Apostle

Vuonna 1905 Thomas Richardson matkustaa syrjäiselle saarelle etsimään kauan sitten kadonnutta siskoaan. Hän soluttautuu saarella asuvan uskonnollisen kultin jäseneksi saadakseen tehdä rauhassa tutkimuksiaan ja pikkuhiljaa hänelle alkaa paljastua kultin johtajien sekä saaren synkät salaisuudet.

Apostle on Gareth Evansin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2018.

Apostle on keikkunut Netflixin katselulistallani jo vaikka kuinka kauan, kun vihdoin edellisen viikon lopulla päätin siihen tarttua. Oman väsymyksen vuoksi elokuvan parissa vierähti neljä iltaa, vaikka elokuva itsessään olikin mielenkiintoinen ja olisin mieluusti katsonut sen yhdeltä istumalta. Silmät vain eivät yksinkertaisesti pysyneet auki ja kolme ensimmäistä iltaa menikin sitten parinkymmenen minuutin pätkissä.

Apostle on tunnelmaltaan intensiivinen ja toisinaan hirvittävän brutaali, vaikkei juuri mitään yksityiskohtaisesti näytetäkään. Elokuva näyttää kuitenkin tarpeeksi saadakseen katsojalle pahan olon. Kaikkea tehostaa suorastaan sairas äänimaailma, josta suuri kiitos säveltäjille Fajar Yusekemalille ja Aria Prayogille. Yleensä kauhuelokuvat eivät minuun juuri vaikuta, mutta kyllä tätä katsoessa hieman alkoi karmia.

Elokuvan ehdoton vahvuus ovat vaikuttavat näyttelijäsuoritukset, erityisesti pääroolin Thomasina tekevä Dan Stevens on upea ja kannattelee koko komeutta. Eivätkä muutkaan näyttelijät juuri huonommiksi jää. Michael Sheen kulttijohtaja Malcolm Howena tuo mieleen monet oikeidenkin kulttien karismaattiset johtajat ja se juuri tekee hänestä pelottavan, kun tietää, millaisiin tekoihin oikeat hänen kaltaisensa ihmiset ovat kyenneet. Loppua kohden Malcolmia kohtaan alkaa jopa tuntea sympatiaa, sillä kaiken sen jälkeen hän ei olekaan se, jota olisi pitänyt pelätä. Bill Milner ja Kristine Froseth ovat Jeremy ja Ffion, nuoret rakastavaiset, joiden rakkaus on tuhoon tuomittu. Jeremyn kohtalo menee ihon alle - kirjaimellisesti. Thomasin siskoa näyttelevä Elen Rhys tuo toisinaan mieleen nuoren Sissy Spacekin.

Apostle on monen folkhorror-elokuvan tapaan täynnä uskonnollista symboliikkaa, mutta kuten elokuvan mother! (2017) tapauksessa, myös tämäkin vaatisi toisen katsomiskerran (ja paremman vireystilan), jotta sitä voisi analysoida yhtään tarkemmin. Apostlessa on paljon samaa kuin vuoden 1973 Uhrijuhlassa, aina lähtien sijoittumisesta syrjäiselle saarelle pakanakultin pariin, päähenkilön etsiessä jotakuta kadonnutta. Elokuvaa katsoessani minulla ei kyllä käynyt mielessäkään, että näissä kahdessa olisi jotakin samaa. Vasta jälkeenpäin aloin ajatella asiaa ja huomata samankaltaisuuksia. Samaan aikaan Apostle ja Uhrijuhla kuitenkin eroavat kuin yö ja päivä ja samankaltaisuudet voi nähdä Apostlen tekijöiden kunnianosoituksena kulttiklassikkoa kohtaan.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 6. Elokuvassa matkustetaan laivalla

Apostle

Ohjaus ja käsikirjoitus: Gareth Evans

Sävellys: Fajar Yusekemal ja Aria Prayogi

Tuotantomaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia

Julkaisuvuosi: 2018

Kesto: 129 min

Ikäraja: K18

Päärooleissa:

Dan Stevens - Thomas Richardson

Michael Sheen - Malcolm Howe

Lucy Boynton - Andrea Howe