31/31: Oma suosikki - Uhrijuhla



Ylikonstaapeli Neil Howie lähetetään syrjäiselle, Skotlannissa sijaitsevalle Summerislen saarelle tutkimaan paikallisen tytön katoamista. Saarella kukaan ei vain tunnu tuntevan koko tyttöä, ja lordi Summerislen johtama pakanakultti saa hartaan kristillisen poliisin maailman järkkymään. Hän alkaa uskoa, että tyttö on murhattu ja nyt saaren asukkaat peittelevät murhaa jostakin syystä. Howie on valmis kääntämään vaikka joka kiven saarella tytön löytääkseen.

Uhrijuhla on Robin Hardyn ohjaama elokuva vuodelta 1973. Inspiraationsa se on saanut David Pinnerin romaanista Ritual vuodelta 1967.

Ja vihdoin koitti se päivä, jota olen odottanut lokakuun alusta saakka. Toisinaan tuntui, ettei tämä päivä koita koskaan, mutta nyt oli viimeinkin sen aika. Jätin tarkoituksella oman henkilökohtaisen suosikkini haasteen viimeiseksi, kuten tein myös viime vuonna, sillä totta kai se on mukavaa lopettaa haaste elokuvaan, josta tietää pitävänsä. Ja siis faktahan on, että Uhrijuhla on yksi parhaista koskaan tehdyistä elokuvista. Tästä asiasta en aio edes keskustella. Piste.

En ole nähnyt Uhrijuhlaa moneen vuoteen, koska sitä ei ole näytetty televisiosta, enkä ole omistanut sitä myöskään dvd:llä. Nyt kuitenkin päädyin vihdoin pitkällisen harkinnan jälkeen sen ostamaan, koska tätä elokuvaa ei oikeasti löydy melkein mistään, eikä ainakaan suomenkielisillä teksteillä. Jälkimmäinen ei tosin minua haittaa. Uhrijuhlasta on olemassa kolme eri pituista versiota, joista tällä kertaa päädyin katsomaan kaikkein pisimmän, 99-minuuttisen Director's Cutin.

Kun ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten katsoin Ari Asterin elokuvan Midsommar (2019), ajattelin vain, että onpa tämä tyhmä Uhrijuhlan kopio. Ja onhan näissä kahdessa elokuvassa hyvin paljon samaa. Uhrijuhla vain on noin sata kertaa parempi. Uhrijuhlasta on tehty tietenkin myös uudelleenfilmatisointi The Wicker Man (2006), joka on täysi vastakohta originaalille siinä mielessä, että se on yksi huonoimmista koskaan katsomistani elokuvista. Se on elokuva, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Uhrijuhla on saanut myös vuonna 2011 henkisen jatko-osan, The Wicker Tree. Kyseessä ei siis ole suoranainen jatko-osa, mutta molemmissa elokuvissa on samoja elementtejä ja teemoja, sama ohjaaja sekä pari samaa näyttelijää.

Uhrijuhlassa on mukana paljon musiikkia ja laulua, minkä vuoksi sitä voisi genrellisesti pitää melkein jopa musikaalinakin. Alkuun elokuva tosin vaikuttaa lähinnä murhamysteeriltä ja ehkä jopa jännäriltä, mutta on loppujen lopuksi aivan muuta. Jännitys pysyy yllä läpi elokuvan ja Howien tutkimuksia sekä hänen henkistä kamppailuaan seuraa mielenkiinnolla. Suunnilleen kolmannen näytöksen kohdalla elokuvan tunnelma muuttuu pahaenteiseksi, piinaavaksi ja ahdistavaksi, kun tarina alkaa kulkea kohden lopullista huipentumaansa.

Pääroolissa Neil Howiena nähdään Edward Woodward, jolta poliisin rooli sujuu luontevasti. Howie on harras kristitty sekä hyvin tuomitseva ihminen, joka pitää omaa uskontoaan ainoana oikeana. Tästä hyvänä esimerkkinä elokuvassa nähty keskustelu Howien ja opettajatar Rosen välillä, jossa Howie saa tietää saarella opetetusta pakanuudesta ja kysyy: ”Eikö täällä opeteta uskontoa?” No mitä se muinaisten jumaluuksien palvonta sitten on, jollei uskontoa? Howie yrittää myös omaa kristillisyyttään tuputtaa saaren asukkaille. Hän pitää itseään ja uskoaan toisia ylempänä. Juuri hänen kaltaistensa ihmisten vuoksi monet muinaiset uskonnot ovat nykypäivänä kuolleita.

Christopher Lee näyttelee lordi Summerislea, saaren ja pakanakultin johtohahmoa. Leen roolihahmo toimii vastavoimana Howien kristillisyydelle ja tekee sen niin hyvin, että lähestulkoon imee Woodwardin kuiviin vieden tältä kaiken huomion aina ruudulla ollessaan. Uransa aikana lähes kolmessa sadassa elokuvassa esiintynyt Christopher Lee itse piti lordi Summerislen roolia kaikkein parhaimpanaan.

Uhrijuhlassa värisävyt ja kuvanlaatu hieman hassusti vaihtelevat jonkin verran, mutta budjettikin oli vain puoli miljoonaa puntaa, joten se on ihan ymmärrettävää, etteivät rahkeet aina ole aivan kaikkeen riittäneet. Mutta tämä on oikeastaan ainoa miinus, jonka voin Uhrijuhlalle antaa, sillä muutoin se on kaikin puolin taidolla ja huolellisesti tehty.

Uhrijuhla on klassikko sekä folkhorrorin kantaäiti ja kruunaamaton kuningas. Monet saman alagenren elokuvat ovat sille paljosta velkaa ja moni folkhorror sen suuntaan kumartaakin, mukaan lukien Midsommar - loputon yö (2019), Apostle (2018) ja The Ritual (2017). Uhrijuhla on yksi suosikkikauhuistani ja mielestäni myös yksi parhaita koskaan tehtyjä elokuvia. Elokuvan lopetus on niin ikoninen, että se on jättänyt lähtemättömän jälkensä elokuvahistoriaan.


Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 1. Elokuvassa näyttelee vuonna 1922 syntynyt henkilö




Uhrijuhla | The Wicker Man

Ohjaus: Robin Hardy
Käsikirjoitus: Anthony Shaffer
Sävellys: Paul Giovanni
Tuotantomaa: Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 1973
Kesto: 99 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Edward Woodward - Neil Howie
Christopher Lee - Lordi Summerisle

Kommentit