Carterin perhe on matkalla Los Angelesiin. Isä Bob, joka on eläköitynyt poliisi, tekee päätöksen ajaa maisemareittiä. Tiehen piilotetut piikit kuitenkin katkaisevat heidän matkantekonsa, kun renkaan puhkeamisen seurauksena auto asuntovaunuineen ajautuu pois tieltä ja perhe jää jumiin aavikolle. Bob lähtee hakemaan apua muun perheen jäädessä autolle odottamaan. Perheen tietämättä heitä on kuitenkin tarkkailtu jo pitkän aikaa, eivätkä tarkkailijat ole hyvin aikein liikkeellä.
Yön silmät on Wes Cravenin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1977. Elokuva perustuu legendaan skotlantilaisesta kannibaali Sawney Beanista, jonka kerrotaan johtaneen 45-päistä klaania 1500-luvulla Skotlannin Bennane Headissa sijaitsevassa luolassa.
Yön silmät on jostakin syystä tähän mennessä jäänyt katsomatta, vaikka sen uudelleenfilmatisointi The Hills Have Eyes (2006) on tullut katsottua useampaankin otteeseen. Täytyi siis tehdä korjausliike ja totta puhuakseni, en osaa edes sanoa, kumpi näistä kahdesta elokuvasta on se parempi. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Koska edellisestä katsomiskerrasta on useampi vuosi aikaa, en muista, annettiinko uudelleenfilmatisoinnissa kunnollista taustatarinaa antagonistihahmoille, mutta tässä alkuperäisessä he ainakin saavat sellaisen. Taustatarinat ovat aina kiinnostavia ja pohjustavat niin hahmoja kuin tapahtumiakin. Totta kai sellaiset hahmot ovat kiinnostavampia, joista tietää edes hieman, mistä he tulevat kuin joista ei tiedä yhtään mitään. Yön silmät alkaa kuin mikä tahansa road trip -elokuva, mutta varsin pian saa käänteen, joka työntää koko tarinan toisenlaisille raiteille (tai ehkä teille tässä tapauksessa). Sen jälkeen alkaakin tunnelma muuttua pahaenteiseksi ja katsojana saa jännittää, mitä tapahtuu ja milloin. Tarinallisesti tämä on aika samanlainen kuin uudelleenfilmatisointikin, joten sen katsojille ei kauheasti mitään yllätyksiä ole luvassa.
Hahmot jäävät melkein kaikki aika harmaaksi massaksi, sillä mukana ei oikein ole toisistaan erottuvia persoonallisuuksia. Perheen isää ja äitiä, Bobia ja Etheliä, näyttelevät Russ Grieve ja Virginia Vincent. Bob on eläkkeellä oleva poliisi ja hieman aggressiivinen, mutta siinä kaikki, mitä hänestä jää mieleen. Vanhimman lapsen, jo oman perheen perustaneen Lynnen roolissa nähdään Dee Wallace ja hänen aviomiehenään Dougina Martin Speer. Tämän avioparin välillä ei valitettavasti ole juuri lainkaan kemiaa, vaikka sitä yritetäänkin katsojalle tyrkyttää. Doug sentään kokee edes jonkinlaisen kasvutarinan elokuvan aikana. Carterin nuorimpia lapsia, Bobbya ja Brendaa, näyttelevät Robert Houston ja Susan Lanier. Koko elokuvan kiinnostavimmaksi hahmoksi itselläni nousi kuitenkin kannibaaliperheen musta lammas Ruby, jota esittää Janus Blythe. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä koko tarina Rubyn näkökulmasta kerrottuna.
Yön silmät on elokuvana ihan mielenkiintoinen, mutta jotakin tästä jäi uupumaan. Ehkä olisin kaivannut intensiivisempää tunnelmaa toiminnan kautta. Vaikka nytkin elokuvassa tapahtuu jo paljon, se ei silti tunnelmallisesti saavuta täyttä potentiaaliaan. Kannibalismista elokuvassa vain puhutaan, sitä ei näytetä missään kohtaa, eikä tietysti ole tarvettakaan alkaa mässäillä sillä.
Kannibaalielokuva on kauhun alagenre, jossa (kuten nimikin jo kertoo) juoni pyörii jollakin tapaa kannibalismin, tai oikeastaan antropofagian eli ihmissyönnin, ympärillä. Kannibaalielokuvat nähdään valitettavan usein ihmissyönnillä mässäilynä, kidutuksena ja tappamisena, jota ne eivät aina kuitenkaan ole. Genren kenties tunnetuimmat elokuvat toki edustavat tätä ääripäätä, mutta siistimpiäkin esimerkkejä on, kuten norjalainen elokuva Kalmo (2020), suomalainen Gourmet Club (2003), Hannibal (2001), Maailma vuonna 2022 (1973) sekä musikaali Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007), jossa nähtävä väkivalta ja verenvuodatus ovat hyvin teatraalisella tavalla toteutettuja.
1970-80-lukujen vaihteessa oli lyhyt kannibaalielokuvien buumi, jonka aikana erityisesti Italiassa kunnostauduttiin tällä saralla. Nämä elokuvat kertoivat usein länsimaisista ihmisistä, jotka matkasivat viidakoihin tutkimusmatkoille ja jäivät armottomien kannibaaliheimojen saaliiksi. Elokuvat sisälsivät hyvin graafista väkivaltaa ja usein jopa aitoja eläintappoja. Tunnetuin esimerkki on klassikon asemaan noussut Cannibal Holocaust (1980). Muita tunnettuja elokuvia tuolta ajalta ovat Man From Deep River (1972), Last Cannibal World (1977) ja Cannibal Ferox (1981). Lisäksi vuonna 2013 ilmestyi Eli Rothin ohjaama elokuva The Green Inferno, joka on kunnianosoitus tuon ajan kannibaalielokuville.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 16. Elokuvassa ollaan aavikolla
Yön silmät | The Hills Have Eyes
Ohjaus ja käsikirjoitus: Wes Craven
Sävellys: Don Peake
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1977
Kesto: 89 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Martin Speer - Doug Wood
Susan Lanier - Brenda Carter
Robert Houston - Bobby Carter
Kommentit
Lähetä kommentti