Sydänkirurgi Steven Murphylla ja hänen vaimollaan, silmälääkäri Annalla, on kaksi lasta. Kun Steven eräänä päivänä kutsuu päivälliselle muutama vuosi aiemmin menehtyneen potilaansa 16-vuotiaan pojan, Martinin, alkavat asiat pikkuhiljaa kääntyä huonoon suuntaan. Stevenin poika, Bob, menettää kävelykykynsä ja myöhemmin myös ruokahalunsa. Martin ilmoittaa Stevenille, että koska Martinin isä kuoli Stevenin käsissä, on Stevenin tilannetta tasapainottaakseen tapettava yksi perheensä jäsen tai nämä kuolevat kaikki.
The Killing of a Sacred Deer on Yorgos Lanthimosin ohjaama elokuva vuodelta 2017. Elokuvan nimi ja inspiraatio tarinaan tulee Euripideen tragedianäytelmästä Ifigeneia Auliissa, joka on kirjoitettu 406-408 eaa.
The Killing of a Sacred Deer alkaa kuin mikä tahansa draamaelokuva. Noin puolen tunnin kohdalla se alkaa saada häiritseviä käänteitä, jotka pikkuhiljaa alkavat ottaa kierroksia. Tyylillisesti elokuva on taattua Lanthimosia rauhallisella otteellaan ja hidastempoisuudellaan. Lanthimosin elokuvat ovat omanlaisiaan, niiden tyylistä joko pitää tai sitten ei. Itse kuulun jälkimmäisiin. Useampia ohjaajan elokuvia katsoneena en voi sanoa, ettenkö olisi omalla tavallaan pitänyt niistä jokaisesta.
Visuaalisesti kliinisen kaunis ja valoisa elokuva on teemoiltaan kovin synkkä. Se asettaa päähahmonsa tilanteeseen, joka on jokaisen vanhemman painajainen, sekä (lähes) mahdottoman valinnan eteen. Kun kontrollifriikki päähahmo ei enää kykenekään hallitsemaan ja kontrolloimaan tilannettaan, tai perheensä tilannetta, hän ei enää tiedäkään, miten päin olla. Huumori tulee absurdeista tilanteista sekä vuorosanoista, jotka vain tuntuvat meneillään oleviin tilanteisiin täysin vääriltä. The Killing of a Sacred Deer on tyylillisesti hyvin samankaltainen kuin Lanthimosin pari vuotta aiemmin ohjaama Hummeri (2015), mutta synkemmällä, häiriintyneemmällä otteella.
Elokuva on täynnä eleetöntä näyttelemistä ja monotonista puhetta, mikä kuuluu hyvin voimakkaasti Lanthimosin tyyliin. Edes tunteiden vallassa hahmot eivät juuri sorru edes ääntään korottamaan. Colin Farrell on pääroolissa Steven Murphyna ja Nicole Kidman näyttelee hänen vaimoaan Annaa. Kumpikaan hahmoista ei ole kovin pidettävä ja erityisesti Annan valintoja äitinä kyseenalaistin useampaan otteeseen. (spoiler) Henkilökohtaisesti, jos voisin itse kuolemalla pelastaa oman lapseni hengen, tekisin sen hetkeäkään epäröimättä. Joten en ymmärrä, miksei Anna samantien uhkauksesta kuultuaan ala rukoilla Steveniä tappamaan hänet vaan sen sijaan ehdottaa tälle jomman kumman lapsen tappamista. (spoiler päättyy) Heidän lapsiaan Kimiä ja Bobia näyttelevät Raffey Cassidy ja Sunny Suljic. Martin Langin roolissa nähdään Barry Keoghan. Martin on erittäin häiriintynyt nuorimies, mikä käy ilmi elokuvan kuluessa, ja hänelle selkeästi on jäänyt jokin käsittelemätön trauma isänsä kuolemasta. Keoghan tekee roolinsa todella hyvin ja hänen rauhallisuutensa sekä puheensa monotonisuus vain korostaa häiriintynyttä vaikutelmaa - etenkin, kun hän uhkaa Stevenin perhettä tahtoen toteuttaa Hammurabin lakia.
The Killing of a Sacred Deer on häiritsevä, absurdi ja saa ajoittain olon erittäin epämukavaksi. Se on elokuva valinnoista, kostosta, uhrauksesta ja seurauksista. Moneen otteeseen elokuvan tarinasta tulee mieleen Funny Games (1997), jossa yhden nuoren miehen sijaan kaksi saapuu perheen kotiin muka hyvin aikein, mutta alkaakin sitten esittää uhkauksia. Tarinan rinnastaminen Antiikin Kreikan tragediaan on kiinnostava lisä. Vaikka paljon olen aikoinaan kreikkalaiseen mytologiaan perehtynyt, on Ifigeneian tarina mennyt minulta täysin ohi. Mutta elokuvan katsottuani luin siitä ja sen myötä myös elokuva alkoi käydä enemmän järkeen. Selitystä Stevenin lasten sairastumiselle ei koskaan löydy lukuisten lääkärien yrityksestä huolimatta, mutta ei sitä oikeastaan edes tarvitse. Enkä Lanthimosin elokuvia katsoessani enää edes odota saavani minkäänlaisia selityksiä tapahtumille tai yhtään mitään valmiiksi pureskeltuma. Lanthimosin tyyli ei ole kaikille, mutta itselleni se toimii.
Mindfuck -elokuvalla tarkoitetaan elokuvaa, joka katsomisen jälkeen jättää katsojalleen hyvin hämmentyneen olon ja ensimmäinen ajatus, kun lopputekstit alkavat pyöriä ruudulla, on "mitä tässä juuri tapahtui". Yleisesti ottaen elokuva onnistuu kerronnassaan niin hyvin, ettei katsoja osaa odottaa loppuratkaisua, joka kääntää kaiken ympäri. Tai sitten elokuva vain ylipäätään on kokonaisuutena hyvin hämmentävä ja surrealistinen kokonaisuus, joka on niin älykkäästi rakennettu, ettei siitä loppujen lopuksi ymmärrä yhtään mitään.
Mindfuckin mestarina voisi pitää ohjaaja David Lynchia, jonka kaikki ohjaustyöt enemmän tai vähemmän sujahtavat genren alle. Kauhuelokuvien puolelta lajityyppiin voisi lukea vaikkapa elokuvat Orpokoti (2007), mother! (2017) ja Get Out (2017).
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 49. Henkilökunnan suosittelema elokuva
The Killing of a Sacred Deer
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Efthimis Filippou ja Yorgos Lanthimos
Tuotantomaa: Irlanti, Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 2017
Kesto: 121 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Colin Farrell - Steven Murphy
Nicole Kidman - Anna Murphy
Barry Keoghan - Martin Lang
Kommentit
Lähetä kommentti