tuntuivat todella tutuilta, mutta voi toki olla, että olen nähnyt joitakin pätkiä, sillä suurimmaksi osaksi elokuva tuntui kyllä aivan vieraalta ja uudelta.
Candyman on ehdottomasti tämän Halloween Countdownin parhaimmistoa, vaikka se tavallaan onkin genreltään slasher, joista en juuri välitä. Candymanissa on sitä jotakin, joka saa katsojan mielenkiinnon pysymään yllä koko ajan, enkä siis ihan tosissaan kyennyt irrottamaan katsettani ruudusta, ellen pysäyttänyt elokuvaa ensin.
Jokainen hahmo Candymanissa on oma persoonansa, mielenkiintoinen ja moniulotteinen hahmo, jolla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Kaiken keskiössä on toki Helen, jota näyttelee Virginia Madsen. Tarinan kuluessa sitä alkaa katsojanakin kyseenalaistaa, onko kaikki todellista vai vain Helenin mielikuvituksen tuotetta, onko hän mahdollisesti mennyt niin sisälle omiin tutkimuksiinsa, että hänen tutkimansa urbaanilegendat ovat saaneet hänen mielensä järkkymään todella pahasti ja muuttuneet liian todellisiksi. Tai kenties Helenin aviomies, professori Trevor Lyle, on onnistunut jollakin tapaa manipuloimalla horjuttamaan Helenin mieltä saadakseen tämän pois elämästään.
Kaiken kruununa on toki itse Candymanin roolissa nähtävä Tony Todd, joka on täydellinen valinta tarinan antagonistiksi. Todd on tullut itselleni aiemmin tullut tutuksi Final Destination -elokuvien salaperäisenä hautaustoimiston työntekijänä William Bludworthina ja myös Candymanissa hänen roolinsa on hieman samankaltainen, salaperäinen hahmo - toki oikean ihmisen sijaan henki, urbaanilegenda. Toddin syvä, matala ääni saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää ja sitä onkin hienosti hyödynnetty lisäämään hahmon pelottavuutta vielä entisestään. Candymanin näyttämistä elokuva antaa odottaa pitkään, mutta kun Candyman viimein ensimmäisen kerran fyysisesti ilmestyy paikalle, on se ollut kaiken odotuksen arvoista.
Candyman on siitä hyvä elokuva, ettei se ole lainkaan ennalta-arvattava. Piinaava tunnelma säilyy läpi koko elokuvan, eikä koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Mitään tavallista slasherin kaavaa tämä ei todellakaan seuraa. Mukana on myös hieman gorea, mutta ei mitenkään liikaa. Jokainen näyttelijä hoitaa työnsä hyvin ja elokuva jättää kyllä paljon mietittävää myös jälkeenpäin - oliko kaikki todellista vai vain Helenin mielikuvituksen tuotetta?
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 33. Elokuvan musiikin on säveltänyt Philip Glass
Candyman
Ohjaus: Bernard Rose
Käsikirjoitus: Bernard Rose, Clive Barkerin novellin pohjalta
Sävellys: Philip Glass
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1992
Kesto: 101 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Virginia Madsen - Helen Lyle
Tony Todd - Candyman
Kommentit
Lähetä kommentti