Lääkisopiskelija Chris Flynn on matkalla Länsi-Virginian vuoristoseudulla, kun hän syrjätiellä törmää toiseen autoon. Viiden matkustajan auton renkaat ovat puhjenneet tiellä olleeseen piikkilankaan. Chris ja kolme muuta päättävät lähteä etsimään apua täysin tietämättöminä hengenvaarasta, joka uhkaa metsissä jokaista tiellä liikkujaa.
Ihmisjahti on Rob Schmidtin ohjaama elokuva vuodelta 2003.
Ihmisjahti on ensimmäinen elokuva tämän vuoden Halloween Countdownissa, josta en ollut kauhean innoissani ja loppujen lopuksi en olisi tahtonut edes katsoa. Se ei johtunut ennakko-odotuksista tai mistään vastaavasta, oli vain sellainen olo, että tänään ei yhtään tekisi mieli katsoa tätä.
No, katsoin joka tapauksessa. Ihmisjahti muistuttaa juoneltaan aika paljon The Hills Have Eyesia (2006), aina siitä lähtien, miten toinen autoista puhkoo renkaansa. Ja tässä kohtaa puhun The Hills Have Eyesin remakesta, sillä alkuperäistä en valitettavasti ole vielä nähnyt. Mutta renkaiden puhkomiset ja tien päälle jääneitä ihmisiä metsästävät, epämuodostuneet kannibaalit ovat hyvinkin tuttuja edellämainitusta.
Elokuvan tunnelmaa on rakennettu hyvin. Useaan otteeseen huomasin olevani hyvin jännittyneessä tilassa ja jännittäväni hahmojen puolesta. Erityisesti ensimmäinen täydessä hiljaisuudessa yritetty pako on tällainen kohta. Hiljaisuutta muutoinkin on hyödynnetty hyvin jännitystä tuovana elementtinä. Sitä yhtäkkiä huomaa itsekin pidättävänsä hengitystä, jotta mitään ääntä ei kuuluisi.
Ihmisjahti on kuvattu kauniin metsäisissä maisemissa, joista itse sain jopa kummaa lohtua, vaikka juuri metsässä se vaara piileekin elokuvassa. Paljon on käytetty kuvausta esimerkiksi puiden välistä tai pensaikosta, jolloin syntyy vaikutelma siitä, että joku katselee. Verenvuodatus ja kaikki goreilut tapahtuvat mitä suurimmalta osin poissa ruudulta, mistä kertoo elokuvan K15-ikäraja. Ääniefektit kuitenkin kertovat katsojalle kaiken tarpeellisen (ja tarpeettomankin), mikä ainakin itselleni tietyissä kohdin aiheutti jonkin verran puistatuksia.
Monta kertaa elokuvaa katsoessa sai kyllä päätään puistella hahmojen typeryydelle. Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että tunkeutuu toisen taloon ja vielä jää sinne tutkimaan paikkoja? Lisäksi Carlyn hahmo on suoraan sanottuna idiotti, eikä hänellä tunnu olevan alkeellisintakaan selviytymisvaistoa. Hän ei osaa muuta kuin valittaa sekä pysyä paikallaan ja huutaa silloin, kun pitäisi liikkua eteenpäin ja olla hiljaa. Näyttelijäsuoritukset eivät ole elokuvassa mitenkään ihmeellisiä ja monta kertaa vain täysin epäuskottavia. Parhaimmaksi näyttelijäksi nousee Eliza Dushku, joka esittää Jessietä.
Ihmisjahti on tarinan ja näyttelijäsuoritusten heppoisuudesta huolimatta ihan mukaansatempaava elokuva. Tehokkaalla tunnelmanluonnilla se pitelee katsojaa otteessaan käyttäen hyväkseen hyvin yksinkertaisia kikkoja kuten vaikkapa täyttä hiljaisuutta. Hahmot jäävät aika etäisiksi ja yksiulotteisiksi, joten heidän puolestaan ei jaksa kovin paljoa tsempata, vaikka toki sitä parasta mahdollista loppuratkaisua toivookin.
Kannibaalielokuva on kauhun alagenre, jossa (kuten nimikin jo kertoo) juoni pyörii jollakin tapaa kannibalismin, tai oikeastaan antropofagian eli ihmissyönnin, ympärillä. Kannibaalielokuvat nähdään valitettavan usein ihmissyönnillä mässäilynä, kidutuksena ja tappamisena, jota ne eivät aina kuitenkaan ole. Genren kenties tunnetuimmat elokuvat toki edustavat tätä ääripäätä, mutta siistimpiäkin esimerkkejä on, kuten norjalainen elokuva Kalmo (2020), suomalainen Gourmet Club (2003), Hannibal (2001), Maailma vuonna 2022 (1973) sekä musikaali Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007), jossa nähtävä väkivalta ja verenvuodatus ovat hyvin teatraalisella tavalla toteutettuja.
1970-80-lukujen vaihteessa oli lyhyt kannibaalielokuvien buumi, jonka aikana erityisesti Italiassa kunnostauduttiin tällä saralla. Nämä elokuvat kertoivat usein länsimaisista ihmisistä, jotka matkasivat viidakoihin tutkimusmatkoille ja jäivät armottomien kannibaaliheimojen saaliiksi. Elokuvat sisälsivät hyvin graafista väkivaltaa ja usein jopa aitoja eläintappoja. Tunnetuin esimerkki on klassikon asemaan noussut Cannibal Holocaust (1980). Muita tunnettuja elokuvia tuolta ajalta ovat Man From Deep River (1972), Last Cannibal World (1977) ja Cannibal Ferox (1981). Lisäksi vuonna 2013 ilmestyi Eli Rothin ohjaama elokuva The Green Inferno, joka on kunnianosoitus tuon ajan kannibaalielokuville.
Ihmisjahti | Wrong Turn
Ohjaus: Rob Schmidt
Käsikirjoitus: Alan B. McElroy
Sävellys: Elia Cmiral
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2003
Kesto: 84 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Eliza Dushku - Jessie Burlingame
Desmond Harrington - Chris Flynn
Kommentit
Lähetä kommentti