"Ei se ole lajeista vahvin tai älykkäin, joka selviää, vaan sopeutuvaisin."~ Charles Darwin
Kolme vuotta Tyynenmeren jäteriutalla tapahtuneen onnettomuuden jälkeen meribiologi Sophia Assalas työskentelee oppaana pariisilaisessa akvaariossa. Hän saa kuulla, että heidän jäteriutalla kohtaamansa Lilith-niminen makrillihai on edelleen elossa ja uinut keskelle Pariisia. Pian Seinestä löytyykin ruumis, jossa on hain hampaanjälkiä.
Seinen syvyyksissä on Xavier Gensin ohjaama elokuva vuodelta 2024.
Haipelottelut ja veteen sekä vedenalaisiin otuksiin liittyvät kauhuelokuvat toimivat itselläni aika usein, kiitos talassofobian. Yksi omista suosikki(kauhu)elokuvistani onkin Tappajahai (1975), joka on myös elokuva, joka ei koskaan lakkaa pelottamasta minua. Seinen syvyyksissä sisältääkin monia samoja elementtejä kuin Tappajahai, enkä osaa yhtäkään haikauhua olla vertaamatta tuohon oman genrensä kruunaamattomaan kuninkaaseen, jonka paikkaa ei voi viedä mitään. Niin moni jälkeenpäin tullut on sille velkaa paljosta.
Elokuvana Seinen syvyyksissä on aika perinteinen haielokuva, joka ei juuri tuo mitään uutta genreen. Suurkaupunki tapahtumapaikkansa on toki sellainen, mitä ei näissä yleensä näe. Vedenalaiset kohtaukset on toteutettu hienosti ja ovat parhaimmillaan todella kauniita visuaalisesti. Yhdessä kohtauksessa hain hyökätessä on käytetty hyvin samanlaista musiikkia kuin Tappajahaissa. Ja kuten edellä mainitussa, kukaan ei taaskaan usko ja kuuntele sitä fiksua ihmistä, joka tietää, mitä tehdä.
Näyttelijät ovat välillä vähän ylidramaattisia ja epäaitoja, mutta ne ovat onneksi nopeasti ohimeneviä hetkiä, eivätkä jatkuvaa. Pääroolissa Sophiana on Bérénice Bejo ja hänen aisaparinaan poliisisukeltaja Adilina Xavier Gens. Bejo on tasaisen varma koko elokuvan ja tekee hyvää työtä, mutta Gens on ajoittain epäaito. Luonnonsuojelijoita Mikaa ja Beniä, jotka pyrkivät pelastamaan hain, näyttelevät Léa Léviant ja Nagisa Morimoto. Heidän keinonsa ovat ehkä väärät ja ajatukset liian utopistisia, mutta samaan aikaan on myös helppo ymmärtää heidän ajatusmaailmaansa ja tahtotilaa pelastaa luonto ihmisen julmuudelta. Elokuvan kammottavimmaksi hahmoksi haista huolimatta nousee Pariisin pormestari, jota näyttelee Anne Marivin. Kun onnettomuuksia alkaa tapahtua ja hai hyökkäillä ihmisten kimppuun Seinellä, syyttää pormestari kaikkia muita paitsi itseään, vaikka häntä henkilökohtaisesti on sekä Sophian että poliisin toimesta varoitettu. Ja kaiken huipuksi pormestari ei siltikään suostu perumaan triatlon-kilpailua vaan tarjoaa haille makoisan juhla-aterian kilpailijoista. Missä olenkaan kuullut tällaisesta pormestarista aiemmin? Ai niin joo, Tappajahaissa.
Seinen syvyyksissä on oikein viihdyttävä ja kuten sanottua, vesikauhu toimii itseeni lähes poikkeuksetta. Tarina on rakennettu hyvin ja äkkisäikäytyksiä on käytetty hyvin harkiten. Monta kertaa huomasin oikein odottavani äkkisäikäytystä, jota ei koskaan tullut. Loppu jättää tarinan auki ja mahdollisuuden usealle jatko-osalle/spin-offille.
Luontokauhu (natural horror tai creature features) on kauhun alagenre, jonka pääasiallisena kauhua tuottavana elementtinä toimii jokin luonnonvoima, esimerkiksi eläimet tai kasvit, jotka yrittävät jollakin tapaa vahingoittaa ihmishahmoja. Genren tunnetuimpia elokuvia ovat Godzilla (1954), Pieni kauhukauppa (1960), Linnut (1963), Tappajahai (1975), Anakonda (1997) ja Lake Placid (1999).
Seinen syvyyksissä | Sous la Seine
Ohjaus: Xavier Gens
Käsikirjoitus: Xavier Gens, Yannick Dahan, Maud Heywang, Yaël Langmann, Olivier Torres ja Dean Rowell
Sävellys: Anthony D'Amario, Alex Cortés ja Edouard Rigaudiére
Tuotantomaa: Ranska
Julkaisuvuosi: 2024
Kesto: 101 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Bérénice Bejo - Sophia
Nassim Lyes - Adil
Léa Léviant - Mika
Kommentit
Lähetä kommentti