Lentämistä pelkäävä psykiatri Mats Krüeger on matkalla Buenos Airesista Berliiniin tukeakseen raskaana olevaa tytärtään synnytyksessä. Kesken lennon Mats saa kuitenkin puhelun, että hänen tyttärensä on siepattu ja jollei Mats seuraavan kahdentoista tunnin kuluessa onnistu saamaan konetta syöksymään maahan tappaen kaikki kuusisataa matkustajaa, hänen tyttärensä ja tämän vauva kokevat tuskallisen kuoleman.
Ikkunapaikka 7A on Sebastian Fitzekin kirjoittama romaani vuodelta 2017.
Hänen tuskiensa kaiku kumisi käytävällä ja tukahtui ympäröivään hämärään. Hän oli päässyt vain muutaman metrin päähän, mutta onnistunut sentään laskeutumaan ritiläportaat, jotka veivät navettahallin päästä pimeyteen. Sitten hän oli kirjaimellisesti romahtanut. Supistus oli vienyt häneltä jalat alta ja lyyhistänyt hänet maahan.
Tämä on nyt kolmas syksyn aikana lukemani Sebastian Fitzekin romaani, eikä tämänkään kanssa kyllä kovin kauaa mennyt. Lainasin kirjan kirjastosta perjantaina ja jo keskiviikkona se oli luettu. En sentään alle kahdessa vuorokaudessa saanut menemään, kuten Sielunmurskaajan (2008). Mutta luulen, että nopea lukutahti kertoo paljon kirjasta/kirjoista itsestään. Fitzek kirjoittaa hyvin tiheätunnelmaista tekstiä, jota on helppo ja pakkokin lukea eteenpäin. Kuten kahden edellisen kohdalla kävi, myöskään Ikkunapaikkaa ei malttaisi käsistään laskea.
Jokaisessa kolmessa lukemassani Fitzekin romaanissa suurta roolia näyttelee suljettu paikka. Tällä kertaa ollaan tosin sairaalaympäristön sijaan lentokoneessa. Osa romaanista sijoittuu tosin ihan maankamarallekin, kun tapahtumia seurataan muun muassa Matsin tyttären sekä tämän sieppaajan näkökulmasta. Tämä onkin kiinnostava ratkaisu ja luo jännitettä vielä entuudestaan, kun saa suoralta kädeltä tietää, mitä siepatulle on tapahtumassa ja mitä itsensä sieppaajan päässä liikkuu. Itse asiassa juuri maan kamaralla odotti koko romaanin suurin yllätys, joka kirjaimellisesti sai leuan loksahtamaan auki, kun se tapahtui.
Jokainen loukkaava huomautus iski naulan naamioon, jota ihmiset käyttivät suojautuakseen psyykkisiltä hyökkäyksiltä. Epävakailla persoonallisuuksilla naamio mureni nopeammin. Ja kaikkein nopeimmin sellaisilla, joiden suojapanssari oli jouduttu rakentamaan suurella vaivalla uudestaan psykoterapiassa.
Psykologisella tasolla Ikkunapaikka 7A on hirvittävän kiehtova teos. Se sukeltaa syvälle triggeröintiin ja manipulointiin. Mats on psykiatrina tietenkin mestari vetelemään oikeista naruista saadakseen jo valmiiksi hajalla olevan ihmisen romahtamaan. Matsin lentopelko on kiinnostava lisä tarinaan ja kuinka hän onnistuu lähestulkoon unohtamaan sen, kun eteen astuu vielä suurempi kriisi, vaikkakin pelko koko ajan kummittelee taustalla valmiina kuristamaan Matsin jälleen otteeseensa. Pelon käsittelemisen keinot, joista kirjassa kerrotaan, ovat täysin aitoja.
Lentokoneessa työskentelee Matsin entinen potilas, jonka hän on vuosikausien työllä onnistunut saamaan kuntoon. Hänen tyttärensä sieppaaja ilmoittaa, että nyt Matsin on saatava tuo ihminen jälleen romahtamaan, jotta tämä veisi kuusisataa ihmistä surman suuhun. Matsin kamppailua tämän käskyn toteuttamisen kanssa on jännittävää seurata. Hän ei tietenkään tahtoisi toteuttaa käskyä, mutta kun vaihtoehto on, että hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa kuolisivat. Mats taistelee paljon omatuntonsa kanssa ja yrittää pähkäillä muita keinoja pelastaa lapsensa, mutta samalla pitää ovea auki toiseenkin suuntaan, jos hänen suunnitelmansa menisikin pieleen. Mats on muutoinkin todella hyvin kirjoitettu hahmo, kuten kaikki muutkin romaanin hahmot. Hänessä on monia ulottuvuuksia ja vikoja, jotka tekevät hänestä aidon. Ja onhan tuo nyt aivan mahdoton tehtävä päätettäväksi, että pelastatko kuusisataa viatonta sivullista vai ihmisen, jota rakastat eniten maailmassa.
Lukemisen aloittaessani luulin tietäväni, mitä romaanin nimi tarkoittaa. Eräässä lentoturmatestissä nimittäin ikkunapaikka 7A oli koko lentokoneen vaarallisin paikka, sillä törmäyksessä se sinkoutui kokonaan ulos koneesta. Mutta aivan romaanin loppupuolella nimi alkaa näyttäytyä täysin uudessa valossa. Tällä kertaa en lainkaan osannut arvata loppuratkaisua ja useampaan otteeseen sain kyllä yllättyä täysin. Aivan lopussa tulivat kyyneleetkin silmiin.
Ikkunapaikka 7A on hyvin mukaansatempaava kirja. Se on nopea ja helppo lukea siinäkin suhteessa, ettei lukemista malttaisi edes lopettaa missään vaiheessa, kun on pakko päästä tapahtumista selville. Se on kenties juurikin syy siihen, miksi olen viime aikoinan ollut niin kovasti viehättynyt trillereistä. Romaani perehtyy triggeröinnin ja manipuloinnin maailmaan ja on tähän mennessä lukemistani Fitzekin kirjoista henkisellä tasolla häiritsevin.
Ääni kuulosti katkonaiselta ja hiukan epämääräiseltä, ja ylimääräisten henkäysten ja suhuäänteiden täytyi kuulua varsinaiselle soittajalle. Sillä tietenkään toisessa päässä ei ollut Johnny Deppiä dubbaava ääninäyttelijä. Kuulosti pikemminkin siltä, että soittaja käytti äänenmuunninta ja puhui laitteeseen, joka korvasi hänen äänensä julkkiksen äänellä. Todennäköisesti soittaja olisi voinut valita lelustaan myös Tom Hanksin, Matt Damonin tai Brad Pittin saksankielisen äänen.
**
Sebastian Fitzek (s. 13.10.1971) on saksalainen kirjailija sekä Saksan menestynein jännityskirjailija. Ennen uraansa Fitzek opiskeli lakia, kunnes julkaisi esikoisteoksensa Terapia (2006). Fitzek on kirjoittanut uransa aikana parikymmentä romaania, joista Ikkunapaikka 7A on kuudestoista.
Sebastian Fitzek: Ikkunapaikka 7A (Flugangst 7A), 2017. Suomentanut Heli Naski. 412 s.
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (1, 4 ja 19)
Lue myös:
- Sebastian Fitzek: Sielunmurskaaja
- Sebastian Fitzek: Potilas
Kommentit
Lähetä kommentti