Koululuokallinen opiskelijoita herää autiolla saarella seurantapannat kaulassaan. Kyse on Japanin hallituksen radikaalista keinosta opettaa nuorille kunnioitusta: kerran vuodessa satunnainen koululuokka arvotaan ottamaan osaa peliin nimeltä Battle Royale. Jokainen saa sattumanvaraisen aseen ja oppilaat pakotetaan tappamaan toisiaann, kunnes vain yksi on hengissä ja julistetaan voittajaksi.
Battle Royale on Kinji Fukasakun ohjaama elokuva vuodelta 2000. Se perustuu Kōshun Takamin samannimiseen kirjaan vuodelta 1999. Vuonna 2003 elokuva sai jatko-osan Battle Royale II: Requiem.
Battle Royalen perusidea voi kuulostaa tutulta ja sillä onkin runsaasti yhtymäkohtia Suzanne Collinsin kirjaan Nälkäpeli (2008). Collins on tosin vakuuttanut, ettei ollut koskaan aiemmin kuullutkaan Battle Royalesta ennen kuin oli saanut oman romaaninsa valmiiksi. Silti näiden kahden teoksen yhteneväisyyksiä ei käy kiistäminen, vaikka erojakin runsaasti on. Siinä, missä Nälkäpelissä peliin valitut nuoret tietävät edes suunnilleen, mihin ovat joutuneet, eivätkä tunne kuin ehkä oman vyöhykkeensä toisen tribuutin, Battle Royalessa nuoret paiskataan suoraan tilanteen keskelle ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja heidän täytyy välittömästi sopeutua ajatukseen, että joutuvat tappamaan omat luokkakaverinsa selvitäkseen hengissä.
Masamichi Amanon sävellykset ovat yksi parhaita asioita elokuvassa ja ne tehostavat kohtausten tunnelmaa hienosti. Toisinaan tosin tuntuu hieman absurdilta, kun brutaalien tappokohtausten aikana taustalla sai jokin kaunis klassinen musiikki. Goreimmat yksityiskohdat säästetään katsojan silmiltä, mutta siitä huolimatta elokuva on brutaalin väkivaltainen.
Battle Royalen suurimmaksi kompastuskiveksi koituu suuri hahmokavalkadi. Kuolemanpelin pelaajia on jopa 42, joten on kai sanomattakin selvää, ettei yhteenkään hahmoon oikein ehdi kiintyä tai kehittää minkäänlaista tunnesidettä, joten ei myöskään tunnu kovin pahalta, kun he kuolevat. Vaikka tietysti se on kamalaa, kuinka nuoret ihmiset vain suoraan sanottuna pakotetaan teurastamaan toisiaan.
Kuolemanpelin ajatus on etenkin psykologisella tasolla hyvin kiehtova, mutta Battle Royalessa sitä psykologista puolta ei paljoa pääse näkemään. Toki elokuva näyttää joidenkin oppilaiden sekoavan täysin ja osan riistävän hengen itseltään, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Se on harmi, että hahmojen suuri lukumäärä vaikeuttaa hahmoihin tutustumista sekä myös tarinan psykologisen puolen sisälle pääsemistä. Kenties elokuvasta olisi pitänyt tehdä pidempi niin hahmoihin olisi päässyt perehtymään syvällisemmin, eikä vain pintaraapaisun verran. Tai sitten vain suosiolla keskittyä enemmän Shūyan ja Norikon tarinaan ja jättää muut täysin sivuun.
Siltikin Battle Royale on elokuva, joka tempaa mukaansa, vaikka alusta saakka onkin aika selvää, kuka tulee säilymään hengissä ja kuka ei. Elokuva tarjoilee yllätysmomentteja, jolloin aina saa hieman jännittää hahmojen puolesta. Ehkä pitäisi tästäkin lukea kirja, jos vaikka onnistuisi pääsemään paremmin sisälle hahmoihin. Kirjassa peliin muuten arvotaan yhden luokan sijasta peräti viisikymmentä luokkaa vuodessa.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 17. Elokuvaa ei löydy katsomishetkellä käyttämistäsi suoratoistopalveluista
Battle Royale | Batoru rowaiaru
Ohjaus: Kinji Fukasaku
Käsikirjoitus: Kenta Fukasaku, Kōshun Takamin samannimisen kirjan pohjalta
Sävellys: Masamichi Amano
Tuotantomaa: Japani
Julkaisuvuosi: 2000
Kesto: 114 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Tatsuya Fujiwara - Shūya Nanahara
Aki Maeda - Noriko Nakagawa
Tarō Yamamoto - Shōgo Kawada
Kommentit
Lähetä kommentti