Laura muuttaa miehensä Carlosin ja poikansa Simónin kanssa orpokotiin, jossa hän on itse lapsena asunut ennen adoptiotaan. Heidän tarkoituksenaan on perustaa hoivakoti erityistarpeisille orvoille. Talossa vietettyjen juhlien aikana Simón katoaa, ja Laura alkaa nähdä huppupäistä poikaa kotinsa käytävillä. Puoli vuotta Simónin katoamisen jälkeen Laura saa kuulla huppupäisen pojan kuolleen jo vuosikymmeniä aiemmin ja päättää kutsua paikalle meedion, jonka kautta paljastuvat orpokodin seinien kätkemät synkät salaisuudet.
Yliluonnolliseksi kauhuksi luokiteltava Orpokoti hyödyntää hyvin paljon psykologisen pelottelun keinoja. Jos yliluonnolliset elementit poistettaisiin elokuvasta, se toimisi hyvin myös psykologisena kauhuna. Ja kuka sanoo, ettei kaikki yliluonnollinen ollut ensin vain pienen pojan vilkasta mielikuvitusta ja sen jälkeen surevan äidin harhanäkyjä, joilla hän yritti selittää tapahtumat itselleen luomalla poikansa mielikuvituksen tuotteet todeksi?
Orpokodissa ei pelata äkkisäikäytyksillä vaan pelottavuutta tuo nimenomaan tunnelma, mikä tuntuu olevan kauhuelokuvissa valitettavan harvinaista. Äkkisäikäytykset kun tuovat lähinnä vain halvan vaikutelman, kun ei pystytä tekemään elokuvasta muuten pelottavaa, pelotellaan katsojaa äkillisillä kovilla äänillä ja ruutuun hyppäävillä hirviöillä. Äkkisäikäytyksille on toki paikkansa ja joskus ne toimivat, mutta niiden kanssa täytyy olla todella tarkka.
Belén Rueda loistaa roolissaan Laurana, poikaansa herkeämättä etsivänä äitinä, jonka toiminta menee ulkopuolisen silmissä jo liiallisuuksiin. Fernando Cayo on Carlos, Lauran aviomies, joka lääkärinä yrittää tuoda kotiin järjen ääntä. Hän on vaimoaan maltillisempi, eikä lääkärinä tietenkään usko yliluonnollisuuksiin, joita vaimo väittää näkevänsä ja kokevansa. Pienessä roolissa meedio Aurorana nähdää Geraldine Chaplin (Charlie Chaplinin tytär), joka tekee kenties elokuvan mieleenpainuvimman suorituksen.
Orpokoti on sitä, mitä kauhuelokuvan toivoisi olevan. Siinä on mielenkiintoinen tarina, taitavat näyttelijät ja juuri oikeanlainen pahaenteinen, hieman jopa ahdistava tunnelma. Eihän tämä toki kovin pelottava ole, mutta itsekin, vaikka olen elokuvan useaan kertaan nähnyt, parissa kohtaa onnistuin säikähtämään. Tässä uudellenfilmatisointien, jatko-osien ja esiosien ajassa toivoisi, että elokuvantekijöillä olisi rohkeutta tarttua täysin uuteen tarinaan ja luoda Orpokodin kaltaisia helmiä.
Orpokoti | El orfanato
Ohjaus: Juan Antonio Bayona
Käsikirjoitus: Sergio G. Sánchez
Sävellys: Fernando Velázquez
Valmistusmaa: Espanja
Julkaisuvuosi: 2007
Kesto: 105 min
Ikäraja: K15
Pääosissa:
Belén Rueda - Laura
Fernando Cayo - Carlos
Geraldine Chaplin - Aurora
Kommentit
Lähetä kommentti