Sebastian Fitzek: Soittolista

Kirjoittanut
15-vuotias Feline on kadonnut joitakin viikkoja sitten, ja Felinen äiti palkkaa yksityisetsivä Alexander Zorbachin etsimään tyttärensä. Zorbachia päätyy auttamaan hänen entinen rakastettuna, sokea fysioterapeutti Alina Gregoriev. Yhdessä he löytävät Felinen tekemän soittolistan, jota on muokattu vain kaksi päivää aiemmin. Zorbach uskoo Felinen yrittävän kertoa soittolistan kappaleiden avulla jotakin, mahdollisesti olinpaikkansa. Zorbachin ja Alinan on selvitettävä mysteeri ennen kuin on liian myöhäistä.

Soittolista on Sebastian Fitzekin kirjoittama romaani vuodelta 2021.

Tapaus viisitoistavuotiaasta Felinestä, joka oli muutama viikko sitten lähtenyt normaalisti kotoaan kouluun, mutta ei koskaan saapunut koululle ja sen jälkeen hävisi jäljettömiin, oli tietysti kiinnittänyt huomioni. Felinen kohtalo - jota ei voinut paeta minnekään mediakohun vuoksi - muistutti minua aikaisemmista tapauksistani, joiden kanssa en enää koskaan halunnut olla uudelleen tekemisissä.

Soittolista on Fitzekin kirjoille tyypillisesti täynnä arvaamattomia käänteitä ja onnistui olemaan toistaiseksi ainoa Fitzekin kirja, joka on onnistunut täysin yllättämään minut. Melko alusta saakka minulla oli yksi hyvin vahva epäilty mielessäni ja hetken aikaa ehdin jo innostua, että osuin oikeaan. Mutta koska Fitzek jaksaa yllättää lukijaansa vielä aivan loppumetreillä, en sitten ollutkaan oikeassa. Tosin se täytyy mainita, että jossakin vaiheessa pohdin myös tämän lopullisen syyllisen mahdollisuutta.

Olen nyt vuoden sisällä lukenut kuusi eri Fitzekin romaania ja niissä jokaisessa on jollakin tapaa kyse vanhemman ja lapsen välisistä suhteista, joko kaipaavista, rikkoutuneista tai erittäin pahasti kieroutuneista. Soittolista ei tee sen suhteen poikkeusta, sillä esille nostetaan niin Zorbachin etäinen ja rikki mennyt suhde poikaansa kuin myös tietysti tapauksen keskiössä olevan Felinen suhde omiin vanhempiinsa.

Feline sulki silmänsä ja vaipui lyhyeen levottomaan uneen, joka ei riittänyt siihen, että hänen kehonsa palautuisi täysin toistuvien tainnutusten jälkeen. Hän heräsi tärinöihin, jotka ajoittain saivat säiliön heilumaan. Ja johonkin muuhun, jonka Feline oli löytänyt sattumalta eräänä päivänä. Jokin, mikä voisi merkitä hänelle eroa elämän ja kuoleman välillä, jos hän vain käyttäisi sitä oikein.

Soittolista ei ole niin kiivastahtinen kuin jotkin muut Fitzekin teokset. Tarina on rakennettu hyvin ja se jaksaa yllättää käänteillään. Romaania varten on sävelletty ihan oikeakin soittolista, joka löytyy Spotifysta nimellä Playlist. Kaikki romaanissa mainitut kappaleet löytyvät sieltä ja ne ovat ihan vain kirjaa varten tehty.

Soittolistalla on joitakin ongelmia. En tiedä, ovatko samat ongelmat jo alkuperäisteoksessa vai ovatko virheet tapahtuneet suomennosvaiheessa. Romaanissa on selkä jako kertojien suhteen: Zorbachin näkökulmasta kirjoitetut luvut on kirjoitettu minä-kertojalla, kaikkien muiden hän-kertojalla. Kuitenkin eräs Felinen äidin näkökulmasta kirjoitettu luku alkaa minä-kertojaa käyttävällä virkkeellä. Tämän toki voisi kuitata hahmon ajatuksina, mutta jos näin on, mitenkään sitä ei ole siinä selkeästi ilmaistu. Toinen vastaava tapaus sattuu Zorbachin luvussa, joka yhden virkkeen ajaksi hyppää hän-kertojaan keskellä lukua.

Läheisesti tarinaan liittyvän sarjamurhaaja Silmienkerääjän kerrotaan romaanissa tappavat uhrinsa neljänkymmenenviiden tunnin seitsemän minuutin kuluttua, ellei kukaan siihen mennessä ole pelastanut uhria. Paitsi että eräässä luvussa ajan sanotaan olevan viisikymmentäneljä tuntia ja seitsemän minuuttia. Kenties yksi oikolukukierros lisää olisi voinut olla paikallaan?

Jos näitä virheitä (joiden vuoksi jouduin muutamaan kertaan palaamaan tekstissä jonkin verran taaksepäin, koska ne hämmensivät minua ja luulin, että minulta oli itseltäni vain mennyt jotakin ohi, vaikka virhe oli tekstissä itsessään, ei minun päässäni) ei oteta lukuun, on Soittolista kuitenkin oikein mukaansatempaava kertomus, jonka useiden hahmojen kohtaloa seuraa toisinaan lähes hengitystä pidätellen. Luvut päättyvät usein cliffhangeriin, mikä tietenkin pakottaa vain jatkamaan eteenpäin, vaikka olisi miten myöhä.

Ylipäätään Soittolista on mielestäni Fitzekin parhaiten rakennettu romaani. Se on hitaampi, mutta jaksaa rakentaa mysteeriä juuri sopivalla tempolla, että lukijan mielenkiinto pysyy yllä. Kerronnan tempo vaihtelee juuri sopivassa suhteessa ja tarinaa ylipäätään on miellyttävää lukea - siis niin miellyttävää kuin nyt hirvittävästä rikoksesta kertovaa kirjaa on lukea.

"Mitä näet?"
Yksinkertainen kysymys. Silti en voinut vastata. Se olisi ollut liian julmaa.

**

Sebastian Fitzek (s. 13.10.1971) on saksalainen kirjailija sekä Saksan menestynein jännityskirjailija. Ennen uraansa Fitzek opiskeli lakia, kunnes julkaisi esikoisteoksensa Terapia (2006). Fitzek on kirjoittanut uransa aikana parikymmentä romaania, joista Soittolista on tuoreimmasta päästä ja toistaiseksi uusin suomennos.


Sebastian Fitzek: Soittolista (Playlist), 2021. Suomentanut Jussi Moilanen. 396 s.


Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 5. Kirjassa ollaan maan alla


Lue myös:

Kommentit

Lähetä kommentti