Sally ja Franklin ovat ystäviensä kanssa matkalla isoisänsä vanhalle maatilalle Teksasissa. Matkalla heitä terrorisoi kyytiin hypännyt liftari, mutta vasta perillä syrjäseudun kauhut alkavat paljastua kaikessa karuudessaan. Nuoret katoavat yksi kerrallaan, kunnes on jäljellä enää yksi, jonka täytyy käydä taistelu elämästä ja kuolemasta, kun hänen kannoillaan juoksee moottorisahaa heilutteleva murhaaja.
Texasin moottorisahamurhat on Tobe Hooperin ohjaama elokuva vuodelta 1974.
Näin alkuun tahdon tehdä pienen tunnustuksen. Olen katsonut Teksasin moottorisahamurhat kerran, ollessani 19-vuotias eli yli kymmenen vuotta sitten. Silloin en juuri voi sanoa siitä pitäneeni, kuten en monesta muustakaan vanhemmasta kauhuelokuvasta. Näin jonkin verran vanhempana ja uusin silmin katsoen ajattelin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden, josko vaikka mielipiteeni muuttuisi kuten kävi pari vuotta sitten Manaajan (1973) kanssa.
Ja kyllä, kyllähän se mielipide sitten muuttuikin. Ei ihan yhtä radikaalisti kuin Manaajan suhteen, mutta muuttui joka tapauksessa.
Teksasin moottorisahamurhat väittää perustuvansa tositapahtumiin. Tämähän on vale, mutta toki hyvä markkinointikeino aikoinaan. Sen sijaan tositapahtumista elokuva ottaa inspiraatiota, sillä kuten elokuvissa Psyko (1960) ja myöhemmin Uhrilampaat (1992), sekä toki romaaneissa, joihin ne pohjautuvat, on myös tämän elokuvan pääantagonistin esikuvana toiminut Ed Gein, joka 50-luvun aikana ryösteli hautoja ja tappoi tiettävästi kaksi naista. Ihmisten kehonosista hän valmisti muun muassa astioita, huonekaluja ja vaatteita. Teksasin moottorisahamurhat aloitti aikoinaan slasher-elokuvien buumin, joten sen jälkeen tulleet ovat sille velkaa aika paljosta.
Maineeseensa nähden Teksasin moottorisahamurhat sisältää todella vähän väkivaltaa, eikä edes verenvuodatusta nähdä ruudulla juurikaan. Elokuva luo kauhua ennemmin psykologisin keinoin ja tässä äänimaailma sekä musiikki nousevat todella oikeuksiinsa, sillä niiden avulla painostavaa, ahdistavaa tunnelmaa on luotu oikein mainiosti.
Marilyn Burns tekee pääroolin Sally Hardestyna. Paul A. Partain esittää hänen invalidiveljeään Franklinia ja kaksikon ystäviä Allen Danziger, William Vail ja Teri McMinn. Pääantagonisti Leatherfacea näyttelee Gunnar Hansen. Näyttelijät ovat ihan okei, kukaan ei ole mitenkään erikoisen hyvä tai huono. Hansenin Leatherface on toki karmiva, vaikka ei sano sanaakaan koko elokuvan aikana. Tai ehkä juuri siksi. Tosiasiassahan Leatherface on ihan yhtä paljon sairaiden sukulaistensa uhri kuin hänen moottorisahansa tielle osuvat nuoretkin. Final girl käy toisinaan vähän hermoille jatkuvalla huutamisellaan, sillä ihan oikeasti - jos yrität paeta tai piiloutua pimeässä metsässä niin älä huuda. Final girl olisi varsin hyvin voinut päästä pakoon jo aiemmin, ellei olisi herättänyt Leatherfacen huomiota huutamisellaan.
En lähde kieltämään, etteikö Teksasin moottorisahamurhat olisi ollut suuri vaikuttaja kauhuelokuvien saralla. Se oli ja on sitä yhä, monet sen jälkeen tulleet ovat sille velkaa paljosta. En myöskään kiellä, etteikö Teksasin moottorisahamurhat olisi hyvin tehty elokuva, sillä sitäkin se on. Suurimman kiitoksen siitä ansaitsee Tobe Hooperin ohjaus. Slasherit eivät vain oikein ole minun juttuni ja tuskin tulevat jatkossakaan olemaan. Teksasin moottorisahamurhat voin kyllä mieluusti katsoa uudestaankin.
Slasher on kauhun alagenre, jossa yleensä kasvoton, naamioitu ja täysin epäinhimillinen sarjamurhaaja teurastaa nuoria. Slashereille on tyypillistä, että vastuuttomat, päihteitä käyttävät ja seksiä harrastavat nuoret kuolevat yksi kerrallaan, kunnes lopuksi on jäljellä yksi puhdas ja hyveellinen tyttö. Slashereista onkin lähtöisin termi final girl, joka on ainoa murhaajan kynsistä hengissä selvinnyt, mutta sinne saakka päästäkseen joutunut käymään läpi valtavan paljon kärsimystä. Slashereiden esikuvana pidetään Psykoa (1960) ja Kurkistelijaa (1960). Suureen suosioon elokuvat kuitenkin nousivat vasta 1970-luvun lopulla ja kokivat suosionsa huipun 1980-luvulla. Genren tunnetuimpia elokuvia ovat Teksasin moottorisahamurhat (1974), Halloween - naamioiden yö (1978), Perjantai 13. (1980) ja Painajainen Elm Streetillä (1984).
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 43. Elokuvassa pukeudutaan nahkaan
Teksasin moottorisahamurhat | The Texas Chainsaw Massacre
Ohjaus: Tobe Hooper
Käsikirjoitus: Kim Henkel ja Tobe Hooper
Sävellys: Wayne Bell ja Tobe Hooper
Tuontantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1974
Kesto: 83 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Marilyn Burns - Sally Hardesty
Paul A. Partain - Franklin Hardesty
Allen Danziger - Jerry
William Vail - Kirk
Teri McMinn - Pam
Gunnar Hansen - Leatherface
Kommentit
Lähetä kommentti