14/31: Animaatio - Corpse Bride

Victor Van Dort on menossa naimisiin. Epäonnistuneen hääseremonian harjoituksen jälkeen hän menee metsään harjoitellakseen häävalaansa ja tulee vahingossa kihlanneeksi kuolleen naisen. Ruumismorsian vie Victorin kuolleiden valtakuntaan, jossa häävalmistelut alkavat välittömästi. Victor vain ei tahdo kuullakaan sellaisesta vaan palata takaisin elävien valtakuntaan, mutta kuolleet eivät luovuta niin helpolla.

"Olen ollut niin kauan pimeydessä, että olen unohtanut, kuinka kaunis kuutamo on."

Corpse Bride on Tim Burtonin ja Mike Johnsonin ohjaama animaatio vuodelta 2005. Se pohjautuu Burtonin ja Carlos Grangelin luomiin hahmoihin.

Alkuun tahdon sanoa, että koska Corpse Bride on yksi suosikkianimaatioistani koskaan, tulee seuraava teksti olemaan mahdollisesti hyvinkin puolueellinen. Mutta minkäs teet? Omista suosikeistaan ei aina ole kovin helppoa sanoa mitään negatiivista. Ei sillä, että osaisin Corpse Bridesta sellaista edes löytää.

Corpse Bride on visuaalisesti valtavan kaunis. Se on synkkäsävyinen, goottilainen ja sijoittuu viktoriaanisen ajan Englantiin. Aivan kuten Burtonin pari vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut musikaali Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007), joka myös lukeutuu omiin suosikkeihini. Kuten kolme päivää sitten kirjoitin elokuvasta Veren vangit (1995), goottilaisessa estetiikassa on vain jotakin, joka vetoaa minuun syvästi.

Ja vaikka Corpse Bride saattaakin ensimmäisellä katsauksella vaikuttaa synkähköltä, totuus on, ettei se oikeastaan ole. Tai on, siellä yläkerrassa, viktoriaanisessa Englannissa, joka vaikuttaa suoraan sanottuna aika kurjalta paikalta. Mutta kun päästään alakertaan, kuolleiden maailmaan, muuttuu elokuvakin värikkäämmäksi. Kuolleiden valtakunta vaikuttaa paljon hauskemmalta paikalta olla. Kuten luuranko Elder Gutknecht eräässä kohtauksessa toteaa: "Miksi mennä yläkertaan, kun ihmisen tahtovat kuollakseen tulla tänne?"

Corpse Bride on täynnä mielenkiintoisia hahmoja, joista jokainen on omanlaisensa persoona erikoista ulkonäköään myöten. Ääninäyttelijät ovat loistavia, erityisesti mieleen tietenkin jäävät pääroolissa Victorina kuultava Johnny Depp sekä nimiroolin ruumismorsian Emilyna tekevä Helena Bonham Carter. Emily on koko elokuvan kiehtovin hahmo traagisine taustatarinoineen. Hän myös kuulee ääniä päänsä sisältä - kirjaimellisesti, erään toukan pesiydyttyä hänen päähänsä.

Musiikit on Burtonin elokuville tuttuun tapaan säveltänyt Danny Elfman, ja elokuva onkin täynnä useita upeita musikaalikohtauksia, joista kuusivuotiaani suosikki on luuranko Bonejanglesin (jonka äänenä toimii Elfman itse) laulama Remains of the Day, joka kertoo Emilyn tarinan hilpeän jazzin sävelin. Oma suosikkini on aina ollut melankolinen ja hieman balladinomainen Tears to Shed.

Corpse Bride on visuaalisesti upea sekä tarinaltaan valtavan kaunis, herkkö ja traaginen. Silti se ei ole aivan kamalan synkkä elokuva, sillä huumoria ei ole unohdettu ja jopa mustaa huumoria löytyy melko lailla. Myös kuolleiden maailman värikäs olemus ja ilonpito, jopa tietynlainen karnevaalihenki, rikastavat elokuvaa luoden melkoista kontrastia synkkäsävyiseen elävien maailmaan. Koko elokuvan toteutus on onnistunut ja se jopa noteerattiin parhaan animaation Oscar-ehdokkuudella.

Kuusivuotiaan arvio: "Aika hyvä musiikki. Tää ei oo kyllä kauheen värikäs elokuva, mutta siellä kuolleitten maailmassa on värejä."

"Olin morsian. Unelmani riistettiin. Nyt olen varastanut ne joltakulta toiselta."

Corpse Bride

Ohjaus: Tim Burton ja Mike Johnson

Käsikirjoitus: John August, Pamela Pettler ja Caroline Thompson

Sävellys: Danny Elfman

Tuotantomaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2005

Kesto: 76 min

Ikäraja: K7

Äänirooleissa:

Johnny Depp - Victor

Emily Watson - Victoria

Helena Bonham Carter - Emily