Kaksi miestä saapuu syrjäiselle majakkasaarelle tarkoituksenaan pitää paikasta huolta seuraavan neljän viikon ajan. Kun neljän viikon kuluttua alus ei luvatusti saavukaan hakemaan heitä, alkavat miehet pikkuhiljaa lipsua enemmän ja enemmän hulluuden puolelle.
The Lighthouse on Robert Eggersin ohjaama elokuva vuodelta 2019.
Kun aloin katsoa The Lighthousea, minusta tuntui, ettei mitään oikein tapahtunut, eikä koko hommassa ollut yhtään mitään järkeä. Katsoin vain elokuvaa ja näytti, että siinä on vain täysin randomeita kohtauksia yksi toisensa perään. Mietin pitkän aikaa, että onko tämä vain tekotaiteellista kuraa vaiko oikeasti syvällistä taidetta. Kun juoni eteni pidemmälle, aloin ymmärtää paremmin.
The Lighthouse on kuvattu 35 mm filmille ja sen kuvasuhde on 1.19:1. Tajusin sen vasta puolivälin paikkeilla, ettei tämä nyt näytä ihan samalta kuin elokuvat yleensä. En vain kiinnittänyt siihen sen erityisempää huomiota, sillä se sopi mustavalkoiseen kokonaisuuteen hienosti. Elokuvan äänimaailma ja musiikit toimivat hyvin ahdistuksen luojina, vaikka ovatkin paikoitellen aivan liian kovalla ja siitä syystä täytyi lopulta äänenvoimakkuutta pienentää.
The Lighthousessa on tunnelmallisesti jotakin samaa kuin Eggersin neljä vuotta aiemmin ensi-iltansa saaneessa elokuva The VVitch (2015). Mutta siinä, missä The VVitchissa pahaenteinen tunnelma seuraa läpi elokuvan ja uhka tulee (ehkä) ulkoapäin, The Lighthousessa uhka tulee sisältä, miehet ovat suljetussa paikassa kahdestaan ja katsoja saa katsella, kuinka kummankin mieli alkaa pikkuhiljaa murentua luoden vainoharhaista tunnelmaa.
Koko elokuvassa on oikeastaan vain kaksi näyttelijää. Vanhempaa majakanvartijaa, Thomas Wakea, näyttelevä Willem Dafoe kuuluu listalle niistä näyttelijöistä, joiden en ole koskaan nähnyt tekevän huonoa työtä. Nuoremman majakanvartijan, Ephraim Winslow'n, roolissa nähtävä Robert Pattinson puolestaan on kiistatta yksi oman sukupolvensa parhaita näyttelijöitä. Kauas on tultu siitä siloposkisesta jokaisen teinitytön unelmasta ja suunta on vain ylöspäin.
Ajattelin The Lighthousen olevan jonkin sortin vertauskuva yksinäisyydestä sekä sen hiljalleen rapauttamasta ihmismielestä. Luin kuitenkin ohjaajan pitävän elokuvaansa jonkinlaisena vertauskuvana miehisyydestä, mutta tämä puoli ei juuri minulle itselleni avautunut. Ja sehän on juuri kaikkein paras asia tämän kaltaisissa elokuvissa. Jokainen näkee ne omasta näkökulmastaan ja sitä myöten myös muodostaa omat mielipiteensä ja ajatuksensa aiheesta. Siinä, missä minä näen ihmismielen murenemisen, joku toinen näkee jotakin aivan muuta. Eikä oikeastaan kukaan voi edes olla väärässä, sillä se on aina kiinni katsojasta ja tulkitsijasta.
The Lighthouse on hyvin taiteellinen elokuva ja sen katsomiseen kannattaa varata korkea vireystila tai muuten kaikki menee vain aivan ohitse. Itsestäkin tuntui, etten ymmärtänyt puoliakaan, koska olin vain aivan liian väsynyt jaksaakseni keskittyä. Varmasti tulee joskus katsottua uudestaankin, sillä tarina on kiinnostava, tunnelma ahdistava ja kokonaisuus ylipäätään yksityiskohtia myöten loppuun saakka hiottu. Kyseessä on aika erityislaatuinen elokuva, jollaisia harvoin tulee vastaan. Taitavat, vahvat näyttelijät kruunaavat kokonaisuuden.
The Lighthouse
Ohjaus: Robert Eggers
Käsikirjoitus: Robert Eggers ja Max Eggers
Sävellys: Mark Korven
Tuotantomaa: Yhdysvallat, Kanada
Julkaisuvuosi: 2019
Kesto: 109 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Willem Dafoe - Thomas Wake
Robert Pattinson - Ephraim Winslow
Kommentit
Lähetä kommentti