Bright Hopen kaupungista katoaa kolme ihmistä ja paljastuu, että asialla on ollut salaperäinen kannibaaliheimo, josta kukaan ei tunnu tietävän juuri mitään. Sheriffi Franklin Huntin kokoama retkikunta lähtee jäljittämään kannibaaleja autiomaahan. Jokaisella miehistä on omat ongelmansa ja luurankonsa kaapissa, eikä matka ole heistä kenellekään helppo. Ja kun he viimein löytävät kannibaaliheimon asuinsijat, todellinen koetus vasta alkaa.
Bone Tomahawk on S. Craig Zahlerin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2015. Zahlerin oli alunperin tarkoitus tehdä elokuvaksi länkkäriromaaninsa Wraiths of a Broken Land (2013), mutta ymmärsi pian, ettei voisi tehdä kyseistä elokuvaa niin pienellä budjetilla, joten päätti sen sijaan kirjoittaa käsikirjoituksen Bone Tomahawkiin.
Aivan ensimmäisenä täytyy sanoa, että Bone Tomahawk ei ole kauhuelokuva, eikä sitä pidä sellaisena alkaa katsoa vaan sen sijaan lännenelokuvana, joka se oikeastikin on. Länkkäreille tyypillisesti se on täynnä pyssyjen paukuttelua ja miehistä uhoa, jossa naiset jäävät vain statistin asemaan. Koko elokuvassa on vain kolme naista, joilla on vuorosanoja ja heistä kahdella nuo vuorosanat ovat laskettavissa kahden (ellei jopa yhden) käden sormilla.
Bone Tomahawkissa on pitkä aika, jolloin miesjoukkio vain vaeltaa eteenpäin, eikä koko sinä aikana tapahdu oikeastaan mitään tarinan kannalta merkittävää. Se ei kuitenkaan haittaa lainkaan, sillä se rakentaa hienosti pohjaa sekä jännitteitä hahmojen välille. Lisäksi Zahler on kirjoittanut upeaa dialogia, joka onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä myös kaikkein pitkäveteisimpinä hetkinä. Bone Tomahawk ylipäätään on hyvin hidastempoinen ja rytmiltään rauhallinen elokuva ja sen ehdoton vahvuus on Zahlerin vahva käsikirjoitus. Reilut kaksi tuntia ei tuntunut lainkaan niin pitkältä.
Pääroolissa sheriffi Franklin Huntina näyttelevä Kurt Russell tuntuu olevan kuin luotu tämän tyyppisiin elokuviin ja rooleihin. Muutkin näyttelijät hoitavat työnsä taidolla, ja Russellin ohella Patrick Wilsonin esittämä jalkansa murtanut ja vaimoaan pelastamaan lähtenyt Arthur O'Dwyer nousi omaksi suosikikseni. Ainoastaan John Brooderia näyttelevä Matthew Fox ei aivan joka kohdassa vakuuttanut. Arvostan kuitenkin todella korkealle sitä, kuinka hän uskaltaa tehdä itsestään heikon ja haavoittuvaisen kameran edessä, se kun ei aina ole niin kovin helppoa kaikille (mies)näyttelijöille.
Vasta viimeisen kolmanneksen aikana Bone Tomahawkissa alkaa kunnolla tapahtua ja sitten tapahtuukin paljon asioita rytinällä. Siihen mennessä hitaasti etenevä tarina johtaa brutaaliin kliimaksiin, jonka kaikkein pahimman hetken aikana unohdin kirjaimellisesti hengittää. Teki ehkä myös hetkeksi mieli sulkea silmät. Alan vissiin tulla vanhaksi, aiemmin tuskin olisi juuri hetkauttanut. Äänitehosteet tosin tehostavat näitä hetkiä melko lailla ja läpi elokuvan ne ovat jopa liioitellun oloisia aiheuttaakseen voimakkaampia reaktioita katsojassa.
En ole koskaan juuri katsellut länkkäreitä, sillä kyseessä ei ole suosikkigenreni, mutta Bone Tomahawk oli kyllä iloinen yllätys. Jos tällaista elokuvaa voi noin edes kutsua. Elokuva on rakennettu hyvin ja sen vahva käsikirjoitus kantaa koko reilun kahden tunnin keston ajan. Hyvin pienellä budjetilla tehty elokuva on laadullisesti aivan samalla tasolla kuin suuremmatkin elokuvat.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 49. Kirjaston henkilökunnan suosittelema elokuva
Kannibaalielokuva on kauhun alagenre, jossa (kuten nimikin jo kertoo) juoni pyörii jollakin tapaa kannibalismin, tai oikeastaan antropofagian eli ihmissyönnin, ympärillä. Kannibaalielokuvat nähdään valitettavan usein ihmissyönnillä mässäilynä, kidutuksena ja tappamisena, jota ne eivät aina kuitenkaan ole. Genren kenties tunnetuimmat elokuvat toki edustavat tätä ääripäätä, mutta siistimpiäkin esimerkkejä on, kuten norjalainen elokuva Kalmo (2020), Hannibal (2001), Maailma vuonna 2022 (1973) sekä musikaali Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007), jossa nähtävä väkivalta ja verenvuodatus ovat hyvin teatraalisella tavalla toteutettuja.
1970-80-lukujen vaihteessa oli lyhyt kannibaalielokuvien buumi, jonka aikana erityisesti Italiassa kunnostauduttiin tällä saralla. Nämä elokuvat kertoivat usein länsimaisista ihmisistä, jotka matkasivat viidakoihin tutkimusmatkoille ja jäivät armottomien kannibaaliheimojen saaliiksi. Elokuvat sisälsivät hyvin graafista väkivaltaa ja usein jopa aitoja eläintappoja. Tunnetuin esimerkki on klassikon asemaan noussut Cannibal Holocaust (1980). Muita tunnettuja elokuvia tuolta ajalta ovat Man From Deep River (1972), Last Cannibal World (1977) ja Cannibal Ferox (1981). Lisäksi vuonna 2013 ilmestyi Eli Rothin ohjaama elokuva The Green Inferno, joka on kunnianosoitus tuon ajan kannibaalielokuville.
Bone Tomahawk
Ohjaus ja käsikirjoitus: S. Craig Zahler
Sävellys: Jeff Herriott ja S. Craig Zahler
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2015
Kesto: 132 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Kurt Russell - sheriffi Franklin Hunt
Patrick Wilson - Arthur O’Dwyer
Richard Jenkins - apulaissheriffi Chicory
Kommentit
Lähetä kommentti