Nälkäpeli

Sopimus petturuudesta:

Rangaistuksena jokainen vyöhyke luovuttaa nuoren miehen ja naisen.

Tribuutit viedään Capitoliin areenalle,

missä he taistelevat, kunnes vain yksi on hengissä.

74. Elonkorjuun aamuna 16-vuotias Katniss Everdeen tietää, että hänen mahdollisuutensa tulla valituksi tribuutiksi ovat suuret. Kun sitten vastoin kaikkia todennäköisyyksiä valinta osuukin hänen pikkusiskoonsa Primiin, ilmoittautuu Katniss vapaaehtoiseksi siskonsa tilalle. Yhdessä toisen Vyöhykkeen 12 tribuutin, Peeta Mellarkin, kanssa he matkustavat Capitoliin, jossa heidät valmistellaan lähetettäväksi muiden nuorten kanssa areenalle, josta vain yksin voi selviytyä hengissä.

Nälkäpeli on Gary Rossin ohjaama elokuva vuodelta 2012. Se perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen romaaniin vuodelta 2008. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, myöhemmin lisää on ilmestynyt esiosan Balladi laululinnuista ja käärmeistä (2020) sekä sen elokuvaversion (2023) myötä. Uusin romaani, esiosa sekin, Elonkorjuun sarastus on ilmestymässä maaliskuussa.

Tärkeimmät asiat ensin: Rakastan Nälkäpelin maailmaa - ja tuntuu todella väärältä sanoa näin. Luin kaksi ensimmäistä Nälkäpeliä juuri ennen niiden suurinta suosiota ja muistan, kuinka silloin odotin kaikkea mahdollista tietoa tulevasta elokuvasta ja sen roolituksista ja kävinkin katsomassa elokuvan heti sen ilmestyttyä. Erilaiset dystopiat ovat valtavan kiehtovia, eikä Nälkäpeli tee siinä poikkeusta.

"Osaat metsästää."

"Eläimiä."

"Ei sillä ole eroa."

Nälkäpeli on todella hyvin onnistunut adaptaatio. Se on erittäin uskollinen alkuperäisteokselle, sen tunnelmalle ja teemoille. Sillä on varmasti ollut paljon tekemistä asian kanssa, että Suzanne Collins on itse ollut mukana työstämässä käsikirjoitusta. Kun kirjailija on itse osallisena, elokuvat heidän teoksistaan tuntuvat onnistuvan kaikkein parhaiten - hyvänä esimerkkinä vaikkapa Uinu, uinu lemmikkini (1989).

Jennifer Lawrence tekee pääroolin Katnissina ja vielä näin useammankaan katsomiskerran jälkeen en ole oppinut pitämään hänestä tuossa roolissa. Lawrence onkin oikeastaan ainoa elokuvan näyttelijöistä, jonka roolitukseen en ole ollut missään kohtaan tyytyväinen. Kyllä hän roolinsa tekee hyvin, siitä ei ole kyse, mutta hän ei millään tapaa vastaa sitä kuvaa Katnissista, joka minulla oli kirjojan lukiessani. Hän on todella erinäköinen kuin kirjan kuvailema pienikokoinen, oliivi-ihoinen ja mustahiuksinen Katniss, joka kotivyöhykkeensä köyhyyden vuoksi on aliravittu ja siitäkin syystä yksi pienimpikokoisia tribuutteja areenalla. Muut näyttelijät sentään tuntuvat olevan suorastaan nappivalintoja omiin osiinsa, parhaimpina esimerkkeinä Josh Hutcherson sympaattisena ja kilttinä Peetana, Woody Harrelson alkoholismiin taipuvaisena entisenä Nälkäpelin voittaja Haymitchina, Elizabeth Banks eksentrisenä Effie Trinketinä sekä Donald Sutherland viekkaana ja manipuloivana presidentti Snow'na. Liam Hemsworth esittää Katnissin ystävää Gale Hawthornea ja jää katsojalle hahmona hieman etäiseksi, mutta se todennäköisesti johtuu vain vähästä ruutuajasta. Katnissin stylistiä Cinnaa näyttelevä Lenny Kravitz on myös oiva valinta rooliinsa. Muista tribuuteista mieleen jäävät lähinnä Katnissin kanssa liittoutuva Vyöhykkeen 11 Rue, jota näyttelee Amandla Stenberg sekä Vyöhekkeen 2 Clove, jonka roolissa nähdään Isabelle Fuhrman (jonka muuten olisin mieluusti nähnyt pääroolissa, sillä hän vastaa hyvin paljon omaa mielikuvaani Katnissista). Omaksi suosikikseni elokuvista on kuitenkin noussut Banksin näyttelemä Effie, josta en kirjoissa juuri hahmona välittänyt, mutta elokuvien myötä aloin rakastaa hahmoa.

Nälkäpeli jaksaa elokuvana (sekä myös kirjana) kiinnostaa vielä useamman katsomiskerran jälkeen, eikä reilut pari tuntia tunnu lainkaan niin pitkältä kuin kuulostaa. Sen puvustus on erityisen hyvin onnistunut ja koko elokuva on visuaalisesti näyttävä kokonaisuus, vaikka visuaalisuus pääseekin vielä entistä paremmin oikeuksiinsa sarjan seuraavassa elokuvassa Vihan liekit (2013). Tarinaan se tuo mukaan sekä antiikin Roomaa, josta ovat lähtöisin esimerkiksi monet paikkojen nimet sekä Kreikan mytologiaa, sillä tribuuttien valinnasta ja heidän uhraamisestaan tulee mieleen Minotauros-taru, joka muuten myös toimi Collinsin inspiraationa yhdessä Rooman gladiaattoritaisteluiden kanssa. Samankaltaisuuksia voi löytää monesta kirjasta ja elokuvasta ja usein Nälkäpeliä onkin verrattu erityisesti Battle Royaleen (2000), mutta Collins on ainakin itse sanonut, ettei ollut kuullut kyseisestä elokuvasta tai kirjasta aiemmin.

Nälkäpelistä löytyy paljon toimintaa, mutta myös hetkiä, jolloin katsojalle jää aikaa hengähtää. Mukana on koskettaviakin kohtauksia, jolloin saattaa joutua hieman jopa kyyneleitä pyyhkimään - yhtenä näistä Primin valinta tribuutiksi ja sen seuraukset. Nälkäpeli kertoo kiehtovan tarinan tulevaisuuden maailmasta, sen epätasa-arvosta ja vallasta - ja voihan sen nähdä myös kritiikkinä tositelevisiolle sekä väkivallan viihteellistämiselle. Nälkäpeli asettaa hyvät lähtökohdat trilogialle jatkaa tarinaa eteenpäin.

"Hyvää Nälkäpeliä. Olkoon onni teille myötäinen."

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 24. Elokuvassa valeseurustellaan

Nälkäpeli | The Hunger Games

Ohjaus: Gary Ross

Käsikirjoitus: Gary Ross, Suzanne Collins ja Billy Ray

Sävellys: James Newton Howard

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2012

Kesto: 136 min

Ikäraja: K12

Päärooleissa:

Jennifer Lawrence - Katniss Everdeen

Josh Hutcherson - Peeta Mellark

Liam Hemsworth - Gale Hawthorne

Woody Harrelson - Haymitch Abernathy

Elizabeth Banks - Effie Trinket

Donald Sutherland - presidentti Snow