Yhteenveto

Lokakuu on nyt ohitse ja niin on myös Halloween. Valitettavasti. Halloweenia voisi minun puolestani juhlia pidempäänkin. Tai ehkä aloittaa aikaisemmin ja sitten marraskuussa alkaa valmistautua jouluun.

Nyt on kuitenkin aika hieman katsahtaa taaksepäin Halloween Countdownin aikana katsottuihin elokuviin. Olihan se melkoinen rupeama. 31 elokuvaa kuussa, yksi elokuva illassa. Voin sanoa, että joinakin iltoina ei olisi kauheasti huvittanut, mutta katsoin silti. Vaikka eihän tämä mikään pakko ole, omaksi huvikseni minä tuon haasteen tein.

Mukana oli paljon elokuvia, jotka olen katsonut jo aiemmin - parhaimmassa tapauksessa jopa kymmeniä kertoja. Mukana oli myös runsaasti uusia tuttavuuksia, ja löysinkin uusia suosikkeja sieltä.

Ikisuosikit kuten Uinu, uinu lemmikkini (1989), Carrie (1976), Saw (2004) ja Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007) olivat edelleen yhtä hyviä kuin muistinkin, samoin aina hyvät Päätön ratsumies (1999), Uhrilampaat (1991) ja The Ring (2002). Uusiksi suosikeiksi nousivat ainakin We Are What We Are (2013) ja mother! (2017), joissa kummassakin oli hyvin intensiivinen tunnelma.

Oli myös elokuvia, joista olin kuullut etukäteen paljon ja joiden suhteen minulla oli kovat odotukset, mutta jotka eivät kuitenkaan lunastaneet odotuksia. Suurimmat tällaiset pettymykset olivat House of 1000 Corpses (2003) ja The Collector (2009). Ensimmäinen tuntui liian samankaltaiselta kuin Teksasin moottorisahamurhat (1974) ja toinen Sawien maineella ratsastamiselta.

Mitä muuta tästä sitten jäi käteen kuin pari uutta suosikkia? No, ainakin se, että pitäisi useammin rohkaistua tarttumaan uusiin elokuviin ja katsomaan niitä, sillä niiden joukosta voi löytää vaikka minkälaisia helmiä. Toisekseen se, että joskus voisi pelkän elokuvien hamstraamisen lisäksi myös katsoa ne elokuvat. Sama paha tapa minulla on kirjojen kanssa, ostan niitä lisää, mutten saa ikinä luettua. Tälläkin hetkellä hyllyssä on ties kuinka paljon lukemattomia kirjoja ja katsomattomia elokuvia, sillä jostain syystä en vain saa tartuttua niihin vaan keskityn vain katsomaan ja lukemaan vanhoja suosikkeja.

Mutta ehkä nyt rohkaistun useamminkin edes katsomaan kaikkea uutta.

Tekisinkö tämän uudestaan? Ehkä en, en ainakaan tässä mittakaavassa tai ihan heti. Ehkä vuoden päästä, kun olen jo ehtinyt unohtaa, kuinka raskasta tämä loppujen lopuksi oli.

Kuvat meidän viikon takaisista Halloween-juhlista. Omaksi asukseni valikoitui eräs kauhuelokuvien suosikkihahmoistani, Saw-elokuvien Billy-nukke.