Menestynyt ja arvostettu plastiikkakirurgi Robert Ledgard pitää yksityisklinikkaa kotonaan ja kehittelee klinikan laboratoriossa täydellistä keinoihoa. Koekaniinina hän käyttää nuorta naista nimeltä Vera, jota pitää vankina kotonaan. Kun eräänä päivänä tiikeriasuinen mies saapuu kartanolle ja hyökkää Veran kimppuun tuhoisin seurauksin, alkavat Robertin synkkä menneisyys ja motiivit paljastua yksitellen.
Iho jossa elän on Pedro Almodóvarin ohjaama elokuva vuodelta 2011. Se pohjautuu löyhästi Thierry Jonquetin romaaniin Mygale vuodelta 1984.
Iho jossa elän on draamaelokuva. Siinä on silti runsaasti bodyhorrorin elementtejä ja se on eittämättä yksi parhaita koskaan tehtyjä bodyhorroreita, joten on sitä myöten myös ansainnut paikkansa haasteessa. Monen muun bodyhorrorin tapaan tämä elokuva ei ole brutaalin väkivaltaista kidutuskauhua vaan suhteellisen siististi tehtyä, mutta kuitenkin todella häiriintynyttä, draamaa. Iho jossa elän on myös ehdottomasti yksi parhaita elokuvia tämän vuoden Halloween Countdownissa – ainakin niistä elokuvista, jotka olen aiemmin katsonut.
Joidenkin elokuvien kohdalla sitä toivoo, että voisi kokea ensikatselun uudestaan ja Iho jossa elän on minun kohdallani yksi niistä. Se on niin taidokkaasti tehty ja elokuvan sisältämä twisti on niin totaalista mindfuckia, että todella toivoisin saavani kokea uudestaan sen hetken, kun koko tarinan pointti valkeni minulle noin kymmenen vuotta sitten. Yhtä yllättäviä twistejä ei tule kovin usein vastaan. Mutta toisaalta, kun twistin tietää, elokuvaa osaa katsoa seuraavalla kerralla aivan uusin silmin.
Iho jossa elän sisältää loistavan roolituksen, jossa pääroolissa Robert Ledgardina nähtävä Antonio Banderas on parhaimmillaan. Ledgardin hahmo on kuin nykyaikaan tuotu Victor Frankenstein. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Veraa näyttelevä Elena Anaya. Hänen näyttelijäntyönsä on kaunista katsottavaa ja hän on koko ajan kuin elävä mannekiini, jota hän jossakin mielessä tavallaan jopa on. Hän ilmentää hahmonsa läpikäymää tunteiden vuoristorataa taidokkaasti ja on täysin mahdotonta olla tuntematta empatiaa häntä kohtaan.
Iho jossa elän sisältää useita takaumakohtauksia, jotka on selkeästi eroteltu muusta juonesta. Kun takauma alkaa ruudulla lukee esimerkiksi "Kuusi vuotta sitten" ja kun tarina palaa jälleen omalle aikajanalleen, ruudulla lukee "Paluu nykyhetkeen". Omasta mielestäni se on hyvä ratkaisu, sillä monissa elokuvissa takaumakohtaukset on tehty sekavasti ja itselläni on mennyt pitkän aikaa ennen kuin olen tajunnut edes katselevani takaumaa. Ehkä jotkut muutkin elokuvat voisivat edes toisinaan harkita käyttävänsä vastaavaa simppeliä kikkaa.
Iho jossa elän on todella koukuttava elokuva. Katsettaan ei voi irrottaa ruudulta hetkeksikään ja kaksi tuntia menee ohi hujauksessa. Olisin voinut katsoa paljon pidempäänkin. Kolme tuntiakaan tuskin olisi tuntunut missään. Mutta toisaalta elokuva on täydellinen juuri näin. Siinä ei ole yhtäkään turhaa kohtausta, se ei ole missään kohtaa pitkästyttävä ja pitää taitavasti otteessaan ensimmäisestä sekunnista lopputeksteihin saakka.
Bodyhorror on kauhun alagenre, jossa ihmiskehoa runnellaan hyvin raaoilla ja jopa groteskeilla tavoilla. Runtelu voi tarkoittaa fyysistä pahoinpitelyä, kirurgisia operaatioita, kidutusta ja sairauksia tarkoituksenaan herättää katsojissa inhon tunteita ja fyysisesti epämukavaa oloa. Myös zombielokuvat putoavat genren alle. Usein bodyhorrorissa runtelun tavoite on muuttaa ihmiskehoa pysyvästi. Monia genren elokuvia on vuosien kuluessa joko kielletty esittämästä tai sensuroitu rankalla kädellä. Valitettavasti juuri nämä äärimmäistä väkivaltaa näyttävät elokuvat jäävät ihmisten mieleen, vaikka mukaan mahtuu myös hienoja, eikä niin raakoja elokuvia, kuten espanjalainen Iho jossa elän (2011), jossa näkyy hyvin vähän, jos lainkaan, verenvuodatusta. Muita tunnettuja genren elokuvia ovat esimerkiksi Alien (1979), Kärpänen (1986), The Human Centipede (2009) ja Oscar-ehdokkuudenkin parhaasta elokuvasta saanut Get Out (2017).
Iho jossa elän | La piel quo habito
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar, Thierry Jonquetin romaanin pohjalta
Sävellys: Alberto Iglesias
Tuotantomaa: Espanja
Julkaisuvuosi: 2011
Kesto: 115 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Antonio Banderas - Dr. Robert Ledgard
Elena Anaya - Vera Cruz
Marisa Paredes - Marilia
Kommentit
Lähetä kommentti