5/31: Slasher - House of 1000 Corpses


Neljä nuorta on roadtripillä Amerikan syrjäisissä kolkissa tarkoituksenaan kirjoittaa oudoista nähtävyyksistä keskellä ei mitään. He lähtevät etsimään legendaarisen sarjamurhaaja Dr. Satanin hirttopaikkaa, mutta päätyvät keskelle painajaista. Psykopaattiperhe ottaa nuoret vangeikseen aikeenaan käyttää näiden kehoja sadististen leikkiensä välineinä.

House of 1000 Corpses on Rob Zombien ohjaama elokuva vuodelta 2003. Elokuva on muusikkona tunnetun Zombien esikoisohjaus, joka on saavuttanut jo jonkinlaisen kulttimaineen. Sittemmin Zombie on toiminut ohjaajana muutamia kertoja, ja hänen tunnetuin teoksensa lienee remake elokuvasta Halloween (2007).

House of 1000 Corpses tavoittelee 70- ja 80-lukujen slashereiden tunnelmaa ja saavuttaakin sen aika hyvin, elokuva jopa näyttää siltä, että se on kuvattu joskus kasarilla. Valitettavasti loppua kohden koituu jopa ongelmaksi asti se, että elokuva yrittää kumartaa hieman liian moneen suuntaan ja tuloksena on sekasotku, joka muistuttaa aivan liikaa Teksasin moottorisahamurhia (1974). Alku on hyvin lupaava, mutta siinä vaiheessa, kun nuoret päätyvät Fireflyn perheen taloon, alkaa vain tuntua siltä, että tämähän on jo nähty. Ainakin siis jos on koskaan katsonut Teksasin moottorisahamurhat.

Ohjaaja Zombien taustan musiikkialalla huomaa myös selvästi elokuvan kuluessa, sillä toisinaan tuntuu kuin katselisi vain ylipitkää musiikkivideota. Videoklipit kohtausten välissä ja keskellä rikkovat rakennetta ja tekevät elokuvasta hieman liiankin sekavan. House of 1000 Corpses on hyvin levoton ja psykedeelinen elokuva, välillä katsoessa tulee olo kuin olisi jollakin huumetripillä. Ei sillä, että tietäisin, miltä se tuntuu, mutta varmaan tuolta.

Tarinallisesti House of 1000 Corpses ei tuo mitään uutta kauhugenreen. Juoni on lähes niin yksinkertainen kuin kauhuelokuvan juoni vain voi olla. Visuaalisesti elokuva on kuitenkin hieno ja... no, psykedeelinen. Elokuva tekee kokeiluja, joita harva uskaltaisi kokeilla. Zombiella selvästi on kunnianhimoa ohjaajana ja joskus voisin vilkaista hänen muitakin tuotoksiaan tämän perusteella. Valitettavasti pelkkä visuaalisuus ei silti pelasta köyhää tarinaa.

Päähenkilöistä kukaan ei oikein jää mieleen. Siitä kertoo varmaan paljon se, etten vieläkään ole varma, kumpi nuorista naisista oli kumpi. Miehet erotin toisistaan vain, koska toisella oli silmälasit. Kosketuspinta hahmoihin jäi siis minulla ainakin todella vähäiseksi ja siitä syystä oli vaikea samaistuakaan heidän kokemuksiinsa. Baby Fireflyna nähtävä Sheri Moon Zombie, joka on ohjaaja Rob Zombien puoliso, on vain äärimmäisen ärsyttävä ja tuskin päässyt mukaan elokuvaan näyttelijäntaitojensa ansiosta.

Muuten joko tasapaksusta tai ärsyttävästä näyttelijäkaartista nousee kuitenkin yksi selkeänä ylitse muiden, nimittäin Sid Haigin näyttelemä kapteeni Spalding. Häntä olisin mieluusti katsellut ruudulla enemmänkin ja tahtonut viettää alussa pidemmän aikaa hänen kauhumuseossaan.

Odotin innoissani viidettä päivää, kun katsomisvuorossa oli House of 1000 Corpses, sillä olin kuullut siitä paljon hyvää ja hehkutusta. Lopputuloksena oli kuitenkin jonkinlainen pettymys. Kenties odotukseni olivat kaiken kuulemani perusteella hieman liian korkealla, kenties tämä vain tuntui liikaa Teksasin moottorisahamurhien toisinnolta. Elokuva on toki hieno, uskalias ja kokeileva, ja voisin suositella sen katsomaan ihan jo kokemuksen takia. Enkä sano, ettenkö tätä enää ikinä katsoisi. Todennäköisesti katson, mutta seuraavaan kertaan voi mennä pidemmänkin aikaa. Kenties House of 1000 Corpses on niitä elokuvia, jotka toimivat paremmin vasta toisella katsomiskerralla.

Se täytyy vielä sanoa, että vaikka nimensä perusteella House of 1000 Corpsesin voisi olettaa olevan äärimmäisen verinen ja väkivaltainen, ei se sitä ole. Suurimmaksi osaksi tapahtuvaa väkivaltaa ei näytetä lainkaan tai se tapahtuu ruudun ulkopuolella kameran heiluessa ja useiden filtterien läpi, eikä vertakaan pahemmin roisku. Tässä suhteessa nimi siis tosiaan johtaa harhaan.


Slasher on kauhun alagenre, jossa yleensä kasvoton, naamioitu ja täysin epäinhimillinen sarjamurhaaja teurastaa nuoria. Slashereille on tyypillistä, että vastuuttomat, päihteitä käyttävät ja seksiä harrastavat nuoret kuolevat yksi kerrallaan, kunnes lopuksi on jäljellä yksi puhdas ja hyveellinen tyttö. Slashereista onkin lähtöisin termi final girl, joka on ainoa murhaajan kynsistä hengissä selvinnyt, mutta sinne saakka päästäkseen joutunut käymään läpi valtavan paljon kärsimystä. Slashereiden esikuvana pidetään Psykoa (1960) ja Kurkistelijaa (1960). Suureen suosioon elokuvat kuitenkin nousivat vasta 1970-luvun lopulla ja kokivat suosionsa huipun 1980-luvulla. Genren tunnetuimpia elokuvia ovat Teksasin moottorisahamurhat (1974), Halloween - naamioiden yö (1978), Perjantai 13. (1980) ja Painajainen Elm Streetillä (1984).




House of 1000 Corpses

Ohjaus, käsikirjoitus ja sävellys: Rob Zombie
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2003
Kesto: 89 min
Ikäraja: K18
Pääosissa:
Bill Moseley - Otis Driftwood
Sheri Moon Zombie - Baby Firefly
Sid Haig - Kapteeni Spaulding

Kommentit