Vuosittain risteilyaluksilla katoaa koko maailmassa keskimäärin 23 ihmistä. Viisi vuotta sitten poliisipsykologi Martin Schwartzin vaimo ja poika liittyivät osaksi tuota tilastoa, ja poliisi julisti tapauksen murha-itsemurhaksi. Kun yhtäkkiä samalla risteilualuksella kaksi kuukautta aiemmin kadonnut tyttö löytyy mukanaan Martinin pojan rakas nallekarhu, ei tapaus enää olekaan niin selvä. Martin palaa laivalle ja ryhtyy selvittämään, voiko siellä tosiasiassa liikkua sarjamurhaaja.
Matkustaja 23 on Sebastian Fitzekin kirjoittama romaani vuodelta 2014.
Oli annettu myrskyvaroitus. Kun hän olisi jättänyt taakseen tämän mutkittelevan labyrintin, ahtaan kuilun, jota pystyi kulkemaan vain kumarassa, käytävän, jossa kulki keltaisia ilmastointiputkia, ja päässyt tavarahissille asti, ulkona hän ei taatusti kohtaisi ristin sielua. Sitä paitsi paikka, jossa hän oli päättänyt hävittää lastinsa, ei näkynyt missään kamerassa.
Matkustaja 23 on nyt neljäs Sebastian Fitzekin teos, jonka olen syksyn aikana lukenut, eikä jää yhtään edellistä kolmea huonommaksi. Fitzek on selvästi mestari rakentamaan piinaavia suljetun tilan trillereitä, joilta lukija ei saa rauhaa kuin vasta viimeisellä sivulla - jos silloinkaan. Ja tällä kertaa tosiaan jäin siihen tilanteeseen, että olisin tahtonut lukea lisää. Vaikka tarina omalla tavallaan tulikin päätökseen, se silti jäi kesken.
Matkustaja 23 oli itselleni melko ahdistava kokemus lukea. Jonkinasteisena talassofoobikkona (avoimen, syvän veden pelko) jo ajatus Atlantin ylittämisestä laivalla aiheuttaa ahdistusta. Ja siis kyllähän pelkkä ajatus, että olet keskellä merta suljettuna peltipurkkiin mahdollisen sarjamurhaajan kanssa, on puistattava. Merellä ei pääse pakoonkaan. Sama toki pätee myös lentokoneisiin, kuten edellisessä lukemassani Fitzekin romaanissa, Ikkunapaikka 7A (2017).
Romaania kerrotaan useammasta eri näkökulmasta, mutta kertomus painottuu eniten Martiniin. Omaa näkökulmaansa mukaan tuovat Julia, joka on risteilyllä ongelmaisen, teini-ikäisen tyttärensä kanssa, Tiago, joka on varas ja sattuu vahingossa näkemään erään kiristystilanteen ja joutuu siitä syystä hengenvaaraan, Julian tytär Lisa, joka suunnittelee tekevänsä jotakin hirvittävää risteilyllä sekä Naomi, joka on jäänyt vaarallisen psykopaatin kidutuksen uhriksi. Fitzek osaa rakentaa hyvin aitoja ihmishahmoja, joilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä heistä kukaan jää pahviseksi tai yksiulotteiseksi.
Tytön pelkkä läsnäolo tuntui täyttävän huoneen painostavalla toivottomuudella, niin raskaalla, että se tuntui käsin kosketeltavalta. Joskus Martin toivoi, että hänellä olisi vähemmän kokemusta - ettei hän olisi niin usein joutunut näkemään niin monia tyhjiä kasvoja, että tiesi nyt hyvin, ettei mikään kirurginveitsi tai sytostaattihoito koko maailmassa pystyisi poistamaan sitä syövän kaltaista paisetta, joka oli kasvaimen lailla kiinnittynyt tytön sieluun siinä helvetissä, jonka läpi tämä oli joutunut kulkemaan.
Luvut ovat sopivan mittaisia, jottei tarvitse lopettaa lukemista kesken luvun, ja päättyvät usein koukkuun, joka saa jatkamaan lukemista vain pidemmälle ja pidemmälle. Romaanissa on sivuja reilut neljäsataa ja viimeisen kahden vuorokauden aikana vetäisin niistä noin kolmesataa. Rytmi kiihtyy loppua kohden ja siinä kohtaa, kun kuvittelee, että nyt kaikki on jo selvitetty, tulee vielä uusi huippu. Ja sitten vielä toinenkin ja tuntuu, ettei koko homma tule ikinä päättymään.
Trillereitä ja dekkareita lukiessa sitä aina arvuuttelee, kuka on syyllinen ja kehittelee omassa päässään mitä kummallisimpia ja epätodennäköisimpiä teorioita syyllisestä. Luulin jo pitkän aikaa keksineeni kaavan, mutta pettymyksekseni en sitten ollutkaan oikeassa, kun syyllinen paljastui. Paitsi sitten kun syyllisten paljastuminen jatkui, olin loppujen lopuksi kuitenkin oikeilla jäljillä. Se on aina hieno tunne.
Matkustaja 23 on hyvin tuttua ja turvallista (miten sen nyt ottaa) Fitzekiä. Siinä on kaikki hänen romaaneilleen tyypilliset ainekset mukana, lähtien suljetusta tilasta sekä ongelmaisesta päähenkilöstä. Se on tiivistunnelmainen, vaikka ei siinä ylläkään samalle tasolle kuin ensimmäisenä lukemani Sielunmurskaaja (2008). Talassofoobikolle tämä varmasti aiheuttaa ahdistusta.
Melkein yhtä sairasta kuin kertomus kolmekymmentäseitsemänvuotiaasta naisesta, jota sieppaaja pitää vankina kaivossa. Eräänä päivänä naiselle lasketaan sangossa kulhollinen riisiä. Kulhossa lukee kaksi sanaa, joista nainen, biologiasta väitellyt tohtori, saa hämärässä tuskin selvää: Spirometra mansoni.
**
Sebastian Fitzek (s. 13.10.1971) on saksalainen kirjailija sekä Saksan menestynein jännityskirjailija. Ennen uraansa Fitzek opiskeli lakia, kunnes julkaisi esikoisteoksensa Terapia (2006). Fitzek on kirjoittanut uransa aikana parikymmentä romaania, joista Matkustaja 23 on kuudestoista.
Romaanin Matkustaja 23 pohjalta on tehty näytelmä, joka sai ensi-iltansa vuonna 2016 Berliner Kriminal Theaterissa.
Romaanin pohjalta on myös tehty vuonna 2018 Alexander Dierbachin ohjaama elokuva. Elokuvan päärooleissa nähdään muun muassa Lucas Gregorowicz, Oliver Mommsen ja Picco von Groote.
Sebastian Fitzek: Matkustaja 23 (Passagier 23), 2014. Suomentanut Sanna van Leeuwen. 426 s.
Lue myös:
- Sebastian Fitzek: Ikkunapaikka 7A
- Sebastian Fitzek: Potilas
- Sebastian Fitzek: Sielunmurskaaja
Kommentit
Lähetä kommentti