Sebastian Fitzek: Unissakävelijä

Kirjoittanut
Lapsuudessaan Leon Nader käveli unissaan. Unissakävelyn aikana hänellä esiintyi erikoista ja jopa vaarallista käytöstä, mutta terapian apu auttoi. Leon uskoi jo parantuneensa, kunnes herää eräänä aamuna siihen, että hänen vaimonsa on lähdössä. Vaimolla on silmä mustana ja hampaasta pala pois, eikä Leonilla ole mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Vaimo katoaa jälkiä jättämättä, ja pahaa aavisteleva Leon kiinnittää yön ajaksi otsaansa kameran saadakseen tietää, mitä yöaikaan tapahtuu. Kun hän aamulla katsoo kuvaamaansa tallennetta, hänelle avautuu kokonainen painajaismaailma.

Unissakävelijä on Sebastian Fitzekin kirjoittama romaani vuodelta 2013.

Hän maistoi aina sen, kun psykiatriselle osastolle tuotiin ongelmatapaus. Silloin hänen suuhunsa levisi häijy tunne kuin hän olisi pureskellut alumiinifoliota. Tuon epämiellyttävän ilmiön saattoivat aiheuttaa myös potilaat, jotka ensi alkuun vaikuttivat enemmän uhreilta kuin väkivaltaan taipuvaisilta, kuten huoneen 1310 mies, joka oli juuri laukaissut hälytyksen.

Unissakävelijä on hyvin tyypillinen Fitzekin trilleri. Se on täynnä odottamattomia käänteitä ja piinaava jännitystä, joka ei päästä otteestaan. Fitzek on taitava luomaan jännitystä, joka saa lukija pidättelemään hengitystään ja pysyttelemään varpaillaan, sillä koskaan ei voi olla täysin varma siitä, mitä kulman takana odottaa.

Romaani on täynnä kiinnostavia hahmoja, joiden tarkoitusperät jäävät hämärän peittoon. Jos jotakin olen oppinut Fitzekin romaaneja lukiessani niin sen, ettei mihinkään voi luottaa sataprosenttisesti. Leon hahmona on helposti samaistuttavissa, mutta hänen unissakävelynsä vuoksi on vaikeaa sanoa, mitkä romaanin tapahtumista ovat totta ja mitkä hänen untaan, milloin hän on valveilla ja milloin kävelee unissaan. Tarina sai minut hyvällä tavalla hämilleni ja kyseessä taitaakin olla ensimmäinen lukemani Fitzekin romaani, jossa en ole millään muotoa arvannut lopun käännettä tai mitä kaikessa on takana.

Tällä kertaa hän onnistu vapautumaan painajaisen kahleista ilman sätkimistä ja huutamista. Hän tiesi, että lähes joka toinen ihminen oli elämänsä aikana kärsinyt samanlaisista kokemuksista ja jäänyt vangiksi unen ja valveen väliseen varjomaailmaan.

Leonin löytämä painajaismainen labyrintti on suora vertaus hänen mieleensä ja se suoraan sanotaankin kirjassa useaan kertaan. Labyrintissa on ovia, joita Leon pelkää avata, ovia, joita hän ei saa auki muuta kuin pakkokeinoin. Ja mitä syvemmälle hän laskeutuu, sitä syvemmälle hän sukeltaa oman mielensä syövereihin ja lähemmäs totuutta, jolta mieluummin sulkisi silmänsä.

Kaikista lukemistani Fitzekin romaaneista Unissakävelijä ei ehkä ole kaikkein paras tai intensiivisin, mutta hyvä se silti on, enkä koskaan ole lukenut Fitzekiltä mitään, mistä en olisi pitänyt. Unissakävely ja unihalvaukset ovat teemana erittäin kiehtova ja tässä tarinassa aiheuttaa juuri sen, ettei lukija voi koskaan tietää, mikä on totta ja mikä ei.

Sitten kuului rapinaa. Aivan hänen vierestään.
Se on vai jokin eläin. Ehkä rotta. Tai Morphet, hän yritti rauhoitella itseään, mutta tuloksetta. Hänen halunsa paeta oli järkeilyä voimakkaampaa.

**

Sebastian Fitzek (s. 13.10.1971) on saksalainen kirjailija sekä Saksan menestynein jännityskirjailija. Ennen uraansa Fitzek opiskeli lakia, kunnes julkaisi esikoisteoksensa Terapia (2006). Fitzek on kirjoittanut uransa aikana parikymmentä romaania, joista Unissakävelijä on yhdeksäs.


Sebastian Fitzek: Unissakävelijä (Der Nachtwandler), 2013. Suomentanut Olli Sarrivaara. 295 s.


Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä


Lue myös:

Kommentit

Lähetä kommentti