Kalmo

Ydinräjähdyksen jälkeisessä maailmassa on pulaa kaikesta. Ihmiset ennemmin hirttäytyvät hylättyihin rakennuksiin kuin kuolevat nälkään. Tässä apokalyptisessa maailmassa pieni perhe, äiti Leonora, isä Jacob sekä kymmenvuotias tytär Alice, yrittävät sinnitellä pysyäkseen hengissä. Kun Leonoralle tarjotaan lippuja hotellirakennuksessa sijaitsevaan teatteriin, jossa on tarjolla myös ruokaa, hän ottaa ne vastaan epäröimättä. Leonora vain ei ole tietoinen siitä, millaisen tuomion hän on perheelleen langettanut ottamalla liput vastaan.

Kalmo on norjalainen Jarand Herdalin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2020. Samalla se on myös 23-vuotiaan aloittelevan ohjaajan debyyttiohjaus.

Kalmon tunnelma on alusta saakka pahaenteinen ja se vain korostuu elokuvan edetessä, vaikka ei täysin kaikkia odotuksia lunastakaan. Alicen kadottua vanhempien ahdistus tytärtä etsiessä kantautuu kuitenkin ruudun toiselle puolen saakka.

Elokuvasta löytyy joitakin todella kauniita ja säväyttäviä kuvia. Kaikkein parhaiten mieleeni jäi kuvauksen ohella valaistus. Punaisina hehkuvat käytävät toivat toisinaan mieleen ranskalaisen elokuvan Irréversible (2002). Punaisella värillä, jota elokuvassa muutenkin käytetään paljon, on tietenkin oma merkityksensä.

Vaikka elokuvan pääjuonen voikin helposti arvata melko alussa, se silti pitelee otteessaan, eikä tylsää hetkeä juuri tule. Ei ole vaikea uskoa, etteikö vastaavaa voisi oikeastikin tapahtua. Ja onkin tapahtunut ihmiskunnan menneisyydessä (eikä niin kovin kaukana menneisyydessä), kun ruuasta on ollut puutetta ja pakko pitää itsensä hengissä.

Hahmoista ei juuri syvällisyyttä löydy, mistä syystä näyttelijöiden suoritukset jäävät hieman tasapaksuiksi, mutta Leonoraa näyttelevä Gitte Witt on siitä huolimatta todella hyvä. Thorbjørn Harrin esittämä hotellinjohtaja Mathias on tyypillinen karismaattinen pahis, hahmosta tulee hieman jopa mieleen Patrick Bateman Amerikan Psykosta.

Vaikka Kalmon voisikin luokitella kannibaalielokuvien genreen, se on hyvin siisti ja kauniisti tehty sellainen, kun vertaa vaikkapa 70- ja 80-lukujen kannibaalielokuvabuumin aikaisiin teoksiin. Edes verta ei juuri ruudulla näy, joten sen suhteen tämä sopii myös herkemmälle katsojalle.

Kaiken kaikkiaan Kalmo on kauniisti kuvattu synkkä ja paikoitellen jopa ahdistava elokuva tulevaisuuden maailmasta. Kaikkein eniten ahdistusta aiheuttaa se, mitä ei ruudulla näytetä vaan jätetään katsojan oman mielikuvituksen varaan. Kun katsojana tietää, mitä tapahtuu tai tulee tapahtumaan, mutta hahmot ovat autuaan tietämättömiä.

Kalmo | Kadaver

Ohjaus ja käsikirjoitus: Jarand Herdal

Sävellys: Jonathan Sigsworth

Tuotantomaa: Norja

Julkaisuvuosi: 2020

Kesto: 86 min

Ikäraja: K16

Pääosat:

Gitte Witt - Leonora

Thomas Gullestad - Jacob

Thorbjørn Harr - Mathias