Puoli vuotta ystävänsä kuoleman jälkeen kaveriporukka päättää lähteä tämän muistoa kunnioittaakseen Ruotsiin vaeltamaan. Kesken matkan yksi heistä satuttaa jalkansa, ja miehet päättävät mennä oikoreittiä. Kaveriporukan väliset jännitteet alkavat kasautua, kun oikoreitti ei tarjoakaan nopeaa pelastusta, ja kaiken lisäksi metsässäkin vaanii jokin suuri olento, joka tuntuu olevan heidän perässään.
The Ritual on David Brucknerin ohjaama elokuva vuodelta 2017. Se pohjautuu Adam Nevillin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011.
Mikähän siinä on, että kauhuelokuvissa ihmiset jonkun kuoleman jälkeen tahtovat mennä Ruotsiin? Mikä siinä Ruotsissa niin kovasti surevia tai surustaan toipuvia ihmisiä kiehtoo? Samaa kaavaa tarjoavia kauhuelokuvia olen katsonut nyt tämän lisäksi jopa kaksin kappalein tänä vuonna - Midsommer (2003) ja Midsommar - loputon yö (2019). Viimeistään nyt The Ritualin jälkeen pitäisi olla selvää, että Ruotsiin ei kannata mennä. Ikinä.
The Ritualissa on paljon samankaltaisuuksia muiden folkhorror-elokuvien kanssa, mutta sehän on täysin normaalia, että saman alagenren edustajat käyttävät samoja teemoja, ajatuksia ja symboleita. The Ritualissa on kohta, jossa miehet löytävät hylätystä mökistä oljista tehdyn ukon, josta minulla tuli välitön mielleyhtymä Uhrijuhlaan (1973). Paljon yhtymäkohtia oli myös Midsommariin, aina siitä Ruotsiin lähtemisestä lähtien. Suuren roolin saa myös Midsommarissa useaan otteeseen nähty othala-riimu, joka tarkoittaa kotia.
The Ritualissa on hyvin luotu tunnelma. Erityisesti metsä, jossa miehet vaeltavat on kaunis, mutta samaan aikaan myös pelottava ja mystinenkin. Teki oikein mieli lähteä itsekin vaellukselle, vaikka elokuvassa se aika pelottavan käänteen saakin. Näyttelijät ovat valitettavan tasapaksuja rooleissaan, eivätkä koko aikaa täysin uskottavia. Kaikkein epäaidoimmalta tuntuu Dom, jota näyttelee Sam Troughton.
On muuten jännä, miten monissa elokuvissa, kun valkoinen mies lähtee ulkomaille ja kohtaa tuolla matkallaan alkuperäisväestöä/pakanoita/mitä tahansa, hänelle näyttää olevan täysi mahdottomuus antaa näiden elää rauhassa omaa elämäänsä ja kunnioittaa näiden tapoja. Sama kaava toistuu lähes aina folkhorrorissa, mutta myös muissakin elokuvissa, kuten vaikkapa Cannibal Holocaustissa (1980). Ja jostakin syystä nämä hahmot ovat poikkeuksetta miehiä, tai ainakaan en ole nähnyt toisenlaisia elokuvia. Mutta kuten elokuvaohjaaja Jalmari Helander kerran sanoi kysyttäessä, miksi hänen elokuvassaan Rare Exports (2010) ei ole naisia niin "jos tarinassa olisi naisia, miehet eivät käyttäytyisi yhtä hölmösti". Sama tuntuu pätevän The Ritualin kohdalla.
The Ritualissa on paljon aineksia vaikka mihin, mutta lopulta tuntuu, että tämä hieman lässähtää. Kenties itselläni oli vain odotukset korkealla, sillä folkhorror on kauhussa yksi suosikkialagenrejäni ja totta kai sitä omalta suosikkigenreltään odottaa paljon. The Ritual on kuitenkin hyvä lisä aivan liian aliarvostettuun alagenreen.
Folkhorror on kauhun alagenre, jossa käytetään kansanperinteen elementtejä sekä ihmisten toimia ja uskomuksia aiheuttamaan pelkoa katsojissa. Elokuvat sisältävät yleensä (pakana)uskontoja eristäytyneessä ympäristössä, luonnonvoimia ja maalaismaista ympäristöä. Tavallisesti elokuvassa naiivit ulkopuoliset joutuvat vastatusten kultinomaisten uskomusten kanssa. Genren kruunaamaton kuningas ja kantaäiti on Robin Hardyn ohjaama Uhrijuhla (1973). Muita tunnettuja genren elokuvia ovat muut muassa Maissilapset (1984), The VVitch (2015), Apostle (2018) ja Midsommar - loputon yö (2019).
The Ritual
Ohjaus: David Bruckner
Käsikirjoitus: Joe Barton, Adam Nevillin romaanin pohjalta
Sävellys: Ben Lovett
Tuotantomaa: Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 2017
Kesto: 94 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Rafe Spall - Luke
Sam Troughton - Dom
Arsher Ali - Phil
Robert James-Collier - Hutch
Kommentit
Lähetä kommentti