Perheensä kuolemasta toipuva Dani matkaa poikaystävänsä Christianin ja tämän ystävien kanssa Ruotsiin juhannusjuhlille. Christian vain on hieman poissaoleva, eivätkä tämän ystävätkään tunnu Danista pitävän. Nuorisojoukkio saapuu lopulta Christianin ystävän Pellen kotikonnuille, jossa he pääsevät tutustumaan pakanajuhlallisuuksiin. Kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sitten tapahtuu jotakin häiritsevää, joka ajaa nuoret pois raiteiltaan ja kyseenalaistamaan ruotsalaisten pakanoiden tarkoitusperät.
Midsommar - loputon yö on Ari Asterin kirjoittama ja ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2019. Aster tuli tunnetuksi vuoden 2018 kauhuelokuvallaan Hereditary - pahan perintö, ja Midsommar on hänen toinen pitkä ohjaustyönsä.
Pääroolissa Danina nähdään kuvausten aikaan 22-vuotias Florence Pugh, jonka harteilla lepää koko yli kaksituntinen elokuva. Pughin vahva roolisuoritus lumoaa katsojan ja kannattelee elokuvaa pitäen palaset koossa. Valitettavasti muut näyttelijät eivät yllä hänen tasolleen.
Seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia liittyen elokuvan loppuratkaisuun, joten jos tahdot välttyä niiltä, lopeta lukeminen tähän paikkaan ja hyppää pari kappaletta eteenpäin!
Elokuva alkaa talvisena ja synkkänä pikkukaupungista Yhdysvalloissa. Kun siirrytään Ruotsin kesään, kaikki onkin yhtäkkiä värikästä ja valoisaa. Tätä samaa kontrastia näkyy myös puvustuksessa, kun Ruotsin puolella ihmiset pukeutuvat valkoisiin hieman kansallispukumaisiin asuihin, käyttävät turistit tummia vaatteita, jolloin he erottuvat muusta massasta ja tulee selvästi ilmi, etteivät he kuulu sinne. Elokuvan aikana päähenkilö Danin vaatetus muuttuu pikkuhiljaa tummasta vaaleampaan, kunnes lopulta hän on yhtäkkiä pukeutunut samanlaiseen mekkoon ruotsalaisnaisten kanssa ja ymmärtää näiden puhetta.
Midsommar kokonaisuudessaan on Danin kasvutarina. Suuren murheen koettelema nuori nainen löytää vapautumisen ja uuden perheen ruotsalaisten pakanoiden joukosta. Hän kykenee pääsemään irti kantamastaan taakasta ja löytämään harmonian vasta siinä vaiheessa, kun hyväksyy olevansa yhtä luonnon kanssa ja osa luonnon kiertokulkua.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Elokuva ammentaa materiaalia luonnonuskonnoista ja mukana on niin aitoja pohjoismaisia juhannustraditioita (kuten juhannussalko) kuin myös aitoja legendoja (kuten sukujyrkkämä ja sukunuija), joiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Ylipäätään elokuvan valmisteluvaiheessa on jo tehty valtava määrä taustatyötä, jolle ei voi kuin nostaa hattua.
Toisinaan tosin tuntuu, että Midsommarissa on hieman liikaa kaikkea, että mukaan on täytynyt jollakin tapaa ujuttaa jokainen juhannustraditio, muinaiset riimut sekä kaikkea ruotsalaista (kuten lihapullat), jotta varmasti nyt kävisi katsojalle selväksi, että tässä ollaan Ruotsissa. Joko jotakin olisi pitänyt karsia pois tai elokuvasta tehdä pidempi. Jotkin asiat jäävät kunnollista selitystä vaille, jotkin vain mainitaan, eikä niihin palata enää jälkeenpäin, mikä ainakin itseäni häiritsee. Tietenkään ei rautalangasta tarvitse kaikkea vääntää, mutta edes pieni viittaus siihen, mitä jokin asia tarkoittaa, olisi kiva. Elokuva on hyvin taiteellinen ja symbolinen, mutta ei tunnu saavan kaikkia ajatuksia kunnolla aukaistua.
Ja sitten jotkin asiat aukaistaan liiankin hyvin. Kuten Danin poikaystävän nimi on todella osoittelevasti Christian, kristitty. Voiko tuollaista nimeä kantava hahmo todella muka koskaan sulautua pakanakulttiin?
Lisäksi ohjaajalla tuntuu olevan jonkin sortin fiksaatio ruhjoutuneisiin ihmispäihin, se on tullut nyt aika selväksi sekä tässä elokuvassa, että Hereditaryssa. Okei, joo se voi olla aika shokeeraava efekti elokuvassa, joka siihen mennessä on jo pitkän aikaa ollut hyvin värikäs ja valoisa. Mutta täysin tarpeetonta on silti näyttää lähikuvia. Asia olisi käynyt selväksi muutoinkin ja varmasti tuonut katsojalle silti epämukavan olon.
Valitettavasti en voi välttää Midsommarin vertaamista vuoden 1973 Uhrijuhlaan (The Wicker Man), joka sijoittuu hyvin samankaltaiseen ympäristöön ja pyörittelee samoja ajatuksiakin. Tosin siinä, missä Uhrijuhla on klassikko ja mestariteos, Midsommar on parhaimmillaan ihan okei ja tuskin tulee koskaan nousemaan samanlaiseen kulttimaineeseen. Netistä löytyy paljon artikkeleita ja videoita, joissa näitä kahta teosta verrataan toisiinsa. Niihin ei kuitenkaan kannata sen tarkemmin perehtyä, jos tahtoo välttyä juonipaljastuksilta.
Midsommar on kaikesta huolimatta elokuva, joka kestää useamman katselukerran ja itse asiassa se onkin ehkä parasta katsoa vähintään kahdesti. Itse sain elokuvasta paljon enemmän nimittäin irti vasta toisella katselukerralla, kun tiesin hieman, mitä odottaa ja mihin asioihin kiinnittää huomiota, jolloin pystyin analysoimaan tapahtumia ja niiden merkityksiä paremmin. Elokuvan kannalta se on tietenkin huono, sillä katsojan pitäisi kyetä ymmärtämään elokuva jo ensimmäisen katselukerran aikana tai viimeistään sen jälkeen.
Lisää aiheesta:
- artikkeli numero I ja artikkeli numero II Uhrijuhlan ja Midsommarin samankaltaisuuksista (englanniksi), sisältävät juonipaljastuksia
Midsommar - loputon yö | Midsommar
Ohjaus ja käsikirjoitus: Ari Aster
Sävellys: Bobby Krlic
Tuotantomaa: Yhdysvallat, Ruotsi
Julkaisuvuosi: 2019
Kesto: 147 min
Ikäraja: K16
Pääosat:
Florence Pugh - Dani
Jack Reynor - Christian
Will Poulter - Mark
William Jackson Harper - Josh
Kommentit
Lähetä kommentti