26/31: Elokuva, josta olet kuullut paljon hyvää - mother!



Runoilija ja hänen vaimonsa asuvat kahdestaan suuressa syrjäisessä talossa. Eräänä päivänä heidän rauhansa häiriytyy, kun ovelle koputtaa muukalainen, joka on vailla yöpaikkaa. Pian muukalaisen jälkeen seuraa vaimo, lapset, suku ja ystävät, eivätkä nämä suostu lähtemään pois. Runoilija saa vihdoin uusimman teoksensa valmiiksi, vaimo alkaa odottaa lasta, ja todellinen painajainen alkaa.

mother! on Darren Aronofskyn ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2017. Aronofskyn aiempiin töihin lukeutuvat muun muassa elokuvat Unelmien sielunmessu (2000) ja Black Swan (2010), joten tämän elokuvan suhteen odotukset olivat korkealla.

Jo ennen kuin olin katsonut elokuvan, minulla oli olo, että tässä on jotakin hyvin samankaltaista elokuvan Rosemaryn painajainen (1968) kanssa, eikä se olo häipynyt minnekään katsoessa. Näissä kahdessa elokuvassa on samoja elementtejä, mutta samaan aikaan ne ovat kaksi toisistaan täysin irrallista teosta. Inspiraation ottaminen muista teoksista on aina suotavaa, mutta suora matkiminen tietenkään ei. mother! tarjoaa onneksi vain ensimmäistä.

Minulla on ollut pitkään mielessä, että mother! pitäisi saada katsottua, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Olen jopa tietoisesti vältellyt sitä, koska suoraan sanottuna olen aina pitänyt tuota julistekuvaa (yllä) vain äärettömän rumana. En tiedä miksi, mutta jollakin tapaa se on ollut minulle kovin luotaantyöntävä kuva.

Toinen syy välttelylleni on ollut pääosassa vaimona nähtävä Jennifer Lawrence, sillä jostakin syystä en ole oikein koskaan lämmennyt hänelle. Tässä elokuvassa hän kuitenkin on loistava ja tekee todennäköisesti uransa parhaan roolisuorituksen. Hänen rinnallaan toinen pääosan esittäjä, runoilijaa näyttelevä Javier Bardem, jää huomattavasti vaisummaksi, sillä Lawrence varastaa valokeilan itselleen aina ruudulla ollessaan. Pariskunnan kotiin tunkeutuvaa häijyä naista esittävä Michelle Pfeiffer tekee myös huikean roolisuorituksen.

Ohjaaja Darren Aronofsky on mestari luomaan ahdistusta. Se on tullut jo aiemmin selväksi Unelmien sielunmessun ja Black Swanin kanssa. mother! ylittää noiden kahden elokuvan ahdistavuuden vielä moninkertaisesti. Vaikka elokuvan alku on hyvin rauhallinen ja verkkaisesti etenevä, toinen puolisko on brutaali, raaka ja saa katsojan tuntemaan valtavaa ahdistusta ja pakokauhua. Voin vain kuvitella, millaisiin ulottuvuuksiin ahdistavuus olisi noussut, jos olisin voinut pitää ihan kunnolla äänet päällä tätä katsoessani.

Elokuvasta on helppo löytää kristillisiä metaforia, mutta vaatisi varmaan toisen katsomiskerran ennen kuin niitä kykenisi sen enempää analysoimaan. Ensimmäinen katselukerta kun on (minulle ainakin) lähinnä kokemus, jonka aikana yritetään päästä selville elokuvan tarinasta ja teemasta. Toisella katsomiskerralla, kun tietää mitä odottaa, kykenee sitten jo kiinnittämään huomiotaan tiettyihin asioihin. Näin minulle kävi esimerkiksi Midsommarin (2019) kanssa. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että onpa aika tyhmä elokuva ja ihan suora kopio Uhrijuhlasta (1973). Toisella kerralla sain siitä paljon enemmän irti.

mother! on virkistävä lisäys nykykauhuun, joka tuntuu olevan vain uudelleenfilmatisointeja ja jatko-osia toisensa perään. mother! on kokeileva, brutaali, sairas, paranoidinen ja surrealistinen. Se on elokuva, jonka päätyttyä sitä on vaikea saada pois mielestään. Se on elokuva, jota jokaisen pääkoppa ei takuulla kestä katsoa.




mother!

Ohjaus ja käsikirjoitus: Darren Aronofsky
Sävellys: Jóhann Jóhannsson
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2017
Kesto: 122 min
Ikäraja: K16
Pääosissa:
Jennifer Lawrence - äiti
Javier Bardem - Hän
Ed Harris - mies
Michelle Pfeiffer - nainen

Kommentit