Scott suuntaa Las Vegasiin viettämään polttareitaan yhdessä ystäviensä Carterin, Justinin ja Miken kanssa. Ystävysten suunnitelmiin kuuluvat etenkin juhliminen ja naiset, mutta kun Mike katoaa jo ensimmäisen yön jälkeen, huolestuu Scott toden teolla. Lopulta myös Scott, Carter ja Justin kaapataan ja aivan liian myöhään he tajuavat, että jo ennen matkalle lähtöään heidät on valittu mukaan hengenvaaralliseen uhkapeliin.
Hostel: Part III on Scott Spiegelin ohjaama elokuva vuodelta 2011. Se on jatko-osa elokuville Hostel (2005) ja Hostel: Part II (2008).
Hostel: Part III tuo Hostelien tapahtumat pois Slovakiasta suoraan Las Vegasin ytimeen. Tavallaan se tuo ihan kivasti jotakin uutta aiheeseen, tekee Eliittimetsästyskerhon toiminnasta maailmanlaajuista. Uhkapelien pääkaupungissa Las Vegasissa myös uhkapelitoiminta tietysti kietoutuu vahvasti metsästyskerhon ympärille, mikä tuo Hostel-elokuvien teemaa ja viestiä länsimaisen ihmisen väkivallannälästä ehkä kaikkein vahvimmin esille, kun rikkaat ihmiset tällä kertaa istuvat katsomossa ja lyövät vetoa muun muassa siitä, millä uhri tapetaan ja kuinka kauan menee ennen kuin tämä kuolee. Samaan aikaan on harmi, että elokuva itsessään kompastelee omaan toteutukseensa, eikä se pääse laadullisesti lähellekään edeltäjiään.
Poissa on kahden ensimmäisen osan rosoisuus, niiden kellertävä ja ruskea sävymaailma, niiden hämärä valaistus, sillä nyt ollaan toisella puolen maapalloa ja yhtäkkiä sekä värit että valot ovatkin kirkkaita, mikä aiheuttaa sen tunteen, ettei kyse ole edes samaan sarjaan kuuluvasta elokuvasta. Pääjuoni itsessään on ihan okei, mutta sekin tuntuu jääneen kesken. Potentiaalia olisi niin paljon enempään. Nyt tarina on aika ennalta-arvattava, tylsähkö ja hahmotkin paria poikkeusta lukuun ottamatta yksiulotteisia. Ja mitä toki olisikaan Hostel-elokuva ilman vähäpukeisia naisia ja naisten esineellistämistä? Naishahmot ovat käytännössä pirttihirmuja (tai näin ainakin kuvaillaan Scottin tulevaa vaimoa) tai prostituoituja. Mitään välimuotoa ei ole, eikä naishahmoilla ole juuri minkäänlaista persoonallisuutta.
Hahmoista ainoastaan Brian Hallisayn näyttelemä Scott ja John Hensleyn näyttelemä Justin ovat ainoat siedettävät ja heille on edes yritetty rakentaa muutakin kuin yksipuolista persoonallisuutta. Muiden puolesta ei juurikaan tunnu pahalta, vaikka heidän käykin huonosti, sillä heihin on persoonattomuuden vuoksi vaikeaa samaistua tai he ovat vain niin sietämättömiä, että heistä on vaikea pitää. Antagonistin motiivit tuntuvat kovin heppoisilta ja siltä, että on menty vain sieltä, missä aita on matalin, koska muutakaan ei ole jaksettu keksiä. Eräs uhreista saa lavalla torakoita päälleen ja alkaa kiljua täyttä kurkkua, eikä siinä kohtaa voi enää kuin vain kysyä että miksi. Jos hän olisi pitänyt suunsan kiinni, torakat eivät olisi päässeet hänen kurkkuunsa aiheuttaen tukehtumiskuolemaa. Kaiken takana naruista kiinni pitelee Flemming, jonka roolissa nähdään Thomas Kretschmann. Kretschmann on ehdottomasti elokuvan näyttelijöistä kaikkein vahvin ja uskottavin roolissaan, vaikkei paljon liikkumatilaa saakaan, kun hahmo on kirjoitettu vain yksinkertaisesti pahaksi.
Hostel: Part III on elokuva, josta haluaisin kyllä kovasti pitää, mutta sen toteutus ontuu valitettavan pahasti. Pidän sen ideasta, teemoista kritisoida ihmisen jatkuvaa nälkää nähdä väkivaltaa ja jopa maksaa sen näkemisestä, mutta elokuva ei vain kovin hyvin onnistu. Käsikirjoitus olisi kaivannut enemmän kehittelyä, samoin kuin hahmot lisää lihaa luittensa ympärille. Harmi. Potentiaalia olisi ollut vaikka mihin.
Kidutuskauhu, toiselta nimeltään gore, on kauhun alagenre, jossa nimensä mukaisesti on suuri rooli äärimmäisen sadistisella väkivallalla. Hahmot joutuvat usein kidutetuksi sekä fyysisesti että henkisesti, tappamaan ja kiduttamaan toisiaan tai jopa silpomaan itseään. Gore ja splatter sekoitetaan toisiinsa hyvin usein, vaikka kyse on täysin eri genreistä. Samankaltaisuuksia toki löytyy, mutta splattereissa väkivalta ja roiskuva veri toimii mustan huumorin tehokeinona, kun taas goressa tarkoitus on vain järkyttää ja saada katsoja voimaan jopa fyysisesti pahoin. Lajityypin tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Saw (2004), I Spit On Your Grave (1978 ja 2010), Hostel (2005) ja Marttyyrit (2008).
Hostel: Part III
Ohjaus: Scott Spiegel
Käsikirjoitus: Michael D. Weiss
Sävellys: Frederik Wiedmann
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2011
Kesto: 88 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Brian Hallisay - Scott
Kip Pardue - Carter
Thomas Kretschmann - Flemming
Kommentit
Lähetä kommentti