Rahapulasta kärsivä Marion Crane varastaa työnantajaltaan 40 000 dollaria ja pakenee. Hän päätyy viettämään yötään tienvarsimotellissa, jota ylläpitää Norman Bates. Yön aikana Marionille käy kuitenkin huonosti. Marionin yhtäkkinen katoaminen herättää epäilyksiä, ja Marionin sisko ja rakastaja ryhtyvät selvittämään tapahtunutta. Johtolangat vievät myös heidät Batesin motelliin, jossa järkyttävä totuus odottaa.
Mietin pitkän aikaa, uskallanko oikeastaan kirjoittaa Psykosta yhtään mitään. Omassa mielessäni Psyko on elokuvana niin suuri, etten suoraan sanottuna tiennyt, mitä voisin siitä edes sanoa.
Psyko on kaikkien slashereiden kantaäiti, yhdessä toki vähemmälle huomiolle jääneen Kurkistelijan (1960) kanssa. Se on elokuva, jota ilman ei olisi Halloweenia (1978) tai Teksasin moottorisahamurhia (1974). Psyko ja Teksasin moottorisahamurhat (sekä myös kirja Uhrilampaat, 1988) ovat muuten molemmat saanet inspiraationsa todellisista tapahtumista ja erityisesti Ed Geinistä, joka 50-luvun lopulla ryösti hautoja ja tappoi tiettävästi ainakin kaksi naista valmistaen uhriensa jäänteistä muun muassa astioita ja vaatteita. Halloweenissa on yksi samanniminen hahmo kuin Psykossakin (Sam Loomis) ja pääosaa näyttelee Jamie Lee Curtis, joka on Marion Cranen näyttelijän Janet Leighin tytär.
Ilmestyessään elokuva sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Psykon traileri oli harhaanjohtava, joten kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä elokuvassa todellisuudessa tulisi tapahtumaan, joten ensi-illassa ihmiset kirjaimellisesti kirkuivat kauhusta suihkukohtauksen aikana. Elokuva sisälsi aiheita, jotka olivat tabuja vielä 1960-luvun yhteiskunnassa, kuten murhan seksualisoimista. Myöhemmin 80-luvulla slashereiden aikakaudella siitä tuli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Toinen tabuaihe oli näyttää naimaton pari samassa sängyssä. Psyko oli myös ensimmäinen elokuva koskaan, jossa näytettiin wc-istuimen vetäminen. Suomessa koko suihkukohtaus leikattiin elokuvasta pois, muuallakin kohtausta sensuroitiin.
Psykon tähti on Norman Batesia näyttelevä Anthony Perkins. Marionin saapuessa motellille hän vaikuttaa hyvin kiltiltä ihmiseltä, johon on helppo luottaa, hieman ehkä ujoltakin. Mutta kesken Marionin ja Normanin käymän keskustelun jokin muuttuu ja miehestä tulee pelottava ja uhkaavan oloinen. Aiemmin koko ajan hieman liikehtinyt hahmo ikään kuin jähmettyy paikoilleen ja enää vain hänen silmänsä ja suunsa liikkuvat. Perkins on tehnyt todella tarkkaa työtä hahmonsa kanssa.
Taitavasti rakennettu elokuva antaa odottaa monia asioita vain yllättääkseen katsojansa kerta toisensa jälkeen. Alussa katsoja uskoo, että Marion Crane on elokuvan päähenkilö, mutta sitten hän kuoleekin jo elokuvan alkupuolella. Murhaajan henkilöllisyydenkin sitä uskoo tietävänsä, mutta loppu onkin melkoinen twisti. Bernard Herrmannin säveltämät musiikit sopivat kokonaisuuteen täydellisesti ja saavat joka kerta aikaan kylmiä väreitä.
Psykoa on historian saatossa analysoitu niin paljon, etten yritä siihen edes puuttua vaan jätän sen niille, jotka tietävät paremmin. Wikipediasta löytyy ihan kiitettävä tiivistelmä (englanniksi). Analyyseja on helppo löytää lisää ihan vain googlettamalla ja kirjallisuuttakin aiheesta löytyy paljon. Yksi mielenkiintoinen seikka, jonka itse pistin merkille on hyvin paljon kirjallisuudessa sekä elokuvissa käytetty rakennus mielen metaforana. Parhaiten tulee mieleen Edgar Allan Poen novelli Punaisen kuoleman naamio (1824), jossa kuningas Prosperon linna on ihmismieli, jota koetetaan suojella ulkopuolisilta vaikutteilta - huonolla menestyksellä tietysti. Niin myös Psykossa Norman Batesin kotitalo on kuin hahmon mieli. Talon kellarissa, Batesin alitajunnassa, piilevät ne kaikkein synkimmät salaisuudet, jotka eivät saa nähdä päivänvaloa.
Psykosta on tehty myös useita dokumentteja, joista viime yönä elokuvan jälkeen esitettiin 78/52 - Psykon salaisuudet (2017). Dokumentti keskittyy erityisesti Psykon kuuluisimpaan kohtaukseen, joka sisältää 78 kuvaa ja 52 leikkausta, sivuten hieman muitakin elokuvan aiheita. Puolentoista tunnin mittainen dokumentti on syväluotaava analyysi yhdestä elokuvahistorian tunnetuimmista ja vaikuttavimmista kohtauksista käyden läpi niin sen äänimaailmaa, leikkausta, näyttelijöitä ja ohjausta. Kyseinen kohtaus jopa muutti elokuvahistoriaa ja sitä on jälkeenpäin toistettu ja varioitu kymmenissä, ellei jopa sadoissa elokuvissa. Tämä dokumentti löytyy Yle Areenasta ja suosittelen ehdottomasti sen katsomista, oli melkein jopa kiinnostavampi kuin itse elokuva. Toinen Areenassa oleva dokumentti on Anthony Perkins ja elämän kulissit (2020), joka perehtyy Norman Batesin näyttelijän elämään niin parrasvaloissa kuin niiden ulkopuolellakin.
Onko Psyko sitten elokuvana täydellinen? Ei tietenkään. Tarvitseeko elokuvan olla täydellinen ollakseen viiden tähden tai klassikon aseman arvoinen? Ei sitäkään. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö Psyko olisi suuri ja tärkeä pala elokuvahistoriaa ja on viitoittanut tietä monelle muulle elokuvalle. Psykon katsominen on osa yleissivistystä, eikä sen merkitystä voi kukaan kyseenalaistaa.
Psyko | Psycho
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Joseph Stefano, Robert Blochin romaanin pohjalta
Sävellys: Bernard Herrmann
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1960
Kesto: 109 min
Ikäraja: K12
Päärooleissa:
Anthony Perkins - Norman Bates
Janet Leigh - Marion Crane
Vera Miles - Lila Crane
John Gavin - Sam Loomis
Kommentit
Lähetä kommentti